Prisoners of the Sun (2013)

Kauan sitten avaruusolennot nimeltä Osirislaiset tulivat ja antoivat ihmiskunnalle avaimet kehittymiseen, mikä siis tarkoitti ainakin kykyä rakentaa pyramideja. Pistettyään pallon pyörimään poistuivat avaruusolennot paikalta ja jättivät prinsessansa valvomaan egyptiläisten eloa, kunnes sitten kuolo vei prinsessan ja hänet haudattiin perinteisin menoin pyramidiinsa. Samaisessa pyramidissa on portti jota kautta Osirislaiset voisivat palata ja egyptiläisten pelätessä avaruusolentojen kostavan koko kansakunnalle prinsessansa menehtymisen päättivät he sulkea pyramidin lopullisesti, haudata sen kokonaan hiekkaan ja vieläpä heittää oven avaimen mäkeen.

Nyt tänään tietenkin arkeologinen ryhmä on mahdollisesta maailmanlopusta tietämättömänä kaivamassa kyseistä pyramidia esille (jota ei tarvitse tehdä, sillä se vain pomppaa esille) ja kun joillakin haluna on pelkkä tiedonjanon sammuttaminen, on osalla raha-ahne lehmänsä ojassa. Siinä missä rahoitttajana toimiva Masterton (John Rhys-Davies) haluaa toki tienata pyramidin löytämisellä, haluaa hän tehdä sen tavanomaisen ahneuden ja vallanhimon hengessä, kun taas edellisen murhaajaksi lavastava ja sillä kiristävä Levitz (Michael Higgs) haluaa tietenkin ahneena vain rahaa ja... öö... valtaa. No, olipas erilainen suunnitelma. Sovitaan, että hän haluaa myös naisia. Naisista puheen olleen merkittävin heistä on tietenkin Mastertonin avustajana toimiva Sarah (Carmen Chaplin), joka luonnollisesti on sen muinoin sitten menehtyneen Osiris-prinsessan reinkarnaatio, vaikka lopussa tuleekin niin kiire lopettaa elokuva ettei se seikka sitten viekään tarinaa minnekään. Lisäksi tarvitsemme sen indianajonesmaisen sankarin joka ei ota kantaa mihinkään bisnesjuttuihin vaan hän edustaa sitä tiedon keräämistä, sekä tietenkin suoltaa muka nasevia kaskuja (ei tee niin), suorittaa suurenmoisia ihmishengen pelastamisia (ei tee niinkään) ja ilmeisesti vielä opettelee parran ajamista (ei). Hän on Doug (David Charvet) ja kuten näette, mies taitaa fanittaa Indya ja Rick O'Connellia:

Ryhmämme jää pyramidin vangeiksi ja kohtaavat sinne jätetyn vartijamuumion, mutta vaikka Masterton onkin melkein aiheuttamassa maailmanlopun niin kaikki on ihan ok. Loppu.

Vaikka se ei nyt mitään varsinaista bullshittausta olekaan niin pidän silti hieman harhaanjohtavana Prisoners of the Sunin kannen mainintaa elokuvan olevan Oscar-voittaja Roger Christianilta. Onhan tämä toki Roger Christianin ohjaama elokuva ja hän tosiaankin on voittanut tuon mainitun pystin, mutta kun kannessa mainitaan vain elokuvan olevan Oscarin voittaneelta henkilöltä mutta ei miten ja mistä, niin me kaikki tiedämme sen muka tarkoittavan sitä, että se palkinto oli saavutettu elokuvan ohjauksesta, ei kuten tässä Christianin tapauksessa tehosteista. Kuten sanottua ei se oikeasti valhetta ole ja hyvin voisikin todeta väärän informaation syntyvän vain katsojan päässä ja tällöin voi syyttää vain itseään jos tuollainen korventaa, mutta jos kannessa olisikin Oscar-voiton sijaan maininta elokuvan olevan Battlefield Earthin ohjaajalta synnyttyisi se heti erilaisen käsityksen sisällöstä. Oscar kun viittaa ns. laatuun, kun taas Battlefield Earth suuren luokan roskaan ja silloin sitä ehkä myynnin kannalta kannattaa ainakin sivuta eettisyyden reunoja ja kallistua edellisen suuntaan. Ei niin ettäkö kannessa komeileva John Rhys-Davies ja nimensä huokuisivat kuviteltua laatutasoa, mutta tokihan hänenkin nimensä kohdalla mainitaan Indiana Jones eikä Anaconda 4: Trail of Blood. Christian on kuitenkin oletettavasti ainakin ohjaajana tunnetuin juurikin Battlefield Earthista ja vaikka se ei ehkä nimenä houkuttelisikaan suurta ostavaa yleisöä, on se kuitenkin rehellisempi osoitus siitä mitä Prisoners of the Sun sisältää ja mikä kenties tärkeämpää, se tieto vetää tämän elokuvan suuntaan oikeanlaisen yleisön. Toiminnan, roskan, B-elokuvan yleisö on kuitenkin varmasti tarpeeksi laaja ettei sitä kannata vähätellä ja siksi tavoitella muita vain jotta aiheuttaisi vääriä tuntemuksia. Eihän Beatlesiäkään mainosteta räppinä eikä Limp Bizkitia hyvänä musiikkina, koska ne edustavat aivan jotain muuta. Samoin Prisoners of the Sun on roskaelokuva, ei Oscar-elokuva ja siitä pitäisi olla ylpeä.

Huomautettakoon, että kyllä takakannen tekstissä Christianin yhteydessä mainitaan Battlefield Earth, ettei kyseessä ole mikään suuri salaisuus, mutta uskoisin silti tälle elokuvalle olevan paremmaksi eduksi jo suoraan osoittaa kenelle se on tarkoitettu.

Ihan miksikään halpaelokuvaksi ei tätä voi kuitenkaan kutsua, sillä vaikka se vertautuukin tyypillisiin Asylum-tuotoksiin niin 18 miljoonan dollarin budjetilla Asylum olisi teettänyt ainakin 18 Prisoners of the Sunia. Tehosteet ovatkin hivenen parempia kuin esimerkiksi juuri Asylumin elokuvissa, mutta niistä huolimatta kyllä tämä ehdottomasti enemmän Nazis at the Center of the Earth on kuin Stargate, jonka mockbusteriksi tämän voisikin hetkittäin lukea. Näyttelijäkaarti, esiintymisten pääasiallinen kömpelyys, kompuroiva juoni, keskeneräiseksi jäävä kokonaisuus ja ne tehosteet jotka pätkittäin ovat aika hienoa ovat silti tavoitteisiin nähden viimeistelemättömiä eivät kyllä hengi A-luokan elokuvasta edes ajatuksissaan. Sinänsä kyseessä on silti aika mielenkiintoinen B-elokuva, sillä vaikka tosiaan kyseessä on elokuva jonka asettaa vaivatta kaikkien Sharknadon sekä Swamp Sharkin seuraan jo tekijäkaartinsa vuoksi joka koostuu muun muassa Baywatchin David Charvetista ja jo mainitusta John Rhys-Daviesista, on siellä kuitenkin tekijöissä nimiä jotka edelleen ehdottomasti yhdistää B-elokuvaan, mutta jonkinlaiseen erilaiseen B-elokuvaan. Uwe Boll on ollut tuottamassa ja Anthony Hickox kirjoittamassa. Bollia ei nyt kenties voi hyväksi elokuvantekijäksi kutsua (Attack on Wall Street on kyllä oikeasti hyvä elokuva), muta esimerkiksi Hickoxilla on taatusti oma paikkansa ainakin kauhuelokuvafanien sydämissä. Tästä muuten on ehkä enemmänkin haittaa kuin hyötyä, sillä koska päähuomion vievät Charvetin kaltaiset pökkelöt, tehosteet ovat edelleen sitä luokkaa että porukka näyttää seisovan green screenin edessä ja dialogi on pahasti haalistunutta olisi ollut toivottavaa saada mukaan juuri sitä Asylumille tuttua pähkähulluutta sekä pilkettä silmäkulmiin, sillä nyt lopputulos en enemmänkin vain tavallista B-roskaa joka on kyllä ihan mukavaa ajantappoa, mutta ei tarpeeksi riemastuttavaa päätyäkseen niin huonoksi että se olisi hyvää. Se on vain roskaa.

Mockbustereista puheen ollen niin sellainen Prisoners of the Sun taitaa ollakin. Ei kenties kuitenkaan mainitsemani Stargate ihan jo pelkän ajankohdan vuoksi, mutta kenties Stephen Sommersin Muumio-elokuvia mukaileva, jotka olivat vielä ajankohtaisia silloin kun tämä elokuva tehtiin, sillä otsikossa olevasta julkaisuvuodesta huolimatta Prisoners of the Sun kun kuvattiin jo vuonna 2006 (Rob Cohenin ohjaama Muumion kolmososa oli vasta tulossa). Tämä selittäisi miksi Charvetin hahmo on kuin suora kopio Brendan Fraserin vastaavasta ja muutoinkin miljööt sun muut osoittavat ajoittain mikä esikuvana on ollut. Joskin postiivisesti ja sitä vain ilmeisesti osittain budjettirajoituksien vuoksi labyrintissa koetaan aika perinteistä muumioelokuvien monsteri vaanii-toimintaa kuin megalomaanista efektiseikkailua. Siltikin tietokoneistus on aika vahvasti läsnä, mutta ns. mockbustereille tyypillisesti elokuva ei näytä aivan yhtä halvalta vertailussa kun olettaisi, sillä jo Muumio-elokuvien tehosteet ovat aina alusta saakka näyttäneet siltä kuin niitä ei olisi vaivauduttu tekemään loppuun saakka ja niinpä Prisoners of the Sunin tehosteet ovat enemmänkin samalla tasolla kuin pelkkiä halpakopioita. Tosin ei niitä ole niin paljoa että se vyöryisi samalla tavalla päälle ja siksi vertailu ei ole täysin yhteensopivaa.

Hauskaa on myös se, että Muumio-elokuvathan ovat nimestään huolimatta lähempänä Indiana Joneseja ja sitä sen verran läheltä, että niitä voisi melkein kutsua omanlaisiksi ison rahan mockbustereiksi, jolloin Prisoners of the Sun taas olisi mockbusterin mockbuster. Who ya gonna call?

Kuten asiaan aina roskaelokuvien kohdalla kuuluu myös Prisoners of the Sunille on tehty useampia sisältöä suureellisempia ja houkuttelevampia kansia joista suosikkini on tuo oikealla oleva:

Vau, siis niin kuin vau!

Tähdet: **

Prisoners of the Sun