Kytät jahtaavat sarjamurhaajaa nimeltä Kuutamoviiltäjä aka Darkwolf (Kane Hodder) strippibaariin ja saavatkin ilkeästi tuijottavan miehen pidätetyksi, mutta nyt se kiire vasta alkaakin, sillä mies pitäisi saada putkaan ennen kuin kuu on täysi. Tämä pahis kun sattuu olemaan ihmissusi joka ei arvosta viranomaisia. Näin ollen hukkamies repii ja raatelee itsensä vapaaksi, mikä saa tämän poliisiryhmän uusimman jäsenen McGowanin (Jaime Bergman) kyselemään, että mitä hittoa on tekeillä. Luonnollisesti neidin kyttäpari Steve (Ryan Alosio) ei halua kertoa mitään ja käskeekin McGowania olemaan hiljaa ja lopettamaan kyselyt, sillä vaikka nyt satutkin kuulumaan poliisipartioon joka kantaa hopeapistooleja hopealuoteineen ja pidättää ihmissusia niin se ei nyt vaan McGowanille kuulu mitä on tekeillä. Ymmärrän, sillä miksi kenenkään meidän pitäisikään tietää mitä työtä teemme, kunhan vain teemme sen.
Pidettyään ensin pitkän puheen siitä kuinka asia ei McGowanille kuulu ja ole hiljaa, niin heti sen jälkeen Steve kertoo kaiken mitä he varsinaiseksi työkseen tekevät: pidättävät ilkeitä ihmissusia.
Tietenkin lykantrooppeja on kahta lajia (okei, niitä on tasan kaksi ihmissutta koko tarinassa, joten aika sukupuuttoon kuolemassa ne molemmat lajit ovat), joista puhdasveriset ja näin ollen suoraan sukulinjaan kuuluvat ovat kilttejä ja eivät aina edes itse tiedä olevansa ihmissusia, kun taas epäpuhtaat (ilmeisesti pureman kautta syntyneet?) ovat kaikki tosi pahoja, pahimman (ja ainoan) heistä ollessa Darkwolf. Kiltteihin ihmissusiin (ja ainoa) kuuluva viaton Josie (Samaire Armstrong) ei ole vielä tietoinen sukuhistoriastaan joka on jonkinlainen ihmissusiprinsessa on pulassa, sillä tottakai Darkwolf haluaa juuri hänet hengiltä, mitä Josien suojelijaksi kohtalon määräämä Steve ei salli. Ai sori, vaikka äsken kerrottiinkin Darkwolfin haluavan tappaa Josien, niin se tarkoittikin parittelua jotta suku jatkuisi. Ja McGowan tuli nyt purtua hengiltä koska katsojalle saatiin jo tarpeellinen kerrottua, eikä häntä enää tarvita. Darkwolf jatkaa sivullisten tappamista etsiessään Josieta, joka kokee todella kehnon tietokoneanimoinnin
muuttuakseen... öö... Dave Vanianiksi?
Jotenkin hämmentävää tässä animaatiomuutoksessa ei olekaan se kuinka huonosti se on toteutettu, vaan se että vaikka elokuvassa näkyykin aika mukavasti paljasta pintaa ja Samaire Armstrong muiden ohella vilauttaa nännejään, niin silti tuohon animoituun hahmoon ei nisää tai kahta saatu mukaan. En usko sen johtuvan siitä ettäkö tekijät olisivat sensuroineet itseään vaan koska oli helpompaa jättää nännit piirtämättä ja eivät uskoneet kenenkään huomaavan. No, olivat jälkimmäisen suhteen selvästi väärässä. Sitten imitoidaan aika reippaasti Terminatorin poliisiasemamassacrea (ja siellä olikin aiemmin dialogipätkä jossa toistettiin Kyle Reesen "it will not stop, ever!"-puhetta), mutta tiedättehän,,, ihmissudella josta ei näytetä juuri muuta kuin heiluva tassu.
Ammu silmään, sillä kuten tiedämme vain se on ihmissusien heikko kohta! Paitsi tietenkin sen joka oli Hopealuodissa.
Darkwolfilla on mielestäni kaksi todella hyvää asiaa puolellaan, mutta surku vain että ne molemmat esiintyvät jo elokuvan kansikuvassa. Nimi Darkwolf on samalla tavalla jotenkin hassu kuin jokin sarjakuvalehden lukijapalstalla julkaistu lukijapiirros mahdollisesta sarjakuvahahmosta, joka ei siis ole ivailua vaan kunnioittava osoitus lapsuuden sympaattisia piirroksia kohtaan (tuo esimerkin [Masters of the Universe-lehdestä] erilliset maininnat miekasta [no hei, kyseessä on sentään Miekka mies] ja kilvestä ovat silkkaa kultaa)
ja tietenkin tuo teksti "Half man. Half beast. Pure evil" on yksinkertaisesti silkkaa neroutta. Siis tietenkin neroutta samalla tavalla kuin se atomikauhuelokuvien hullu tohtori joka kävelee suojatonna kyklooppihirviön luokse ja juuri ennen kuin kyklooppihirviö syö tohtorin pään ehtii hän toteamaan "katsokaa nyt, se vain tahtoo olla ystävämme."
Toki itse elokuvallakin on joitakin hyviä hetkiä tarjottavanaan, mutta nekin nyt sattuvat olemaan hyviä olemalla hölmöjä juttuja kuten se alun ei kuulu sulle, mutta tässä koko selitys-loogisuus ja kohtaus jossa Steve katselee Josien kanssa uutislähetystä jossa kerrotaan mahdollisesta villikoiran aiheuttamasta hyökkäyksestä ja yleisön joukossa on maanisesti tuijottava Darkwolf, mutta uutislähetys on tehty siten ettei oikeastaan ääntelevää toimittajaa näytetä vaan keskitytään kuvaamaan yeleisössä olevaa Kane Hodderia, jotta varmasti saataisiin painotettu katsojalle että jep, hän on se pahis:
Muutoin tarjolla on odotetun tylsästi todella puisevaa esiintymistä, rasittavan typerää kerrontaa, sysirumia tehosteita ja ihan normaalia hädin tuskin B-tasolle yltävää sontaa. Toki ne hölmöt jutut ovat sen verran hölmöjä, että niillä pääsee jo jonkin matkaa rämpimään, mutta niitä vahingossa hauskaksi muuttuvia tilanteita on kuitenkin aivan liian vähän jotta koko 90 minuuttia olisi viihdyttävää koettavaa. Paljaita tissejä on kyllä sen verran paljon, että koin velvollisuudekseni katsoa Darkwolfin ihan loppuun saakka.
Itse sarjamurhaava ihmissusi pidetään enimmäkseen pimennossa, jolloin siellä näkyy hammas tuolla ja toinen täällä, mutta ei juuri sen enempää. Mikä on ihan hyvä ratkaisu, vaikka sitä ei nyt selkeästi oltukaan tehty kasvattaakseen ahdistavaa jännitystä vaan peittelemään keinotekoisen näköistä hauvaa, mutta ainakin juuri sen näkyvyyden rajoituksen vuoksi siellä on mukana edes häivähdys kauhutunnelmaa. Piilottelut tosin oli ehkä liioiteltua, sillä olen kyllä nähnyt huonompiakin ihmissusimaskeerauksia, kuten tämän:
Huh! Scorsese ainakin hyväksyy nuo kulmakarvat.
Melkein olisin antanut Darkwolfille plussan siitä, että kun ihmissusi palaa takaisin ihmismuotoon ei hänelle ilmaannu mystisesti vaatteet päälle, vaan alastonhan se on molemmissa muodoissaan. Sitten päätinkin antaa suuremman plussan kun tajusin ja näin sen muodonmuutoksen yhteydessä, että vaikka vaatteet (housut, paita, etc.) eivät ihmeellisesti ilmestykään päälle niin päässä oleva huivi kuitenkin niin tekee.
Tähdet: *
8 kommenttia:
Hahmotin tässä hetki sitten sen, että Darkwolfin ohjaaja on sama heppu, joka ohjasi myös taannoin arvostelemani kammotuksen nimeltä Scared Stiff (1987). Eipä ole kaveri vuosien saatossa kehittynyt työssään tippaakaan. Alanvaihtoa suosittelen hälle. :D
Elokuvan making ofissa joku (liekö tuottaja) hehkutti, että tätä leffaa käytetään vastaisuudessa esimerkkinä elokuvanteosta.
Esimerkkinä siitä, miten leffaa ei pidä tekemän.
Noi lukijapiirustukset Conaneissakin on kyllä ihan parhautta. Toi on vielä liikuttavasti osannut suomentaakin ton miekkamiehen sulkuihin.
Mullakin ois aikoinaan pitänyt jättää tää elokuva vain kannen katseluun. Sitten avasin kannet, laitoin levyn syöveriin ja loppu ei ole historiaa.. vaan ihan myöhempääkin, rumaa painajaista. Susirumaa.
Corum: minäkin harrastin penskana niiden piirrustun lehtiin lähettämistä.
Franco: I see a really bad moon rising.
Yes, really bad moon and movie rising.
..and, hopefully sinking..
Lähetä kommentti