Prometheus (2012)

Kauan sitten avaruudesta saapunut Dr. Manhattaniksi naamioitunut Michael Berryman juo ebolaa (muuten, tuo ajatus tuli mieleeni ennen kuin elokuvassa oikeasti tehdään maininta ebolasta), hajoaa mereen ja synnyttää solujakaantumisellaan ihmiskunnan.
Vuonna 2089 tutkijat löytävät luolamaalauksia jotka kertovat ihmisten alkuperäisen kodin sijaitsevan jossain muualla ja se tulkitaan kutsuksi tutkia juuria. Siispä muutamaa vuotta myöhemmin avaruusalus Prometheus halkoo tähtimerta matkallaan kotiin. Miehistö koostuu idealistisista tiedemiehistä ja -naisista, duunareista, ahneista ureapäistä, sydämettömistä ja sydämellisistä, sekä ihmisyyttä haikailevasta epäilyttävästä androidista.
Koti on siellä missä sydän ja Jumala on ihminen, jonka ei kuitenkaan tulisi leikkiä kaikkivoipaista, sillä vaikka elämän luominen on jumalallinen tehtävä, niin koska elämä on monimuotoista on lapsiakin monenlaisia ja osa niistä ei tule toimeen keskenään.

Aika ajoin ennen Prometheusta Ridley Scott ja James Cameron vihjailivat yhteisen Alien-elokuvan tekemisestä, mutta kun siitä ei sitten tullut mitään aloitti Scott tämän Prometheusin teon ja painotti aluksi ettei kyseessä ole laisinkaan Alien-elokuva, vaan jotain ihan muuta. Prometheus olisi tieteiselokuva joka kertoo ihmisyyden synnyn selvittämisestä, matkasta alkupisteeseen. Mutta kyllä kaikki tiesivät, että oli pääjuoni mitä tahansa, niin pohimmiltaan Prometheus olisi Alien-elokuva ja miksipä sellaista ei olisi epäiltykään, kun olihan Scott muutamaan otteeseen kritisoinut sitä mihin suuntaan sarja oli etenkin Alien vs. Predatoreilla mennyt ja hän haluaisi palauttaa sen juurilleen. Tai siis toisin sanoen pistä lapsi asialle ja tee itse perässä.
Ehkä kyse oli vain siitä, että kahdesta lajityypin merkkiteoksesta vastuussa ollut ohjaaja halusi minimoida odotuksia, jotka olivat jo pelkän tieteiselokuvakategorian valinnan ansiosta suuria. Sittemmin Scott on ymmärrettävästi myöntänyt Prometheusin olevan Alien-elokuva, edeltävä osa, mutta vähätellyt yhteyttä painottamalla ettei tämä ole todellakaan suora esiosa ja että nämä vaikka elokuvat kyllä kuuluvat samaan universumiin, niin ne ovat sen verran kaukana toisistaan, että kyseessä on pikemminkin sattumien summa kuin suorien viivojen vetoa. Siellä kuitenkin on joukossa niin paljon nimenomaan suoria ensimmäiseen Alieniin tehtyjä viittauksia, että niitä on aika mahdotonta ohittaa ja katsoa Prometheusta vain pelkkänä Prometheuksena, elokuvana joka nyt vain sattuu sijoittumaan samaan todellisuuteen. Minusta Prometheus on hemmetin hyvä elokuva, mutta koska se tosiaan on Alien-elokuva, niin katsoin sitä Alienina ja tällöin mielipiteeseeni vaikuttavat seikat jotka muiden silmissä ovat varmasti mitättömiä, turhaa kitisemistä, mutta jotka itseni mielestä ovat häiritseviäkin, saattavat olla ristiriidassa jatkon kanssa ja jos eivät niin silti ainakin liian läpinäkyvästi tehty miellyttämään Alien-faneja. Näin ollen esimerkiksi juuri tieteiselokuvien esiosana olemisen tyypillinen ongelma, tekninen kehitys on takaperoista ja siksi kiusallista (ei niin pahasti kuin Tähtien sodissa, mutta kuitenkin), itse xenomorphien esittäminen monimuotoisempina kuin myöhemmin ja niiden mahdollinen devoluutio jatkoa ajatellen on epäloogista, kaiken tekemien liian suureksi ja sen täydellinen unohdus historiasta vaatii enemmän selityksiä kuin vain toteaminen, ettei näitä oltu mietittykään vielä ensimmäisen Alienin aikoina. Juuri tälläinen kutittaa ikävästi hyttysenpureman tavoin esiosien kohdalla, kun ne pitää tehdä nykykatsojaa miellyttäen ja se tehdään tietäen mikä lopputulos on, mutta välittämättä siitä koska se ei esimerkiksi sovi esimerkiksi tämän päivän efektivaatimuksien puitteisiin, tai vain siihen mitä halutaan mahduttaa mukaan.

Onhan Prometheus aivan helvetin kaunis elokuva. Väitänpä sen olevan yksi kaikkien aikojen parhaimman näköisiä tieteiselokuvia lukuunottamatta niitä itse lonkero-olentoja, mutta koska se tapahtuu kauan ennen myöskin pirun hienon näköistä, mutta silti selvästi karumpaa Alienia, niin tämä ei saisi näyttää olevan kauempana tulevaisuudessa. Ja kun pääsee yli teknologisesta aikamatkailusta, niin esille tulevat juonelliset seikat joiden tulisi sopia yhteen ja koska jostain syystä esiosien kohdalla ollaan katsottu vaatimukseksi ruveta selittelemään asioita, niin jos se selitys ei ole täydellinen, on se aivan pilalla ja valitettavasti se pilaantuminen on enemmän sääntö kuin poikkeus, eikä Prometheuskaan poikkea siinä suhteessa. Pahinta näissä selityksissä on se, että niillä usein pilataan se mikä teki alkuperäisestä kiehtovan. Kun saamme tietää, että Michael Myers oli "vain" koulukiusattu ja siksi ryhtyi murhaamaan, niin se vie kaiken mystisyyden tuosta väitetystä puhtaan pahuuden ilmentymästä. Leatherface sai potkut töistä ja aloitti siksi kannibalistiset bakkanaalinsa. Anakin riiteli tyttöystävänsä kanssa ja angstailee siksi. Lecter söi vahingossa siskoaan, ällösi sitä ja siksi syö kaikki.
Space Jockey onkin ihminen.
Myönnettäköön ettei Prometheus suuremmin kompuroi juonellisen jatkon kanssa, sillä monet seikat jotka ovat tuntuneet kiusaavat katsojia ovat jätetty aika aukinaisiksi ja siten niiden varmuus tarinallisesti myöhempiä osia ajatellen on enemmänkin oletuksia, kuten nyt vaikkapa luulo siitä, että tämä Prometheusin avaruusalus on se Alienissa löydetty ja että ne Alienin xenomorphit nyt ylipäätään ovat samoja olentoja kuin tässä esiosassa olevat. Jokainen meistä kuitenkin ymmärtää, että Space Jockeylla on taatusti useampia samanlaisia avaruusaluksia samankaltaisissa mutta ei identtisissä lasteissa ja jos olentojen vapautuminen on tapahtunut yhdessä niistä aiheuttaen haaksirikon, tms., niin se voi tapahtua muuallakin. Joten minua ei oikeasti vaivaa juonellisten yksityiskohtien kulku ja mahdollinen luultu tai todellinen kompurointi, vaan enemmänkin visuaalisuuden muutos jatkoa ajatellen ja se tietyn mystisyyden verhon pois vetäminen, mutta vain nimenomaan Alienia ei tieteiselokuvaa yleisesti ajatellen. Pidän toki siitä, että Jumalan etsintä osoittaa ettei vastaus ole aina toivottu, vaikka se ei suoraisesti massiivisen negatiivinen olisikaan, mutta kun sen yhteydessä osoitettiin että Space Jockey on vain hiukan isompikokoinen ihminen, niin se vei nyt samalla kaiken erikoisuuden siltä Alienkin fossiililta. Aina joku sanoo etteivät nämä jatko-osat, esiosat ja vastaavat tee siitä alkuperäisestä huonompaa elokuvaa, mutta haistakaa lantaa, sillä vaikka se alkuperäinen onkin edelleen sama leffa jatko-osilla tai ilman, niin näitä kuitenkin koetetaan kirjoittaa jollakin tasolla yhtenäiseksi tarinaksi ja siksi se alkuperäinen kärsii siitä, että se onkin nyt osa isompaa. Etenkin jos sen perusta on luotu esiosassa ja siten alkuperäisen tapahtumat ovat nyt sidoksissa tarinallisesti aiemmin luotuihin sääntöihin. Joten vaikka tässäkin tapauksessa alkuperäinen Alien on edelleenkin loistava elokuva, niin nyt se on vasta jatko-osa jonka tulee seurata Prometheusin jalanjälkiä. Heti kun esiosa on tehty, niin alkuperäinen ei enää seisokaan täysin omilla jaloillaan ja jos sitä ei haluta, niin älkää katsoko ja tehkö esiosia. Sitä rupeaa liian helposti nipottamaan sellaisista seikoista kuten, että Noomi Rapacen keisarileikkaus ja alusvaatepukeutuminen ovat liiaksi tehty muistuttamaan John Hurtin masuvaivoista ja Sigourney Weaverin kalsareista. Joten pitääkseen alkuperäisen puhtaana, ei tule sitä sotkea yhdistämällä sitä muualle, mutta ajoittain se on vaikeaa, kun sitä haluaisi niiden yhdistämisten olevan aina Aliens ei Alien Resurrection.

Mutta niin, Prometheus on siltikin hemmetin hyvä elokuva ja sisältää todella hyviä ajatuksia. Pidän siitä uskontotematiikasta, joka vaikka välillä esimerkiksi sen ristin merkityksen kohdalla käy hieman päälleliimatuksi on kuitenkin hyvä syy matkalle tuntemattomaan ja pidän erityisesti siitä kuinka saatu vastaus onkin hieman pettymys. En tarkoita tällä siis sitä, että etsijät joutuvat kamppailemaan hengestään kohdatessaan luojansa, vaan siitä että välillä se vastaus on oikeasti tiedossa, mutta lohduttavampaa voi olla tarkoituksellinen tietämättömyys siitä. Siispä kun yksi elokuvan päähenkilöistä pettyy siihen, että etsitty luoja onkin vain oikeastaan me itse, niin se on erinomainen vastaus siihen miksi uskovaiset eivät voi ja halua asioita selitettävän tieteellisesti ja miksi ateistille ei riitä selitykseksi pelkkä uskominen. Aina ei kyse olekaan siitä, ettäkä vastaus voisi olla väärä, vaan pelko siitä ettei se oma luulo siitä olekaan oikea. Mietitään asiaa näin arkipäiväisemmältä kantilta. Ostat ns. erikoisjuuston joka maksaa maltaita ja kuulostaa kiehtovalta. Kumpi olisi suurempi pettymys, se että juusto olisi mielestäsi hemmetin pahaa ja jättäisit sen syömisen kesken, vaiko se että se maistuisikin ihan samalta kuin jonkin perusmerkki, joka on kaiken lisäksi huomattavasti edullisempi hinnaltaan? Me tietenkin haluaisimme vastauksen olevan se, että kyseessä on aivan julmetun hyvän makuista juustoa, jotta sen hinta ei tunnu missään kun maku syöksee meidän tuhannen yön ekstaasiorgioihin, mutta jos se vastaus onkin aivan saatanan pahaa juustoa, niin voimme ainakin todeta ettei se vain ole omaan makuun ja siten se voisi kuitenkin olla hintansa väärti. Mutta jos se maku on tavanomainen, jokapäiväinen, sitä samaa kuin aina, niin se vasta olisi pettymys. Prometheusin Jumala on se odotuksiin nähden liian arkinen juusto ja siten ymmärrettävä pettymys. Samalla se osoittaa sen, että aivan kuten ne esiosien tavanomaiset selitykset motiiveista, meille on joskus parasta pitää kysymykset kysymyksinä vailla vastauksia. Tätä ajatellen olisinkin oikeasti toivonut, että Scott olisi pitänyt valheensa voimassa ja tehnyt Prometheus-elokuvan, eikä Aliena ja vaikka vertailuilta aiempaan ei olisi sitikään vältytty, niin luojan etsintä ja juurien paljastuksen arkisuus olisi ollut kiehtovampi kertomus pettymyksestä etsijöille, kuin jatkoa ajatellen mystisyyttä vähentävä paljastus.

Totean Prometheusin olevan kolmanneksi paras Alien-elokuva ja arvostan sitä, että oletetuksi aseeksi luodut xenomorphit pidetään sivussa, jolloin kyseessä on oikeasti siinä suhteessa erilainen Alien-elokuva, joten en missään nimessä ole oikeasti haukkumassa tätä elokuvaa. En vain tosiasiassa olisi kaivannut mitään Alien-viittauksia ja tässä tapauksessa niitä miettiessäni ne alkoivat tulla enemmän tielle kuin avuksi, vaikkakaan eivät elokuvanautintoani pilanneet. Kyseessä on hieman sama asia kuin Halloween kolmosen kohdalla. Se ei ole Michael Myers-elokuva, mutta koska sillä on se nimi kuin on, niin se onkin jotenkin Michael Myers-elokuva ja sitä aivan turhaan.
Kyseessä ei siis ole elokuva joka olisi hyvä jos se ei olisi Alien-elokuva, vaan on se hyvä siltikin, mutta sen ei vain olisi tarvinnut olla Alien-elokuva.

Visuaalisesti aivan helvetin hieno elokuva, tarinallisesti ajatuksia herättävä ja joukossa on joitakin erinomaisia väreitä aiheuttavia tilanteita kuten silmämato ja peniksen kaivautuminen puvun sisään. Toisaalta siellä on mielestäni aivan turhaa kamaa kuten Guy Pearce ja en laisinkaan ymmärrä sitä, että miksi sinne piti tehdä se myrskyactionosuus, kun jokainen kuitenkin tajuaa ettei aluksen ovia olisi pidetty auki siihen saakka, että myrskyrintama on jo päällä, kun ne olisi oikeasti suljettu ennen sitä. Joten se oli mukana vain jotta saatiin hieman vauhtia peliin, enkä ainakaan minä kaivannut mitään cliffahanger hang onia.

Jostain syystä minua vaivasi myös se, että Michael Fassbenderin esittämä androidi piti Peter O'Toolea Arabian Lawrencessa jonkinlaisena imagollisena esikuvanaan, kun vaikka O'Toole olikin aika muovisen näköinen, niin ehkäpä ihmisyyttä imitoiva, mutta sitä koskaan täysin ymmärtävä androidi olisi voinut valita esikuvakseen lähempänä itseään olevan Star Trekin Datan.

Ei kun ihan oikeasti.

Aina näissä kauas tulevaisuuteen sijoittuvissa elokuvissa käytetään esimerkkeinä meidän ajallemme ajankohtaisempia lähihistorian klassikoita ja henkilöitä, kuin esimerkiksi täysin tarinaa varten keksittyä tai sellaisia jotka ovat ehkä massoille tunnetumpia ja siten perustellumpia. Sen sijaan, että Idris Elba fanittaa Stephen Stillsia. voisi hän ollakin muun kuin ns. arvostetun muusikon fani. Ei sen aina tarvitse olla vitsi jos joku laulaa Take on me ja You spin me round like a record.
Vuosi on 2345 ja silti siellä ihaillaan Winston Churchillia, kun se voisi olla sen ajan ihmisille myös Justin Bieber tai jokin kuvitteellinen Khorbal Zusuki planeetalta Hurbix-7.

Näyttelijöistä Fassbender muuten onkin se joka ryövää hienostuneella esiintymisellään koko elokuvan, sillä hän on ainoa josta ei oikein hyvällä tavalla ota selvää, kun muut ovat aika lailla helppoja nakkeja. Duunari # 1, duunari # 2, rokkitiedemies, nörttitiedemies, mustasukkainen tiedemies, jääkuningatar, joku tyyppi, joku toinen tyyppi, vahva nainen jolla traumaattinen menneisyys, etc. Ihan perushyvin vedettyjä rooleja, mutta vain Fassbender tuntuu hahmona kiinnostavalta ja hän vaikuttaa itsekin tienneen sen. 

Tähdet: ****
Prometheus