On nykyaika, eli noin suunnilleen 1990-luvun puoliväli ja kuolematon Connor McLeod (Christopher Lambert) elää rauhaisaa eloa ottopoikansa Joku Kakara (Joku Näyttelijä) kanssa, kun hupskeikkaa muinainen taikurimongoli tai jotain Kane (Mario Van Peebles) herää pitkästä unestaan ja tulee vaatimaan oikeutta olla ainoa lajiaan. Hänkin kun nyt sattuu olemaan yksi näistä MacLeodin kaltaisista kuolemattomista.
Hetkinen, eikös MacLeod tappanut Kurganin, joka oli vuonna 1986 se toiseksi viimeinen kuolematon ja siten MacLeod sai itselleen kaikkivoipaisuuden joka oli mahdollista saavuttaa vain ja ainoastaan olemalla se viimein lajistaan? Eikä tällä kertaa selityksenä ole se, ettäkö uusi kuolematon, eli Kane saapuisi Zeistilta ja ei täten ollut vielä 80-luvulla kuolematon olemalla oikeassa paikassa, vaan syynä siihen miten Kurgan ja MacLeod saattoivat olla tuolloin ne viimeiset kuolemattomat johtui siitä, että Kane oli nukkumassa ja kuten tiedämme, niin poissa silmistä on poissa mielestä ja poissa todellisuudesta. Esimerkiksi kun minua lyödään puukolla mahaan, niin se ei satu koska en katso siihen suuntaan.
No kuitenkin, Kane siis herää nykyhetkessä ja mörisee. Sitten MacLeod lyö hänen päänsä irti.
Jos kakkososa oli tarinallista sekasotkua ja siksi sai aiheellisesti haukkuja osakseen, niin se oli ainakin keskeneräisyydestäänkin huolimatta visuaalisesti kiehtova, se oli hyvin roolitettu ja ainakin sen juoni oli typeryydessäänkin jotain erilaista verrattuna ensimmäiseen osaan. Tämä kolmonen pyrkii oikeastaan vain toistamaan ensimmäistä elokuvaa ja esimerkiksi Mario Van Peebles pyrkii hahmossaan olemaan puheääntä myöten kopio Clancy Brownin Kurganista (hahmojen samankaltaisuus korostuu etenkin sen ensimmäisen elokuvan taksiajelukohtauksen toiston aikana). Niin ja muutenkin Mario Van Peebles on lähes aina aika ärsyttävää katseltavaa, sillä hänellä tuntuu olevan suuri harhautunut usko esiintyjänkykyihinsä ja siksi kokeilee toistuvasti rooleista toiseen hassuja kampauksia ja hassuja ääniä, sillä kuten tiedämme, niin peruukki tekee näyttelijästä hyvän.
Juoni on sama vanha vain 90-luvulle siirrettynä ja sellaisenaan sekä yllätyksetöntä tylsyyttä että myöskin rasittava koettaessaan selittää miten voi olla taas yksi kuolematon olemassa, kun sellainen jo aiemmin osoitettiin mahdottomaksi. Jos tämä edes olisi remake niin se ikävä kyllä toimisi paremmin, mutta kun ei niin ei, vaan on pitänyt väkisin takaumilla sun muilla yhdistää se nimenomaan jatko-osaksi ensimmäiselle elokuvalla. Saatana, jopa The Crown tv-sarjapilotti tajusi olla olematta jatko-osa ja muutti tarinaa siten, ettei Eric Draven palannut hautaansa jotta pystyi jatkamaan saman toistoa osasta toiseen, joten miksei niin tajuttu tehdä Highlander kolmosessa. Tämä ei tietenkään ole toive siitä, ettäkö näin oltaisiin tehty, vaan parempi olisi ollut jos Lambertin elokuvan sijaan oltaisiin pysytelty pelkästään Adrian Paulin tv-versiossa. En siis ole laisinkaan samaa mieltä siitä, ettäkö tämä olisi parempi jatko-osa kuin kakkonen, sillä se sentään on kiinnostava tuotos. Tälläinen kömpelö ykkösosan apinointi on vain puuduttavaa roskaa ja minusta on uskomatonta, että elokuva joka tunkee silmille vähän väliä jotain visuaalisia efektejä voi olla niin paljon halvemman näköinen kuin jokin Modern Talking kultavuosinaan.
You're my heart, you're my soul.
Niin ja jos puhutaan tarinallisesta kompuroinnista, niin minua kiusaa se, että kakkososan IMDb-trivioissa mainitaan ettei MacLeod käytä aliasta Russell Nash, kuten samoin minua myös kiusaa se että hän käyttää sitä tässä kolmosessa. Ykkösosassahan kerrottiin, että koska hän elää ikuisesti niin salatakseen sen muilta, vaihtaa hän aina sopivin väliajoin identiteettiään ja sen elokuvan aikana hän itse toteaa Nashin ajan tulleen päätökseensä, jolloin hän ei tietenkään enää jatko-osissa käyttäisi samaa nimeä. Joten vähän uskoa katsojiin etteivät he eksyisi jos nimi olisikin toinen. Pitäisihän kaikkien jatko-osien katsojien muistaa jokainen yksityiskohta aiemmista osista, sillä tiedättehän.... Sademies.
Eikä se ainakaan auta, että Connor MacLeod eli Russell Nash käytti kolmososan perusteella 80-luvulla nimeä Connor MacLeod, jonka omisti antiikkiliikken jota veti Russell Nash.
Ja hei, Connor MacLeod syntyi väitetysti vuonna 1518 ja kun ensimmäisen osan kohdalla hetkellisesti puntaroin sitä mihin kohtaan hänen ikääntymisensä pysähtyi ja pohjasin oletukseni MacLeodin iästä (noin 30 vuotta) Lambertin omaan silloiseen ikään (29 vuotta), niin nyt tämä kolmas osa paljastaa totuuden. Tässä nimittäin kerrotaan, että kun MacLeod karkoitettiin kylästään, joka tapahtui siis siinä vaiheessa kun paljastui ettei hän voikaan kuolla, niin se tapahtui vuonna 1536 ja pikainen laskutoimitus kertoo MacLeodin olleen tuolloin ja näin ollen myös siitä eteenpäin 18 vuotias. Tämä normaalina pidetty täysi-ikäisyyden symboli sopii sinänsä hyvin ensimmäisen elokuvan aikuistumisriittiin, eli siihen klaanien väliseen taisteluun osallistumiseen, mutta c'mon, 18 vuotta my ass.
No, ainakin Ramirez pysyi poissa.
Tähdet: *
Highlander 3: The Sorcerer
1 kommentti:
Jotenkin hengetön tämä oli, vaikka yrittikin parhaansa kopioida ykköselokuvan tunnelmaa..
Lähetä kommentti