Blogger Recognition Award: Reboot

Tiinanen Puutaheinää-blogista antoi minulle kunnian joka on Blogger Recognition Award.

Hetkinen, miksi se kuulostaa niin kovin tutulta? Olen luonnollisesti syvästi kiitollinen Tiinaselle tästä kunniasta, mutta ymmärrettävästi näin lähellä edellistä samaan liittyvää postausta en näe tarpeelliseksi kirjoittaa siitä uudelleen, varsinkaan kun palkinnon ehtoina oleviin kysymyksiin ei minulla ole uusia tai ainakaan viisaita sanoja sanottavana. Toki edellistenkin vastausten viisauden tasosta voidaan olla useampaa mieltä. Mutta kuitenkin, jos sopii niin täytän tämän tilan vaikkapa kuvalla Kurt Cobainin näköisestä ylämaan lehmästä:

arkistojen kätköistä kaivamallani unimuistelulla:

Uni jonka näin, nukkuessani 26. syyskuuta 2011

Uneni alussa olin Stanley Kubrickin miespalvelija. Tiedättehän, niin kuin Jeeves, mutta en yhtä fiksu. Oli yö ja olimme herra Kubrickin ranta-asunnolla, kun kuollut ohjaajanero sanoi poistuvansa hetkiseksi jotta voin rauhassa vaihtaa ja pestä hänen lakanansa, koska hän oli tapojensa mukaisesti jälleen ulostanut sänkyynsä. Kubrickin lähdettyä otin kakkaisen lakanan pois ja laitoin tilalle laudan. Koetin hakata vasaralla lakanaa puhtaaksi, mutta jouduin kysymään että "miten tää ei taaskaan toimi?" ja vein lakanan pihalla olevaan varastorakennukseen, jossa sijaitsi myös Kubrickin sahakokoelma. Oli pimeää, joten jouduin käyttämään kovaäänistä taskulamppua joka herätti varastossa nukkuvat kolme erikokoista sutta, jotka ymmärrettävästi hyökkäsivät kimppuuni. Otin Kubrickin uskollisen terrierin ja hakkasin sillä susia, kunnes hukat olivat niin pyörryksissä että saatoin sitoa ne valjakkoon terrierin kera. Säikäytin sudet juoksemaan ojaa pitkin, mutta itse en ehtinyt mukaan. Kävelin pimeässä kunnes tapasin kolme pientä lasta jotka uhkailivat minua kivillä, mutta sanoin heille "jou mään" ja he rauhoittuivat. Pian olimme kaikki jossain kirjastossa ja olin aikeissa lainata jonkin Aku Ankka-kirjan, kunnes yllättäen sudet hakivat ne lapset. Kohautin olkapäitäni ja astuin ovesta ulos, vain huomatakseni olevan kirkkaan päivän ja olevani osa nuorisohuligaaneista koostuvaa työryhmää jotka olivat rakentamassa omakotitaloa tylylle miljonäärille. Miljonääri haukkui tauotta työnjohtajaamme ja kun myöhemmin olimme ruokatunnilla ostamassa irtokarkkeja, työnjohtajamme sanoi keksineensä mainion koston ilkeälle miljonäärille. Ajatus oli, että nyt kun miljonääri olisi lähdössä lomamatkalle ja meidän tulisi saada talo valmiiksi sinä aikana niin tekisimmekin siten, että rakentaisimme aluksi sen talon valmiiksi. Sisustaisimme ja kaikkea. Eli että talo olisi täysin valmis asutettavaksi. MUTTA! Rakentaisimme identtisen talon, identtisellä sisustuksella ihan sen alkuperäisen talon eteen, niin ettei miljonääri pääsisi sisälle oikeaan taloonsa vaan joutuisi asumaan sen täydellisessä kopiossa. Muiden ahertaessa minä ruuvasin irti ruuveja ja koetin tulkita ovesta löytyneitä hieroglyfeja. Kohta ensimmäinen talo olikin valmis ja teimme kierroksen sen sisällä, minun itseni ottaessa kuvia huoneista. Välillä kamerasta loppui filmi ja jouduin laittamaan siihen uuden. Eräässä huoneessa oli stereoiden luona kaksi kappaletta samaa AC/DC:n levyä ja yksi työmiehistä sanoi, että kun se toinen oli soitettu läpi niin voisimme kuunnella sitä toista. Tästä päättelen uneni olleen painajainen. Toisessa huoneessa oli pieni nukkekoti jonka sisällä oli musta kissa ja tämä kissa ei suostunut tulemaan ulos nukkekodista. Sanoin työnjohtajalle ettei me voitaisi sinetöidä tätä taloa niin, että sisälle jäisi tuo kissakin ja työnjohtaja sanoi "ei huolta, siellä identtisessä talossa on myös identtinen kissa."

ja hyvällä synamusiikilla: