Sharknado (2013)

Entinen surffausmestari ja nykyinen ex-baarinpitäjä Fin (Ian Ziering) saa lisätä ansiolutteloonsa sankarin kun myrsky tulee ja heittää Los Angelesiin tulvan ohella laumoittain haita. Jos uima-altaissa ja kaduilla uiskentelevat hait eivät ole vielä tarpeeksi niin hurrikaani (tunnetaan myös nimellä ruotsikaani) tekee haista lentäviä tappajia ja miksi muuten se ilmapyörre on niin valikoiva, että on ottanut mukaansa vain haikaloja, monia erilaisia haikaloja, mutta ei ollenkaan vaikkapa pallokaloja. Mitä ihmeen lajiprofilointia tämä on? No kuitenkin, Steve Sanders lähtee pelastamaan ex-vaimoaan (Tara Reid), teinilapsiaan (ihmisiä jotka varmaan ilmoittavat ammatikseen näyttelijä) ja mukana on tietenkin parasta kaveria ja muutakin porukkaa kun samalla keksitään keino jolla haimyrskyvitsaus saadaan loppumaan: räjäytetään ne! Niin ja sahataan loput.

"Hey man, there's a shark in your pool."

Sharknado on Asylum-elokuvien Pokémon. Se vaikuttaa olevan täsmälleen samanlainen kuin kaikki muutkin lajityyppinsä edustajat, mutta on noussut muita selvästi suositummaksi ja siksi aiheuttaa hieman ihmetystä, että miksi? Sharknado kun ei ole yhtään sen erilaisempi taikka parempi kuin mikään muukaan Asylumin lukuisista tarkoituksellisista roskaelokuvista. Sitä melkein voisi vaihtaa koteloon Sharknadon tilalle jonkin Mega Shark vs Giant Octopusin ja teho olisi täsmälleen sama koska kukaan ei varmaan edes huomaisi vaihdosta. Eikä tämä ole negatiivinen huomautus kumpaakaan kohtaan, sillä molemmat ovat varsin hauskoja huonoja elokuvia, mutta tosiaan, miksi juuri Sharknado on ollut se elokuva joka ei ole jäänyt vain nimenomaan lajityyppiharrastajien tietoisuuteen ja on sen sijaan noussut eräänlaiseksi massailmiöksi. Se on esitetty suomessakin mainoskanavalla jo ties kuinka monta kertaa ja kun ihmiset jotka eivät erota Tappajahaita Halloweenista (ihan oikeasti) tietävät Sharknadon on se silloin jotain muutakin kuin vain pelkkä pienen piirin ilmiö. Koska se ei ole muita parempi/huonompi näytteleminen taikka ohjaus joka Sharknadon kaltaisistaan erottaa, eikä se ole myöskään esimerkiksi paremmat saatikka huonommat tehosteet, eikä uskomatonta kyllä, myöskään poikkeuksellisen erikoinen tarinallinen idea (Asylumin filmografia on täynnä vastaavia hölmön hauskan erikoisia ideoita), olen tullut siihen tulokseen että vaikka muiden kollegaelokuvien tavoin tässäkin on mukana ns. has been-näyttelijöitä ovat he kenties muita vetovoimaisempia. Siis Tara Reidhan on aivan surkea näyttelijä, eikä Ian Zieringkaan ole vielä vakuuttanut dramaturgisilla kyvyillään, onnistuu Tara Reid silti edelleen ratsastamaan hyvin ja jostain syystä positiivisesti muistetulla American Piella (mikä on huvittavaa, sillä en meinaa edes muistaa häntä kyseisestä elokuvasta) ja Ziering on aina ja ikuisesti Beverly Hills 902010:n (tai siis tarkoitan, että L.A. Beatin) Steve, joka selvästi pitää hänetkin yleisön mielissä. He eivät kummatkaan ole sen parempia näyttelijöitä kuin kukaan Lorenzo Lamaskaan, mutta ehkä tähdentekijäteoksensa ovat olleet molemmat globaalisti mieleenpainuvampia, joten kun tähän yhdistetään se Sharknadon hupsu idea hurrikaanissa lentävistä haista ja Asylum-elokuvien tarkoituksellinen koominen ja siten viihdyttävä roskaelokuvamaisuus on siellä ollut se Pikachu joka nosti Sharknadon huomioarvoisemmaksi kuin muut vastaavat elokuvat. Steve on Asylumin Pikachu:

Hauskaa onkin siis se, että Ziering on sanonut että uskoi olevansa uransa pohjamudissa suostuessaan näyttelemään Sharknadossa ja teki sen vain pelkän rahan vuoksi, toivoen ettei se saisi minkäänlaista yleisöä. Kun elokuva osoittautui suosituksi ja nimenomaan oikealla tavalla pidetyksi (ts. myös sen mukana naurettiin, ei vain sille) ja tämä pieni roskaelokuva nosti Zieringin uran uuteen kukoistukseen, vaikkakin edelleen B-elokuvissa, muuttui miehen asennekin ja hän teki jatko-osat kuulemma nimenomaan nautinnosta eikä pakosta.

Mukavaa siis on että Sharknadon ansiosta edes jokin (itsetietoinen) roskaelokuva on saanut massayleisön huomiota, mutta ikävää tällaisissa tapauksissa on se, että ne yleensä jäävät vain kuriositeeteiksi eivätkä oikeasti avita muita vastaavia nousemaan samanlaiseen asemaan ja ihmiset eivät tästä syystä oikein ymmärrä miksi ne muutkin roskaelokuvat olisivat hauskoja, kun eiväthän muut ole Sharknado. Vaikka ne muut ovatkin oikeasti samanlaisia. Hämmentävää, sillä kuitenkin sama porukka diggaa ihan possuna jostain miljoonasta keskenään samanlaisesta supersankarielokuvasta taikka Kate Hudsonin itsensätoistoista (ihan oikeasti, niitä hänen elokuviaan ei erota toisistaan edes kirveellä) ja he kuvittelevat näkevänsä ne kaikki ihan erilaisina uniikkeina tapauksina, mutta näkevät silti kaikkien muiden kuin Sharknadon kaltaisten elokuvien olevan vain pelkkää roskaa, eivätlä tajua niiden olevan juuri samaa roskaa kuin Sharknado. Tämä sama porukka vastusti kumipukumonsteribändiä Euroviisuissa, mutta kulki voiton jälkeen Lordi-paidoissa laulamassa hirviövirsiä, joskaan he eivät kuitenkaan pitäneen mistään muusta samanlaisesta bändistä ja jokin Kiss oli edelleen kauheaa korvarääkkäystä, koska vain Lordi oli jotenkin erilainen, yksilöllinen ja hyvä. Jep jep, aivan kuten Elastinen on täysin eria asia kuin Cheek. Täysin eri. Voittajan puolella on hyvä olla.

No kuitenkin, Sharknado on siis saanut muita kaltaisiaan enemmän huomiota, joka aiheuttaa hieman sellaisen fiiliksen kuin oma pikku salaisuus olisi vuotanut julkisuuteen, mutta onhan se aika hauska leffa. Surkeat tehosteet, kehnoa näyttelemistä, ääliömäistä dialogia ja mukavan hauska idea: Asylum-laatua.

Se pitää vielä erikseen mainita, että jos Ziering tosiaankin esiintyi Sharknadossa edes puolittaisella pakolla, ei sitä kyllä huomaa. Sama jo Beverly Hills postinumerosta tuttu poikamaisuus ja naureskelevaisuus ovat läsnä alusta loppuun.

Tähdet: enough said!

Sharknado