Edesmennyt koomikko Richard Pryor on varmastikin meidän näkökulmastamme tutuin Gene Wilderin kanssa tekemistään elokuvista tai kenties pihalla olevasta roolistaan Teräsmies kolmosessa ja vasta sitten stand up-esiintyjänä. Ei niin etteikö suurin osa olisi jo tuolloin tiennyt hänen hänen olleen alunperin lavakoomikko, mutta aikana ennen Youtubea ja muita internetin videopalveluita ja etenkin kun vhs oli kuningas, ei näitä stand up-videoita ollut suuremmin saatavilla tässä osassa maailmaa, eikä lajityyppi ollut yhtä massoille osoitettua kotimaisessa ilmapiirissä kuin nykyään. En tarkoita tällä siis yksinomaan Pryoria, vaan ylipäätään stand upia ja koomikoita jotka olivat alunperin tulleet kotimaassaan tunnetuiksi juuri sitä kautta. Varsinkin jenkkikoomikot ovat hyvin suuressa määrin aloittaneet lavalla, mutta eipä täällä pahemmin törmännyt näihin Seinfeldien ja muiden taltiointeihin. Joten esimerkiksi Pryorin kohdalla suurin osa miehen lavaesiintymisistä jäi vain toisen käden tiedoksi kun joku Eddie Murphy saattoi kertoa miehen olleen esikuvansa samalla alalla, tms. Joten nykyään kun juuri edellä mainittujen videopalveluiden ansiosta pääsee maljan ylivuotavuuteen saakka näkemään erinäisten koomikoiden stand up-esiintymisiä ja fyysisiä tallenteitakin on varsin helposti käsiin saatavissa, on ainakin allekirjoittanut hyvin tyytyväinen, varsinkin siksi, että niiden avulla pääsee näkemään kuinka erilaisia monet koomikot ovat esittäessään omaa materiaaliaan kuin millaisina tulevat esille komediallisten elokuvarooliensa kautta. Esimerkiksi Robin Williamsin ja jo mainitun Eddie Murphyn ollessa ainakin tätä päivää ajatellen aika kesyjä perheystävällisiä esiintyjiä komedioissaan, mutta monelle niiden perusteella heidän stand upiaan katsovalle saattaa tulla pienoisena yllätyksenä se ronski agressiivisuus jota he vapaampina esiintyessään uskaltavat päästää esille itsestään. Tätä yllätystä ei koe katsoessaan Richard Pryor Live on the Sunset Stripia. Toki siellä on enemmän kirosanoja ja vastaavia kuin hänen elokuvissaan, mutta tyyli ja puheiden sisältö vaikuttaa aivan samoilta kuin mitä hän elokuvissaan toi ruudulle. Mukana on se pahanteosta kiinni jääneen tyylinen panikoiva puhetyyli, jossa apua etsien vilkuillaan vilkkaasti sivuille ja tunnutaan suoltavan suusta selityksiä ilman etukäteen ajattelua ja vitsitkin tuntuvat turvallisen lievästi paheelliselta, ollen suurelta osin niitä naimiseen ja rotuun liittyviä jotka loukkaavat heitä jotka haluvat etsiä syitä loukkaantumiseen, mutta muille ne ovat peruskauraa jotka naurattavat eniten esiintyjän kyvyistä kuin sisällöstä johtuen. Näin ollen jos on Pryor-fani on Live on the Sunset Strip siten hyvä valinta, että siinä saa nähtäväkseen elokuvista tutun Pryorin. Siispä itselleni se, että Pryor on vain Pryor on pieni pettymys, mutta kyllä mies on tässä silti vähintään yhtä hauska kuin elokuvissaan, että jos pitää hänestä niissä ja minä pidän, niin kyllä tämä aivan tarpeeksi viihdyttävää katseltavaa on. Olisin vain vain toivonut hieman eroa elokuva-Pryorin ja lava-Pryorin välille, jotta niistä italot ovat kaikki mafiaan kuuluvia, valkoiset ovat nyhveröitä ja mustat kovia bylsimään-vitseistä olisi saatu enemmänkin irti kuin vain ne ihan ok-fiilikset. Parasta ovatkin ne hetket kun Pryor puhuu selvästi omakohtaisista kokemuksistaan ja varsinkin esityksen lopetukseensa vievä humoristinen muistelu paria vuotta aiemmin sattuneesta kamapäissään aiheutetusta itsensä lähes hengiltä polttamisesta onnistuu olemaan sekä hauskaa mustaa huumoria, että vakavan aiheellinen varoitus tyhmyydestä, kuin myös varmastikin terapeuttinen kokemus itse esittäjälle
Live on the Sunset Strip on kooste kahdesta eri esiintymisestä, mutta vaikka ensialkuun tämä tieto saattaakin kuulostaa siltä, että live-tilaisuus tuntuisi siksi jotenkin lavastetulta, niin flow on kuitenkin rikkoutumaton koko matkan.
Tähdet: ***
Richard Pryor Live on the Sunset Strip
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti