Prätkäkytät (Chips '99, 1998)

Uskallanpa väittää, että vaikka Erik Estradan nimi ja kasvot saattavat olla monelle tuttuja, niin syynä on enemmänkin hänen tähdetekijänään toimineen tv-sarjan Chipsin (tai siis CHiPs) sijaan siitä tehdyt vitsit, joihin mies on itsekin mainiolla itseironialla (tai rahapulalla) suostunut. Muutamia jaksoja tuosta Chipsista nähneenä muistan silti Estradan parhaiten Ladattu ase-elokuvassa olleesta kohtauksesta jossa Emilio Estevez ja Samuel L. Jackson menevät

nuhjuiseen rakennukseen noutamaan ilmiantajaa ja eräällä käytävällä Chips-kytät ovat moottoripyörineen. Muutoin Estradasta näyttelijänä tulee mieleen A Martinezin kaltainen b-stara jota näkee tyypillisimmillään jossain Merhi/Pepin-tason elokuvissa. Samalla Chips-imago on kuitenkin sen verran vahva, että kuva joka Estradasta aina mieleen piirtyy on prätkäkyttä ja mies taitaakin jääneen sen verran vahvasti imagonsa vangiksi, että kuten William Shatner, Henry Winkler ja monet muut, he voivat tehdä mitä vain, mutta ovat aina eniten Kirk, Fonzie, etc. Ei siis kenties liene ihme, että kun vuonna 1983 päättynyt Chips palasi elokuvan muodossa vuonna 1998, niin myös Estrada palasi tunnetuimpaan rooliinsa. Vaikka tosin miehen filmografiaa katsellessa ei hän juuri muuta ole urallaan tehnytkään. Poliisin rooleja eri nimillä, mutta aina Ponch, tai vain "Mexican cop".

Vuosia sitten kytän hommat taakseen jättänyt Frank "Ponch" Poncherello palaa takaisin vanhoihin hommiinsa, huomatakseen entisten rivikollegojen edenneen urallaan ja ettei vanha sankari- ja naistennaurattajan maine tee vaikutusta uuden, modernin ajan poliiseihin. Mitäpä tuosta, sillä rentoa läppää heittävä Ponch ei anna sellaisen painaa ja vaikka muut lennättävätkin kalkkisvitsejä, niin ilolla sankarimme istuttaa takapuolensa moottoripyörän nahkaistuimelle ja aloittaa vähättelevien tovereidensa kanssa kaupunkia riivaavan autovarkausvyyhdin selvittelyn. Tämä edellyttää siis Easy Rider-rokin (esim. Steppenwolf) soimista, jiihaa-huutoja, melkein kovaa ajamista, lahoja puujalkavitsejä ja klippejä alkuperäisestä Chips-sarjasta, jotka ovat mukavan nostalgisia, vaikkakaan eivät ehkä toimi täydellä teholla muille kuin tv-sarjan faneille.

Ihan mukavan letkeää menoa tarjoava elokuva sellaisessa Walker Teksasista-hengessä, että vaikka fiilis on kiva, niin pysytellään sen verran turvallisella maaperällä, ettei vaaran tuntua ole lähimaillakaan. Edes osuudessa jossa autovarkaat jahtaavat uhriaan ajaen toistuvasti hänen puskuriinsa kiinni,  ajoneuvon kuljettaja huomaa jarrujensa rikkoontuneen ja edessä on mahdollinen kuolema räjähtävässä pätsissä, ja silti nainen puhuu koko matkan ajan rennosti puhelimeen kuin mitään vaaraa ei olisikaan. Mä tässä vaan on just kuolemassa, että kyllä mulla on aikaa juoruilla. Ai Taina teki mitä?
Kyseessä vaikuttaisi olevan myös sellainen sukupolvenvaihdoselokuva jossa toki annetaan vanhojen sankareiden pelastaa päivä, mutta samalla siirretään valtikka nuoremmille, jotka voivat sitten ajaa koko roskan maahan.
Joten harmitonta kamaa, ei mitään heroiinia.

Erik Estrada on niin vekkulin oloinen ukkeli, että kun hän uhkaa murjoa jonkun naaman jauhelihaksi, niin se on yhtä uhkaavaa kuin jos sen tekisi Karhuherra Paddington.

Okei, toi on kyllä aika pelottavaa.

Tähdet: **
Prätkäkytät