Nyt kun Sharknado osoittautui menestyselokuvaksi ja murtautui suoraan dvd:lle-kahleista, päässen jopa kotimaammekin televisiokanavan esitettäväksi ja sitä kautta ihan varmasti tappaa itsensä jouduessaan uusintalimboon, niin SYFY-elokuvat alkanevat saada enemmänkin huomiota massoilta, vaikka eivät ehkä tule koskaan kunnolla olemaan osa jokapäiväistä leipää. Sharknado ei kuitenkaan ole ainoa suurempaa huomiota kerännyt Asylum-tuotos, vaikka onkin mahdollisesti ensimmäinen joka ollaan huomioitu kokonaisena elokuvana, sillä muut ovat lajityyppiharrastajien ulkopuolella keränneet mainetta enemmän esimerkiksi yksittäisillä kohtauksilla, olemalla jonkinlaisia internetmeemejä kuten doge ja i don't always... Yksi tunnetuimmista näistä on tämä Mega Shark vs Giant Octopus ja siitä on kiittäminen noin 18 minuutin kohdalla tapahtumaa kohtausta jossa "holy shit!" jättiläishai hyppää taivaalle ja syö lentokoneen. Jos ei siis itse elokuva ole tuttu, niin tämä kenties on:
Tuota ja muutamaa muuta vastaavaa elokuvassa olevaa kohtausta ajatellen lienee pienoinen yllätys, että Mega Shark vs Giant Octopus on yllättävänkin asiallisesti tehty elokuva. Tottakai se sisältää efekteiltään, hahmoiltaan ja tapahtumiltaan tahatonta sekä tarkoituksellista komiikkaa ja on jo ajatuksena vaikea ottaa tosissaan, mutta toisin kuin vaikkapa jossain Mega Piranhassa, tämä ei ole jäykän vakava ja juuri siksi hauska, eikä tämä myöskään ole vaikkapa tuon edellä mainitun Sharknadon tavoin jatkuvalla syötöllä suunnitellun koominen. Joten kun unohdetaan Lorenzo Lamasin juustoilu (jota on hänen jokainen kohtauksensa) ja pöhkönnäköiset tehosteet pöhkössä juonessa, niin tässä on kuitenkin yritetty tehdä jotain lähempänä Godzillaa olevaa jättiläishirviöelokuvaa pienoisella pilkkeellä silmäkulmassa ja näin ollen tuohon hirviöiden kuninkaaseen tehdäänkin tietoisia viittauksia. Pyrkimys jonkinasteiseen asiallisuuteen sotii hieman Asylumia ja megajotain-ideaa vastaan, jolloin elokuva käy nopeasti epätasapainoiseksi ja valitettavasti myös liian tavanomaiseksi B-hirviöinniksi. Kuten aikoinaan eräs opettaja neuvoi minua näytelmää varten, että jos aikoo vetää yli, niin se pitää vetää täysillä yli ja vaikka tässä onkin aivan riemastuttavia happikatoon saakka nousevia ylivetoja, niin kun hyvin suuri osa elokuvasta haluaa olla vakavammin otettava, ei se tee hyvää puhtaan viihdyttävyyden kannalta. Onneksi Lorenzo Lamas tekee parhaansa todistaakseen olevansa jossain pillerihumalassa ja hän vaikuttaakin olevan aivan eri elokuvassa kuin muut, sillä hän on ainoa joka ei todellakaan pysyttele tavallisuuden linjoilla, vaan on joko kybällä naama irvessä taikka silmät pyörivät kuin onnenpyörä matkalla kohti rosvosektoria.
Pidän toki siitä, että vaikka Mega Shark vs Giant Octopus kompuroikin yrityksissään tehdä vakavasti otettavaa jättihirviöelokuvaa, niin se sentään yritti sitä, eikä täten vain tyytynyt pelkkään ääliöviihteeseen. Mutta kun kun tähtinä ovat ketkä ovat, budjetti oletettavasti rispaantuneen kengännauhan tasoa ja aiheena se mitä on, niin vaikeahan sitä on uskoa hysteerisesti nauravan henkilön kokevan sisäistä tuskaa.
Baxter: And you little lady, you've got a lot of mouth from someone who's career is all washed up. Sleeping on your old Prof's couch. What's next, a little extra credit?
Sanders: Hey!
Baxter: Cool it hombre.
Tähdet: **
Mega Shark vs Giant Octopus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti