Afrikassa lomailevat nuoret aikuiset haluavat veneillä jokea pitkin ja palkkaavat ihan normaalilta vaikuttavan erämiehen, Rayn (Stephen Shellen) oppaakseen. Mutta Ray ei ole normaali, ei todellakaan. Tai no, on jos hän seisoo muiden murhanhimoisten psykopaattien seurassa, mutta näiden värittömien kala kuivalla maalla-kaupunkilaisturistien joukossa hän pistää silmään,,, kirjaimellisesti! Ei hän kyllä oikeasti ketään puukota silmään, mutta ei hän nyt silti ketään hellikään ja hänellä sentään on puukko. Jota tosin ei käytä kertaakaan. Ei se mitään, sillä tässä vaiheessa Ray vaikuttaa ihan normaalilta hepulta joka kertoo asiallisesti asiakkailleen tarpeelliset varotoimenpiteet kuohuavaa vesimatkailua ajatellen ja on muutenkin ammattimaisen oloinen, ja ainoat merkit hänen negatiivisemmasta puolestaan tulevat kinastelusta kilpailevan eräyrittäjän kanssa. Mutta hei, se saattaa kertoa vain sen että kilpailu on kovaa.
Kaupunkilaisturistit ovat runomies, kaksi keskenään samanlaista persoonasta vapaata koomista puupäätä ja tietenkin se nätti valkoinen nainen (he kaikki varmasti omaavat nimet, mutta eh, mitä sitten), ja varsinkin heistä jälkimmäisen kautta saadaan esille tarvittavat Rayn seksuaaliset eleet (eli nätti valkoinen nainen peseytyy hidastetusti sekä paljastavasti ja Ray himoitsee) ja alkuperäisasukkaiden hämmennykset. Paikallisista puheen olleen, heiltä kuulemme myös ne odotetut mystiset varoitukset jollaisia aina viimeistään joku savannikylän poppamies kertoo ja vaikka sillä varoitetaankin Jumalien kiroamasta joesta, niin se hokkuspokkus on tietenkin metafora varoittamassa Raysta.
Ray valmistaa asiakkailleen illallisen ja nämä ovat innoissaan kun luulevat sen olevan virtahepoa, mutta ällöävät sitä kun se paljastuukin krokotiilin lihaksi. Siis hippo kyllä ilolla tapettaisiin ruuaksi, mutta ei krokoa? Söitte silti sitä hyvällä ruokahalulla!
Pikku hiljaa Rayn temperamentti rupeaa näkymään ja kun daijut city slickerit eivät mitenkään ymmärrä, että joenlasku on vakavaa puuhaa eikä silloin saa naureskella on Rayn mitta täysi. Nyt alkaa murhaaminen.
Okei, nämä kaupunkilaisturistit ovat todella ärsyttäviä ja lyövät leikiksi kaiken, jopa hetket joillon heidän pitäisi keskittyä olemaan hukkumatta, mutta ehkei heitä pitäisi siitä syystä ruveta tappamaan? No, hyvä on. Tapa kaksi. Mitä sä teet? Älä anna luonnollisten vahinkojen tehdä työtä puolestasi.
Äkkiseltään tämän voisi olettaa olevan jonkinlainen Syvän joen tapainen elokuva ja toki silloin kun ollaan seesteisimmissä tilanteissa laskemassa jokea on mukana hetkittäin (hyvin lyhyesti kylläkin) samanlaista fiilistä, mutta sen sijaan että tämä olisi Syvä joki jossa raiskaavien punaniskojen sijasta pahis onkin eräopas, on kyseessä pikemminkin kuin mikä tahansa niistä kauhuleffoista joissa jungsterit menevät metsään ja joku psyko jahtaa heitä. Ei ehkä olla jumissa jossain metsämökin kellarissa karhunraudat jaloissa ja murhaseppä on yläkerrassa ainoan oven edessä, mutta silti samanlaisessa tilanteessa veneilemässä pöpin kanssa. On tämä kyllä sinänsä mielenkiintoisempaa seurattavaa kuin jokin tyypillinen Wrong Turn tai vastaava, sillä vaikka uhrit ovatkin muka aikuismaisempia ovat he silti ihan samanlaisia kuka välittää-hahmoja joilla on virkaa olla vain tapettavana ja vaikka pahista esittävä Stpehen Shellen ei juuri kehua näyttelemisestään ansaitsekaan, on hänen esittämänsä sekopää puheliaisuudessaan varsin hyvää vaihtelua niille tyypillisille turpa rullalla ääliöitä jahtaavilla muotopuolille puukkojunkkareille. Ray ei ole mikään älykkö tai mikään Freddy Kruegerin kaltainen vitsailija, vaan pelkkä arvaamaton mielipuoli ja matkaaminen sellaisen kanssa aiheuttaa joitakin mainioita hetkiä kun uhrit eivät tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu ja löytyykö uskallusta pakoyritystä varten. Olisikin ollut toivottavaa, että uhrit olisivat olleet hahmoja joista jaksaisi välittää edes hetken, koska psyko paatissa-tarina olisi ansainnut enemmän yritystä silläkin saralla. Plussaa kyllä siitä, että selvistä merkeistä huolimatta elokuvan uhrit eivät kupsahtele psykopaatin käsissä yksi kerrallaan, mutta miinusta siitä, että olisi pitänyt, sen verran rasittavia ne hahmot kuitenkin ovat.
Tähdet: **
2 kommenttia:
Krokotiili maistuu eräiden tietolähteiden mukaan kanalle.
Olisi luullut niiden kaupunkilaisturistien sen tajuavan, kuin luulevan syövänsä virtahepoa. Elleivät sitten olettaneet, että hippokin maistuu kanalta? Mikä paremman tiedon puutteessa voi olla tottakin.
Lähetä kommentti