Highlander 2: The Quickening (1991)

Kuten ensimmäisessä Highlanderissa opimme, niin syytä kuolemattomien olemassaololle ei tiedetä, lopulta eloon saattoi jäädä ja jäikin vain yksi heistä ja ainoa tapa jolla kuolemattomat saattoivat päättää päivänsä oli pään menetys. Haks poikki ja irti. Joten kun Sean Conneryn esittämä hahmo kuoli nimenomaan menettäen nuppinsa, ei siitä ole paluuta. Ei koskaan milloinkaan ikinä.
"There can be only one" unohtui tietenkin siinä vaiheessa kun oli aika putkauttaa maailmaan toinen Highlander-elokuva ja kuten tekovaiheista on tunnetusti kirjattu cinemaattiseen historiaan, niin lopputulos koki aika takaperoisen ja napanuora kaulan ympärillä-synnyn. Tiedättehän, tätä ihan perusjuttua jossa elokuva napataan pois ohjaajalta ja jokin Credit24 antaa leikkausvastuun jollekin kirjanpitäjälle, tms. Teattereihin päätynyt tuotos kiukutti ymmärrettävästi ohjaaja Russell Mulcahya ja kun mahdollisuus avautui, korjasi hän vieraiden käsien tekemät virhepistot leikkaamalla oman nykyään varmasti yleisimmin saatavilla olevan versionsa, eli tämän minullakin olevan renegade versionin. Hyvä niin, sillä jos alkuperäinen versio aiheutti tarinajatkumoon liittyvillä epäloogisuuksillaan ja suoranaisilla kanjoniluokan aukoillaan epäselvyyksiä, tämä renegade versio onneksi korjasi kaiken.
Ei kun hetkinen. Eihän tässä ole edelleenkään tolkun häivää.
Joten vaikka Mulcahy syystäkin suuttui kun jotkut muut ja vieläpä täysin elokuvamaailmaan liittymättömät (vrt. jos Jenni Haukio leikkaisi Enter the Dragonin) henkilöt mankeloivat hänen elokuvaansa, niin eipä tämä renegade vaihtoehto tee lopputuloksesta yhtään sen parempaa elokuvaa kuin se minkä saimme silloin alunperin nähtäväksi. Se ei kyllä pahennakaan kakkososaa, mutta kun lehmästä ei saa kaakaota vaikka kuinka nisästä nykisi.

Vuosi on 2024 ja saasteet ovat pilanneet kotipallomme hengitysilman tehokkaasti, joten maailmamme ylle on rakennettu taivaan pimentävä kupoli jonka alle kehitetään keinotekoista ilmaa, kiitos rosvoparonien jotka pitävät huolen että duunariluokka kärsii isoveljen tuikean katseen painostuksesta. Eli tuttuun tapaan kaikki on synkkää likaista dystopiaa jossa ihmiskunta pyrkii pitämään kynsin hampain kiinni sivistyksen leivänkannikasta ja ikuisesti elävä, ikuisesti nuori, ainoa lajiaan oleva Connor MacLeod (Christopher Lambert) on ikääntynyt ja tottakai avaruusolento. Joten siirrymme ajasssa taaksepäin näkemään kuinka dyyniplaneetta Arrak... ei kun Zeist kärsii ilkeän kenraali Katanan (Michael Ironside) valloitussuunnitelmista ja sellaista vastustavia kapinallisia johtaa edelliselokuvassa 1500-luvulla lopullisesti kuollut Ramirez (Sean Connery). MacLeod on tietenkin se legendojen vapahtaja joka Jeesuksen tavoin tulee uhraamaan itsensä suuremman asian hyväksi, mutta Katanan toimien vuoksi niin Ramirez kuin MacLeod tulevatkin karkoitetuksi Maapallolle menneisyyteen muistinsa menettäneinä kuolemattomina joiden tehtävänä on kamppailla viimeiseen henkilöön saakka, joka siis muka selittää sen miten ensimmäisen elokuvan tarina sopii tähän osaan. Tämä on jotain George Lucas-shittiä. Poistetaan muisti ja sillä selvä. Paluu nykyhetkeen ja vaikka se ei nyt aivan tolkullisesti tulekaan selitetyksi, niin tämä happivajemaailma tulevaisuudessa on siis Tellus eikä Zeist, vaikka ne molemmat vaikuttavatkin aivan samalta paikalta ja jos haluatte kuulla jotain vielä järkevämpää, niin vaikka MacLeod lähetettiin eri planeetalta toisen planeetan menneisyyteen, joka nyt siis on jo tulevaisuus, niin siellä toisella planeetalla, Zeistillä ollaan jossain ajallisessa puolivälissä, koska sieltä Katana lähettää tappajia MacLeodin perään TULEVAISUUTEEN, eli nykyhetken maahan. No mutta kuitenkin, kun MacLeod kohtaa nämä tappajat, hän nuorenee siihen ikään josta ei koskaan vanhentunutkaan ja voi liittyä toisten kapinallisten joukkoon paljastamaan ettei ilma olekaan oikeasti kupolin yllä pilaantunutta ja luonnollisesti Ramirez palaa kuolleista, vaikka tässäkin elokuvassa kerrotaan säännöt, että kuolemattomien kuolema tapahtuu pään irrotessa, kuten miehelle aiemmin kävikin. Ehkäpä uusi yritys kuolemaan tuo rauhan.
Katanaa kiukuttaa, mutta MacLeod ei silti muuta nimeään Connor Swordiksi ja tiesittekö että edelliselokuvan Kurgan olikin vain jokin Katanan käskyläinen. Onneksi se tieto jäi sentään poistettuihin kohtauksiin ja Clancy Brownin kieltäytymiseen cameosta. Olen syvästi pahoillani.

Niin hölmöltä kuin se kuulostaakin on tämän sillisalaattielokuvan selitys siitä miten näitä kuolemattomia voi olla muitakin se kaikkein tolkullisin, vaikka MacLeod olikin takuuvarmasti se ainoa ja viimeinen. MacLeod kun oli vain viimeinen Maapallolla ollut kuolematon ja siksi sai lopussa ne kaikkivoipaisuuden voimat ja vaikka ensimmäisessäkin osassa selitettiin, että kuolemattomilla on sisäinen hämähäkkiaisti muita kaltaisiaan kohtaan ja pakottava himo olla ainoa, niin heidän voisi uskoa tuntevan myös muilla planeetoilla olevien lajitovereidensa olevaisuus, mutta kun he eivät ole vielä Zeistilla kuolemattomia, vaan vasta meille päin saapuessaan ja hehän ovat vieläpä eri ajassa olevia kuin me, joten se on vähän niin kuin taikaa. Taikaa, uskokaa nyt hyvällä. Se nyt tietenkään ei selitä sitä miten MacLeod vanheni, mutta ainakin auttaa ymmärtämään sen miten muitakin kuolemattomia voi olla. He vain saapuivat myöhemmin paikalle. Ei kun sori, tarkoitan taikaa.
Onhan se nyt aika väkinäisen tuntuinen veto ottaa toinen planeetta tai ulottuvuus tai aika peliin, vain jotta saadaan lisää kuolemattomien pään irroitus-matseja aikaiseksi, sillä sitähän se on, kun MacLeodkin nuorenee vasta kokiessaan uudelleen elpymisen poistaessaan Zeistilta tulleiden, nyt uusien kuolemattomien päät. Ja sitten on tietenkin tämä Sean Conneryn esittämän Ramirezin paluu, joka tehdään niinkin yksinkertaisesti, että MacLeod vain huutaa Ramirezin nimeä ja puff daddy! niin mies vain ilmaantuu paikalle pää paikoillaan ja kaikkea. Hitto, hän oli vinkunut Ramirezin nimeä varmaan tusinan verran ennen sitä hetkeä, joten miksi juuri nyt? Ehkä kyse oli vain siitä, ettei MacLeod ollut aiemmin sanonut Ramirezin nimeä tarpeeksi kovaäänisesti jotta hän olisi kuullut sen tuonpuoleiseen saakka.
Ymmärrän, että Highlander 2 oli vaikeuksissa kun jokin takausfirma päätti sysätä oman leikkauksensa pihalle ennen kuin Mulcahy ehti kunnolla viimeistelemään teoksensa, mutta kuten kiukustuneiden tekijöiden omista puheista voi kuulla ilman rivinvälitutkailuakin, niin ensimmäisen leikkauksen ongelmana olivat keskeneräiset tehosteet, ei tarina, joka jo alunperin sisälsi kaikki toisesta planeetasta Conneryn paluuseen, jolloin kuten mainittua eivät uudet leikkaukset juonelliista sisältöä tee yhtään sen järkevämmäksi. Uskallan väittää tietäväni mitkä seikat olisivat auttaneet, vaikkakaan eivät ehkä kaikkia ongelmia ratkaisseet ja nämä ovat asioita joiden uskon tulleen muidenkin mieleen:
- Unohdetaan muut planeetat ja annetaan tarinan olla sitä, että ollaan siellä tulevaisuuden Maapallolla jossa suuryritykset ovat alistaneet maailman valheellaan pilaantuneesta ilmasta.
- Unohdetaan muut kuolemattomat paitsi MacLeod ja annetaan tulevaisuuden negatiivisen ilmapiirin masentaman ja riuduttaman, ja siksi tavallaan vanhentuneen MacLeodin löytää uusi elämänilo taistelussaan erilaista kuin muuta kuolematonta pahuutta vastaan. Hitto, olisivat vaikkapa antaneet Ironsidelle jonkin futupanssarin käyttöön, sillä kun tulevaisuudessa ollaan niin ei siihen toisen planeetan kuolemattomia kaivata, kun tuleva tieteisteknologia riittää.
Näillä neuvoilla oltaisiin hyvin voitu pitää elokuvan tarina kurissa ja onnistuneemmin sitoa se aiempaan osaan. Anukselleenhan tämä meni siinä vaiheessa kun katsottiin pakolliseksi ruveta ottamaan muita kuolemattomia mukaan, joka johti siihen ummetusselitykseen joka toiseksi planeetaksi muuttui ja Sean Connery, josta toki pidän tässäkin osassa, mutta jota ei oikeasti olisi tarvittu kuin korkeintaan takauman verran jos sitäkään.
Highlander kakkonen sisältää kuitenkin todella mainioita yksittäisiä juttuja, kuten Michael Ironside superpahiksena, mahdollisesta keskeneräisyydestään huolimatta vaikuttavaa miljöötä ja ne korppikotkapahikset ovat aika hiton makeita. Joten missään nimessä en mene tätä elokuvaa silkaksi roskaksi kutsumaan. Se on vain tarinallista sotkua ja renegade versioniin lisättyjen 20 minuutin sijaan Highlander kakkonen olisi ehkäpä kaivannut jotakuta leikkaamaan saman verran pois.

John C. McGinley on hyvä korporaatiopaskiainen, mutta hänen valitsemansa puhetapa on naurettava ja Virginia Madsen ekoterroristina on ehdottomasti kiinnostavampi hahmo kuin ensimmäisen elokuvan naispääosassa olleen Roxanne Hartin esittämä joku nainen koska tarvitaan joku nainen, mutta niin vain Madsenin hahmokin jätetään umpisolmujen alle piiloon. Enkä pitänyt siitä kuinka nopeasti Madsenin hahmo muutettiin toiminnallisesta rinnakkaissoturista pelkäksi koriste-esineeksi, vaikka tottakai mielelläni kätselin häntä myös jälkimmäisessä osassa.

Silti mukana on sen verran paljon mahtipontista röyhistelyä ja cooleja yksityiskohtia, että kyllä tätä mielellään katselee, mutta jota ei kovin suurella ilolla ajattele. Niin ja mahtipontisuudesta puheen ollen, muistatteko kuinka cool se ensimmäisen elokuvan viimeinen taisto oli kaikkine valoefekteineen ja rähjähtävine ikkunoineen. Tässä on lopussa täsmälleen samanlainen tilanne kun jälleen kerran kaksi viimeistä kuolematonta kohtaavat, mutta eeppisyyden sijaan taistelu on pari voiveitsen kilahdusta ja löysän pierutyynyn mieleen tuova tussahdus. Ei hyvä.
Siispä niinä hetkinä kun pystyn ohittamaan juonen on Highlander 2 kolmenkin tähden arvoinen tapaus, mutta siinä vaiheessa kuin erehdyn hetkenkin keskittymään tarinaan olen viiltämässä ranteitani jälleen kerran auki.

Tähdet: **
Highlander 2: The Quickening