Gangsterikaverukset Big Boy (Scott Plank) ja Pooch (Damian Chapa) vitsailevat ja veljeilevät ja ovat bestiksiä ikuisesti. Mikään ei voisi tulla heidän väliinsä ja vastakohdat vain vetävät puoleensa, kun Big Boy on se tutun kiivasluonteisempi ja tyhmempi, Poochin ollessa hellämielisempi ja muka sivistyneempi. Jotta se tulisi varmasti selväksi, niin Pooch on kasvissyöjä. Tärkeintä kuitenkin on, että he ovat compadres ja bros before hoes. Tiukasti yhdessä kuin sulkijalihas.
Sitten Pooch ihastuu bitchmäiseen huijarimallitaskuvaras Evaan (Jennifer Rubin) ja ilmeneekin, että sen ohella kavereiden välejä hiertää paljastus siitä, että Pooch onkin kyttä tyypillisessä ison pahan pomon metsästyssuunnitelmassa.
Eva tulee kirjaimellisesti poikien väliin, sillä kolmikko tekee paritkin voileivät.
Kömpelö urbaanigangstaleffa jossa koko ajan joku on bustaamassa cappia assiin, jokainen nyrkkeilysali- ja stickball-klisee muistetaan esittää vesipostisateessa ja thug life 4 eva todistaa katu-uskottavuudesta kun jokainen on samanaikaisesti Serpico, Carlito sekä Corleone latinocrackerblaxploitaatiossa jossa Fredo pettää koska onkin kyttä, jolloin loput ovat korruptoituneita virkakoneiston rattaita ja meet my little friend. Eli lainaamalla edetään, mutta omaa ei muisteta hyödyntää edes lopullisen ajatuksen vertaa. Kaiken lisäksi jokainen siteeraus tuntuu väärin muistetulta. Vähän niin kuin muistaisi Tony Montanan olevan James Montana.
Positiivisinta tässä elokuvassa lienee se, että toisin kuin niin monet muut aikalaiselokuvat gangstereista, tms., niin tästä ei tule mieleen Tarantino ja Reservoir Dogs/Pulp Fiction-kopiointi, mutta eipä se varmaan näin persoonattomassa apinoinnissa olisi enää haitaksikaan ollut. No okei, Big Boyn, Poochin ja Evan suhteen muuttaminen seksuaaliseksi kolmioksi (ts. threesome/ménage à trois) ei nyt ehkä ollut onnistuneesti toteutettu, ellei sellaisena pidä kuolleita lahnoja, mutta oli kuitenkin edes jotenkin erilainen muuten tavanomaisessa järjestäyneeseen rikollisuuteen liittyvässä kaveruus kohtaa petoksen tarinassa, jolloin suhdedraamaan olisi kannattanut pistää ajatuksia useampikin sekunti, joten kai se nyt sentään oli jotain. Ainakin kuin kuuppa auttamassa Titanicia pysymässä pinnalla.
Minulla on sellainen muistikuva ettäkö Damian Chapa olisi ollut ihan hyvä Taylor Hackfordin Samaa verta-elokuvassa, jossa hän oli jonkinlainen rikollisuuteen taipuvainen chicano, mutta ajoittaisesta samankaltaisesta ghettopimpmeiningistä huolimatta hän ei ole tässä yhtään sen nautinnollisempi kuin pussillinen ydinjätettä. En siis suosittele.
Tähdet: *
Saintsinners
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti