Matelijat (Squirm, 1976)

Ukkosmyrskyn jälkiseurauksena takahikiän pikkukylässä tapahtuu kummia, kun sähkövirtojen ja trooppisen kostean kuumuuden sekoittamat kastemadot nousevat pintaan nälkäisinä ja ruokalistalla ovat ihmiset.

Luonto hyökkää-elokuva jossa karhujen ja haiden sijasta uhkana ovat madot. Pienet lyllertävät madot.
Vaikka jonkin pikkumönkiäisen ilmaantuminen iholle aiheuttaakin puistatuksia, niin eipä se nyt sammakoita pelottavammalta vaikuta jos pitää juosta pakoon tälläistä:

No, ehkä tuollaisen kohtaaminen olisi aika kammottavaa. Perun siis puheeni.
Onneksi sentään elokuvan ohjaajana on Jeff Lieberman, jolla on aika hyvä tapa saada hölmöistäkin/hassuistakin ideoista onnistuneita kauhuelokuvia aikaiseksi ja tässäkin tapauksessa itse madoilla on saatu tehtyä aika mainion creepya kamaa, jonka vuoksi ne eivät loppujen lopuksi olekaan uhkana yhtään sen vähäpätöisempiä kuin esimerkiksi se suurenmoinen hai. Kohtaukset joissa madot kaivautuvat puunaaman sisään, hyökyaaltoilevat, tai hengailevat suihkun suuttimessa ovat varsin onnistuneita ja näin ollen se ei ole laisinkaan hassunkurisen idean syytä ettei elokuva toimi toivotulla tavalla. Se mikä tästä tekee välillä hyvinkin rasittavaa (ajoittaisen hitauden ohella) katseltavaa ovat hevosturpaiset hillybilly-hahmot joiden jokainen repliikki tuntuu olevan "heehaw" ja jokainen ele purutupakan sylkäisy paarman puremien päälle. Jolloin jos se ylikorostettu punaniskailu on olevinaan tehokeino edes parodisessa mielessä, niin kilju kuin sika ja pontikkaa-fiilis oikeasti vain tuhoaa absurdista uhasta yllättävänkin onnistuneesti luodut väristykset.

Hiton hieno kansikuva.
Tuleeko jollekin muulle Cannibal Corpsen levykannet mieleen? Sitähän minäkin.

Tähdet: **
Matelijat