Blogger Recognition Award

Cinema Lozengesta pukattiin ilmoille tälläinen Blogger Recognition Award ja yksi kunnian saaneista on allekirjoittanut.

Tätä siihen kuuluu:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.

- Kyseessä on Blogger Recognition Award, eli tämä:

2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen.

- Tämä elokuvateemainen blogini on ollut olemassa helmikuusta 2008 (ensimmäinen kirjoitus oli elokuvasta Cannibal Holocaust. Se oli merkki jatkuvasta alamäestä) ja kenties toisin kuin yleensä blogien kohdalla ei tarjolla ollut mitään esipuhetta tai vastaavaa, vaan hyppy suoraan siihen mitä se on tänä päivänäkin. Jaarittelua otsikossa olevasta elokuvasta ja suuria askeleita sivulle, koska mikäpä olisikaan kiinnostavampaa kuin elokuvasta kertomisen keskeyttäminen pohtimalla esimerkiksi miksi suljetun huoneen tarinassa kukaan ei edes koeta kokeilla onko ovi auki (esimakua seuraavaksi vuoroon tulevasta elokuvasta). Toki ajan myötä tein muutoksia, kuten sen etten enää kirjoittanut elokuvien juonia naurettavan tarkasti/tylsästi, löysäsin hieman omia rajoituksiani sen suhteen mitä blogiin sai laittaa (alunperin esimerkiksi dokkarit ja konserttitallenteet olivat nou nou) ja muutoinkin oman jonkinlaisen tyylini osuttua varsinaiselle paikalleen tein hienosäätöä. Mitä tapahtuu normaalinen kehityksen myötä aina ja äskettäin teinkin blogin sisältöön muutoksen jolla ei ole mitään varsinaista merkitystä ja se on huomaamaton, mutta silti se tuntui tarpeelliselta.

En kuitenkaan aloittanut ns. elokuvabloggarina ja olen tainnut sen jo kertoakin jonkin aikaisemman tekstin yhteydessä. Alunperin kirjoitin eräänlaista mielipide- ja yleinen huuhaa-blogia jossa muun muassa käsiteltiin Tenavien masennusta (tämän tekstin pistän esille postauksen lopuksi), Aku Ankan taskukirjojen nimipolitiikkaa (piakkoin tästä tekstistä laina) ja esimerkiksi sairaanhoitajien logiikkaa (tuolloin meneillään olivat kovat lakkopuheet).

"Kyllä siellä toimituksessa täytyy olla jokin Ankkalinnarasisti, joka vain arjalaisen verensä ansiosta vastustaa akunimipropagandaa. Tämän henkilön silmissä Aku-sana kirjan kannessa viittaa selkeästikin ihmisen haluun paritella ankan kanssa ja täten luoda maailmaan ihmankkojen superrodun, joka valloittaa Suomen johtoasemat ja väärinkäyttää lopulta asemaansa nostamalla jatkuvasti palkkaansa."

Elokuva-arvostelut tai muut sen kaltaiset tekstit päätyivät yleensä jonnekin Suoli24:lle, tms. ja vaikka tuo alkuperäinen blogini sai osansa niistäkin, oli se tarkoitettu oikeastaan kaikelle mitä mieleen juolahti. Sehän se sen blogin kohtaloksi koituikin, että vaikka olikin hauskaa kirjoitella kaikesta folihattuisuudesta asiapitoiseen kritiikkiin, hypätä tikku-ukkosarjakuvista joissa ihmetellään Tuplaa tarjoavaa Mars-patukkaa ihan kelvolliseen romanttiseen runoelmaan, niin jossain vaiheessa alkoi tuntumaan siltä etten enää tiennyt mikä se punainen lanka oli. Minä kun uskon, että jonkinlaisia sääntöjä tarvitaan. Niitä ei välttämättä tarvitse noudattaa, eikä aina tottavie pidäkään, mutta joukkueellakin on kapteeninsa koska jonkun pitää saada vene liikkeelle ja airot veteen ja rohkaista kenkimään pallo maaliin ikärajoista huolimatta. Pienimuotoisia sääntöjä ja rajoituksia tarvitaan jotta paketti pysyy kasassa, ja vasta ne opittuaan on lupa rikkoa niitä, muokata niitä ja hyödyntää niitä kulkemalla niiden ulkopuolella. Tämä ei toiminut aiemman blogin kohdalla vaan se oli pelkkää kaaosta ja vaikka se oli hauskaa aikansa, ei sitä jaksanut loputtomiin. Elokuvablogi oli looginen vaihtoehto sillä pidän elokuvista, tykkään siis puhua niistä ja olen kiinnostunut muustakin kuin vain kuka on pääosassa ja voittiko se jonkin pystin. Mikä ei siis tarkoita ettenkö olisi voinut perustaa muitakin kiinnostusteni kohteisiin liittyviä blogeja, sillä kyllähän minä voisin jaaritella ummet ja lammet musiikista taikka Aku Ankoista, mutta jotenkin niiden kohdalla palo kirjoittaa ei ole ollut yhtä suuri. Musiikin kohdalla kun se olisi varmaan ajautunut pelkkien musiikkivideoiden linkittämiseen ja Aku Ankat puolestaan ovat jotenkin henkilökohtaisempi aihe, josta puhuminen on toki miellyttävää, mutta niiden kohdalla se on kuin puhuisi perheenjäsenestä (btw. akkarit ovat ykkösharrastukseni, joten voitte vain arvata kuinka iso juttu se on kun muistelette niitä elokuvahyllykuviani). Piirrustusharrastus johti kyllä rinnakkaisblogin syntymiseen, mutta elinvoimaisin se oli niin kauan kun vanhaa varastoa oli yllin kyllin, ideoita tuntui riittävän ja valokuvaus ei päässyt pottuilemaan. En tosin ole mikään varsinainen valokuvauksen harrastaja (kuuluin kyllä aikoinani valokuvauskerhoon) ja en voisi vähempää välittää onko kuva terävä, kohde aseteltu tasapainoon, tms., vaan tykkään napsia kuvia asioista jotka ovat mielestäni hauskoja taikka makeita. Mihinkä sitten kohdistan kamerani? Pilviin, ötököihin ja kaikkeen mikä on muiden silmissä rikki, ruosteista ja rumaa, mutta minun mielestäni juuri siksi kaunista.

...noir (joka muuten tulee sanasta Trentonoir ja joo, se on aika noloa) on oikeastaan ainoa blogi mitä tarvitsen. Valokuvat sun muut voin syöstä Facebookiin taikka vain koneen roskakoriin, mutta ajatukseni elokuvista tarvitsevat juuri tämän paikan. Se ei ole paras, fiksuin, kaunein taikka oikeastaan edes kiinnostavin elokuvablogi, mutta se on minun, minulle tarpeellinen ja siksi hitot minä muusta välitän.

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.

- Tavanomaisimpia ohjeistuksia ovat muun muassa ne, että valitse aihe joka kiinnostaa ja kirjoita jatkuvasti. Molemmat ovatkin tärkeitä neuvoja, sillä jo oma kokemukseni bloggaamisesta on osoittanut sen ettei kannata kirjoittaa jostain joka ei pysty pitämään liekkiä yllä ja sen kiinnostavankin kohdalla tulee ongelmia, koska siinä vaiheessa kun aloitin ns. elämäntaparemonttini, jonka seurauksena postaustahtini hidastui, huomasin kuinka kävijämäärä putosi roimasti. Lukijat huomaavat nopeasti sen jos kirjoittaja ei ole kiinnostunut aiheestaan ja suht' nopeatahtinen jatkuvuus on hyvin tärkeää, joskin sitä aika valitettavasti syystä, sillä ihmisten keskittymiskyky on nykyään aika minimaalinen. Siksi musiikkiakin kuunnellaan biisi kerrallaan eikä täyspitkinä levyinä. Ollaanpa rehellisiä, harva meistä bloggaajista on kuitenkaan niin yksilöllinen Baudelaire, että ihmiset (en tarkoita ns. vakilukijoita, joiden kohdalla tulee esille termi lojaalisuus) jatkaisivat roikkua mukana jos normaalitahti postauksien välillä kokee muutoksen harventumisen suuntaan, sillä siellä on aina miljoona muuta blogia jotka tekevät täsmälleen samaa juttua ja jos sinä et pysty pitämään vauhtia yllä, joku toinen sen tekee. Kunnes heille tulee eteen hidastuminen ja uskokaa pois, se että taukoja syntyy tulee kaikkien eteen ennemmin taikka myöhemmin. Ja tässä tulee esille se neuvo jonka minä haluan antaa aloitteleville bloggaajille: olkaa kärsivällisiä ja omia itsejänne.

Muistakaa, että kirjoititte sitten mistä tahansa kohdistakaa se ensisijaisesti itsellenne. Älkää stressatko siitä ilmaantuuko rekisteröityneitä lukijoita tai saatteko kommentteja, tai uskotteko että kelpaako kirjoituksenne muille ja pysyvätkö saamanne lukijat mukana jos postaustahti harvenee taikka satutte kirjoittamaan jostain joka oletuksenne mukaisesti suututtaisi tietyt ihmisryhmät. Älkää perustako blogia ajatellen siitä tulevan ura, sillä ihan oikeasti, yksi lifestyleblogi lisää on pienempi kuin pisara meressä ja jos se ei ihmeitä tee (kuten värvää jokaista kaveriaan lukijaksi. Mikä on sama kuin myisi koululeipomukset sukulaisilleen. Se ei ole saavutus) niin lukijoita ja kommentteja ei putoile kuin ylikypsiä omenoita puista ja tälläinen johtaa usein postauksiin joissa surkutellaan asiaa, ja se puolestaan tekee kirjoittajan itsetunnolle vain hallaa. Lifestyleblogi nyt tuli esimerkiksi syystä, että niitä jos mitä on ihan sikana ja erottuminen on selvästi vaikeaa, joka taas johtaa ajoittain aika noloihin yrityksiin olla muka erilainen. Jos tykkäätte esitelllä vaatteitanne niin esitelkää siten kuin itse haluatte, ei niin kuin luulette muiden haluavan. Kirjoittakaa mistä lystäätte, kuinka harvoin taikka usein tahansa, mutta tehkää se aina ensisijaisesti itseänne ajatellen. Silloin lukijat tajuavat teidän kirjoittavan koska pidätte siitä, ette koska haluatte hyötyä muista. Se voi olla hidas tie, mutta siinä eivät ainakaan jalkapohjat kärsi. Ymmärrän että rekisteröityneiden lukijoiden vähyys ja kommenttien puute aiheuttaa välillä turhautumista, mutta niin kauan kun jaksatte kirjoittaa siten että olette rehellisiä itsellenne ja teille tulee hyvä mieli aikaansaannoksistanne ovat asiat kohdillaan. Kaikki muu on plussaa. Minä arvostan jokaista saamaani kommenttia ja lukijoitani, jopa heitä jotka ovat löytäneet jotain kiinnostavampaa ja poistuneet kuvioista. Hitto, jopa se anonyymi joka dissasi Freddy vs. Jason-kirjoitustani oli aika mainio.

En minä tietenkään kaikista kommenteista pidä ja tuokin anomuumi olisi voinut esittää asiansa järkevämmin. Mutta jos kerran oli tuota mieltä niin hyvä on. Tosiasia kuitenkin on se, että jos minä pyrkisin kirjoittamaan muita ajatellen olisivat elokuvavalintani toisenlaisia (blogin nimikin olisi varmaan HungerGames4eva) ja suostuisin aina niihin sponsorointijuttuihin joita näen aina välillä muiden sitten toteuttavan. Mistä puheen ollen, jos kirjoituksenne on millään tavalla sponsoroitu, mainitkaa se. Se ei ehkä tunnu teistä isolta asialta, mutta on oikeasti aika hiton suuri asia uskottavuuden kannalta ja jos se sponssaus paljastuu vasta jälkikäteen ei sillä ole väliä kuinka rehellinen teksti on, sillä uskottavuus ei ehkä enää palaudu. Mutta minä pidän blogistani juuri tässä muodossa ja vaikka tykkäänkin kommenteista ja muista itsetuntoa kohottavista seikoista, niin jos en kelpaa tällaisena en halua kelvata muunlaisenakaan. Osaan ottaa vastaan kriittistä palautetta (kuten muut, en välttämättä pidä siitä) ja tarpeen mukaan muokata toimintatapojani neuvojen suuntaisesti, mutta en yksinkertaisesti tee mitään joka ei tunnu itselleni luontevalta. Eikä pitäisi sinunkaan, kirjoitit sitten mistä tahansa.

Tuokin Freddy vs. Jason-kirjoitustani kommentoinut henkilö olisi varmasti ollut tyytyväinen (mutta jättänyt kommentoimatta, koska valitettavasti ihmiset osaavat yleensä antaa palautetta vain jos haluavat sanoa jotain pahaa) jos olisin antanut elokuvalle hyvät pisteet. Silloin minä puolestani en olisi ollut tyytyväinen, koska Freddy vs. Jason ei ole mielestäni hyvä elokuva.

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.

- Cinema Lozenge

5. Nimeä kymmenen bloggaajaa palkinnonsaajiksi.

- Tuossa sivupalkissa on 14 palkinnon ansaitsevaa blogia ja lisää löytää muun muassa lukijoiden kautta. Suurin osa heistä on saanutkin jo tämän ilon kiitos heidän jotka sen saivat aikaisemmin. Siispä kymmenen sijaan mainitsen vain yhden, mutta se on sitäkin parempi tai jotain: Kiljutron.

Tämä on vain hauska:

C'mon, nauroit/hymyilit kuitenkin. Ja luit Conneryn äänellä.

Lopuksi se Tenavat-kirjoitukseni, jota en lukenut uudestaan tämän postauksen vuoksi, enkä myöskään lähtenyt korjaamaan siellä taatusti mukana olevia virheitä (logiikkaerheitä en huomioi).

Ai niin, pahoitteluni:

Tenavat über alles

8.8.2007 

Tenavat (Peanuts) lienee maailman masentavin sarjakuva. Mikä ei missään nimessä ole huono asia Tenavien kannalta. On suuri saavutus luoda sarjakuva joka ilmestyy miljoonissa yhteyksissä ympäri maailmaa ja on pohjimmiltaan vain nuoren sosiopaatin tarina. 

Jaska Jokunen on eittämättä se hahmo jonka kautta katsomme varsinaisesti Tenavien maailmaa. Ja mikä Jaska Jokunen on, kuin kollektiivinen kuvaus traumojen henkilösöitymisestä. 

Jaska Jokunen on se ihminen (jos sallitte minun hyödyntää kliseitä) joka syntyi ei-toivottuna, kasvoi koulukiusatuksi, meni alistavaan avioliittoon, erosi, alkoholisoitui, menetti lasten tapaamisoikeudet, riisti henkensä, jätti jälkeensä velkaa. 

Ainoat ihmiset Jaska Jokusen ympärillä, jotka tuntevat jotain sympatiaa Jokusta kohtaan, ovat Eppu ja Amadeus. Joista molemmat ovat osittain vain nimellisiä ystäviä Jokuselle. Sillä molemmat olisivat valmiita hylkäämään Jokusen hädän hetkellä, oman identiteettiin liittyvän objektin vuoksi (riepu ja piano.) 

Amadeus on kuvaus ihmisestä joka haaveilee suuresta taiteilijan urasta pianistina, mutta tosipaikan tullen tyytyisi olemaan Billy Joelin kaltainen piano man. Amadeus olisi valmis hylkäämään ystävänsä maineen takia. Jaska Jokunen on vain yksi etappi Amadeuksen matkalla lounge-artistiksi. 

Eppu osoittaa selkeitä merkkejä, jotka johtavat aivopesukultin jäseneksi. 

A) Addiktio riepuun on hyväksikäytettävyyden symboli. Tulee aika jolloin lapsen tulisi irrottautua tutista, johon Eppu ei selkeästikään ole pystynyt. Aikanaan kun Eppu pääsisi eroon rievustaan, tulisi vain toinen addiktio tilalle (vrt. Porttiteoria.) 

B) Eppu palvoo Suurta Kurpitsaa, fiktiivistä jumalhahmoa. Eppu etsii itselleen johtajaa ja uskoo Suuren Kurpitsan vievän hänet paratiisiin. Aivan kuten Charles Mansonin opetuslapset. Ei aikaakaan kun Eppu kiertää ovelta ovelle kyselemässä "olisiko hetki aikaa? Tahtoisin puhua Suuresta Kurpitsasta." Samalla Eppu kuljettaa lehtisiä joissa todetaan että "Suuri Kurpitsa tulee, oletko valmis?" Eppu on siis varoittava esimerkki siitä, mihin fanaattinen usko voi johtaa. Eppu olisi valmis hylkäämään Jaska Jokusen heti, kun ylipappi niin haluaisi. 

Entäpä Jaska Jokusen perhe? Esimerkki dysfunktionaalisesta perheestä. Jaska Jokusen vanhemmat (kuten aikuiset ylipäätään Tenavissa) ovat poissa. Tiedämme että Jaska Jokunen ihannoi isäänsä, puhuuhan hän usein parturi-isästään ylevään sävyyn. Mutta äidistään Jaska Jokunen ei puhu. Tämä voi tarkoittaa vain, että joko vanhemmat ovat sellaisia uraihmisiä, että he eivät kotona viihdy laisinkaan. Jokunen olisi tällöin avainkaulalapsi. Mutta se sopii kyllä hänen äitiinsä, mutta parturina, hänen isällään olisi pääosin päivätyö. Jos Jokusen isä ei ole kotona iltaisin lastensa parissa, niin missä hän on? Onko Jokusen isä alkoholisti, joka viettää illat baarissa. Joka olisi selkeä kuvaus huonosti toimivasta avioliitosta. Loogisinta on, että Jokusen isä on kuollut. Siksi Jokunen kompensoi isänsä poissaoloa puhuen vain hänestä, eikä äidistään. Ja siksi Jokunen puhuu isästään vain positiiviseen sävyyn. Hän on jäänyt siihen uskoon että isä oli täydellinen, koska ei nuoren ikänsä vuoksi ole ymmärtänyt nähdä isänsä huonoja puolia. 

Jaska Jokusen sisko Salli ei asiaa paranna. Pikkusiskona hän on luonnollisesti koko ajan kiusaamassa Jaska Jokusta. Salli selkeästi häpeää kaljuuntuvaa isoveljeään. Jaska Jokusen funktio Sallin elämässä on toimia isän korvikkeena, kun tarvitaan joku jolle valittaa ja jolta saa rahaa (Sallin käytös Jaska Jokusta kohtaan osoittaa isän poissaolon.) Salli on ihastunut Eppuun, Jaska Jokusen harhauskovaiseen ystävään. Eppu luonnollisesti ei juurikaan välitä Sallista. Mikä ajan myötä johtaisi Sallin ei-toivottuun teiniraskauteen. Sallin tuleva lapsikin joutuisi Jaska Jokusen vastuulle, sillä kaapu päällä kultissa kulkevasta köyhyyslupauksen tehneestä Epusta ei olisi apua. Ja hyväksikäyttävänä, kouluttamattomana teininä Salli sysäisi vastuun veljelleen. Salli osoittaa myös pahoja skitsofrenian oireita, mikä johtaisi lääkitykseen ja mahdolliseen taantumaan, Epun jättäessä hänet. Sallin aistiharhat tulevat esille hänen jutellessaan koululleen. Pahaksi aistiharhat tekevät se seikka, että Salli uskoo koulun vastaavan hänelle. 

Jaska Jokusen rakkauselämä? 

Jokunen on rakastunut pieneen punatukkaiseen tyttöön (tästä eteenpäin PPT.) PPT on se lehtien kansista tuttu idoli, johon ihastutaan lapsena. Luonnollisestikin PPT on ns. fantasiahahmo, jota ei ole tarkoitus koskaan kohdatakaan. Perinteistä kaukorakkautta, joka on yksipuolista. Jokusen sosiopaattinen käytös alkaa tulla jo siinä esiin, että Jokunen seuraa PPT:tä puiden tms. takaa. Jokunen siis on vainoaja. Aikanaan tämä johtaisi lähestymiskieltoon, jota Jokunen ei ymmärtäisi. Jokusen ajatusmaailmassa PPT:n täytyisi loogisesti rakastaa Jokusta, joten lähestymiskielto ei voisi olla todellinen. Seuraavaksi Jokusta odottaisi vankilareissu. Vankilassa Jokunen olisi raiskausepäilyjen vuoksi hyljeksitty ja nopeasti joku Bubba tekisi Jokusesta bitchinsa. Hampaat sisään, jotta Jokunen ei voisi purra. Sulkijalihas olisi kovilla. Jokusen tunne-elämä oli jo rappeutunut ennen vankilaa, joten täysin Jokusen syyksi ei asioita voida pistää. 

Tellu on palavasti rakastunut Amadeukseen. Mutta kuten tiedämme, tunne on täysin yksipuolinen. Koska Tellu ei saa Amadeusta, menee hän Jaska Jokusen kanssa naimisiin. Tellu tietää että Jokunen tekee mitä sanotaan ja Jokusen kanssa Tellu pääsisi vähällä. Jokunen ei osaa sanoa vastaankaan, joten Tellu vie ja Jaska vikisee. Tellu on tehnyt Jokusen nöyryyttämisestä elämänlankansa. Kerta kerran jälkeen Tellu houkuttelee Jokusen potkaisemaan palloa, mutta aina vetää pallon ennen potkua jalan tieltä pois. Tellu on kohdistanut Pavlovin Koira-teorian Jokuseen. Jokunen menee siis ajatuksettomana rakkaudettomaan aviolittoon ja salaa haaveilee toisenlaisesta, reilummasta maailmasta. Ainoa pakotie on oman käden kautta. Tellu eroaa Jokusesta, syyttää Jokusta laiminlyöväksi, etc. Jokunen sortuu pulloon, menettää lapsensa ja maksaa Tellulle elatusmaksuja, samalla kun Tellu matkustelee teneriffalle Juanesin kanssa. Missään vaiheessa Jokunen ei ääntään korota, tai vaadi oikeuksiaan. Jokunen on liian alistettu , jotta hän uskaltaisi toimia mahdollisena omantunnonarvon omaavana yksilönä. 

Jokunen olisi voitu pelastaa. 

Jokunen olisi voinut siirtyä idolirakkaudestaan (PPT) muuallekin, kuin vain Tellun käsiin. 

Pelastus olisi löytynyt Piparminttu-Pipsasta. Pipsa oli selkeästi rakastunut Jokuseen, mutta Pipsan orastava bi-seksuaalisuus kallistui lesbosuhteeseen Maisan ansiosta. Ilman Maisaa, Pipsa olisi tehnyt iskunsa ja mahdollisesti elänyt onnellisena elämänsä loppuun asti Jaska Jokusen kanssa. Täysipainoinen suhde olisi vielä auttanut Jokusta löytämään ihmisarvon. Piparminttu-Pipsa oli Jokusen vastakappale, juuri sopiva Jokuselle. Molemmilla tuntuu olevan samat arvot ja kiinnostuksen kohteet. Sillä suurella erolla, että Pipsalla on itsetunto kohdallaan. Ja jos Jokunen ei olisi sortunut Telluun ja tuhlannut elämäänsä PPT:sta haaveiluun, olisi Pipsa saattanut Jokusen elämänsuunnan kääntääkin. Turtuneena Jokusen saamattomuuteen, Pipsa lähti kännekohdastaan Maisan johtamalle tielle. Siinä missä Pipsa on bi-seksuaali, on Maisa selkeästi lesbo. Maisa on Tom Of Finland-henkinen homoseksuaali, mikä selittää sen miksi Maisa kutsuu Pipsaa pomoksi. 

Muut Tenavissa esiintyvät hahmot, kuten Toisto, eivät joko omaa yhteyttä Jaska Jokuseen. Tai kuten Rapa-Ripa, edustavat Jokusen elämän haittapuolia. Rapa-Ripa, joka kuvastaa koditonta, on juuri niitä lapsia joista ei oikeasti olisi haittaa Jokusen elämälle. Mutta keskiluokkaisesta perheestä kotoisin olevalle Jokuselle on ruokapöydässä toitotettu, että kodittomat ovat Jokusta vähempiarvoisia. Ja tämän kastiajattelun vuoksi, Rapa-Ripa on vain jokin puolituttu Jokuselle, jolla ei ole määräävää osaa Jokusen maailmassa. Mutta Jokusen keskiluokkaisen ajatusmaailman vuoksi, Rapa-Ripa on enemmän negatiivinen, kuin positiivinen napa. 

Jokunen ja eläimet. 

Tietenkin sen pitäisi olla Jokunen ja eläin, sillä Kaustisella ei ole suoraa yhteyttä Jokusen elämään. Mutta koska Kaustinen on happopäinen hippi, niin Tenavat-todellisuudessa Kaustinen on haitallinen vaikutus. 

Mutta entäpä Ressu, Jokusen koira. Ressulla on suuri merkitys Jokusen elämään. Ressu on hyväksikäyttäjä pahinta laatua. Jokusen ainoa merkitys Ressulle on ravinnonantaja. Jos Jokunen ei tuo ruokaa, Ressu etsii itselleen uuden alistettavan. Jokunen on Ressulle yhtä merkityksellinen kuin pitsakuski. Ressu ei muista Jokusen nimeä koskaan ja Jokusen ollessa kesäleirillä, ehtii Ressu unohtamaan Jokusen olemassaolon totaalisesti. Tämä tietenkin saa ajattelemaan, että kenties Ressu voisi olla ihmisen ja Jokusen paras ystävä. Mutta kenties Ressu vain on dementikko. Se selittäisi miksi Ressu ei koskaan muista Jokusta ja miksi Ressu muistelee historiaa vääristyneesti ja kuvittelee omiaan. 

Urheilu on tärkeä osa Jaska Jokusen elämää, mutta hän omaa valheellisia haaveita urheilusta. Ei pelkästään se, ettei mikään urheilulaji luonnistu häneltä, mutta sinä ainoana kertana kun hänen joukkueensa voittaa baseball-ottelun, joutuu hän korruptiosyytösten kouriin ja menettää ansionsa... Kuten myös sen tuoman vähäisen maineensa. Joten vaikka Jokunen tiedostaisi omat heikkoutensa urheilijana, osoittavat Jokusen idolit selkään puukottavan luonteensa. Jokuselle ei haluta antaa mitään mahdollisuutta nousta katuojasta. 

Tätä on siis Tenavat ja eritoten Jaska Jokunen: 

Yksinoloa 

+ 

Angstia 

+ 

Harhoja 

+ 

Alkoholismia 

+ 

Impotenssia 

+ 

Traumoja 

+ 

Valheita 

Charles M. Schulz oli siis nero. Hän loi sarjakuvan joka pohjautuu täysin nöyryyttämiselle ja itsetuhoisille ajatuksille ja teki siitä yhden maailman suosituimmista popkulttuuri-ilmiöistä. Pidän kovasti Tenavista, mutta en suosittele sitä lapsellisesta ulkonäöstään huolimatta alle 18 vuotiaille. On kovin mahdollista, että Tenavat naurattamisen ohella traumatisoivat miljoonia ihmisiä taukoamatta.

Tämän kirjoittamisen aikana taustalla soi:

Ramin Djawadi - Game of Thrones ost.