Dave Chappelle's Block Party (2005)

Ensimmäiset tuotokset joissa muistan nähneeni Dave Chappellen siten, että tiesin kuka on kyseessä ovat yhden jakson rooli Koti kuntoon-sarjassa ja elokuva Half Baked. Hmm,,, nyt kun ajattelen niin tuossa Koti kuntoon-sarjan jaksossa Tim Taylor (Tim Allen) antaa huonoja seurusteluun ja avioliittoon liittyviä neuvoja Chappellelle ja Jim Breuerille, jotka sitten olivat se pääduo pilvenpolttokomediassa Half Baked, joten liekö kyseessä ollut jonkinlainen promootiovierailu? Samapa se, sillä Koti kuntoon-vierailu oli sarjasta kuka vain-rooli ja Half Baked oli komedia joka itketti kun sen olisi pitänyt naurattaa. Muistan kyllä Chappellen hahmot myös Con Airista ja jo vuonna 1993 ilmestyneestä Mel Brooksin teoksesta Robin Hood - Sankarit sukkahousuissa, mutta nuo kaksi muuta edellä mainittua tekelettä olivat ne joissa yhdistin kasvot nimeen, kun Con Airin ja Robbarin kohdalla kyseessä oli vain joku näyttelijä. Yksi asia kuitenkin yhdisti Chappellen esiintymisiä kaikessa missä hänet näinkään ja se oli se, että hän oli mielestäni aika saatanan huono näyttelijä, eikä koomikoksi laisinkaan hauska. Niinpä kun miehen omaa nimeä kantava stand up-/sketsiohjelma alkoi, päätin vilkaista sitä pitkälti vain koska sen edellä oli kulkenut kehutulva ja ilokseni yllätyin erittäin positiivisesti. Ei hän edelleenkään ollut kovin hyvä näyttelijä, mutta hauska hän todellakin oli ja en tiedä teistä, mutta minusta se on kuitenkin aika tärkeää ajatellen kyseessä olevan koomikko. Totesin siinä sen ongelman olleen, että Chappelle on selvästikin luotu toimimaan enemmän ns. hetkessä ja toteuttamaan omaa visiotaan, kuin olemaan jonkinlaisessa talutusnuorassa ja kun Chappelle saa olla Chappelle, on lopputuloskin huomattavasti vapautuneempaa. Se mikä hävitään perinteisissä näyttelijänlahjoissa korvautuu moninkertaisesti energisellä tahdolla. Tästä oman herruuden merkityksestä kielii jo se kuuluisa katoaminen Afrikkaan kesken suurimman suosion ja Comedy Centralin vaatimusten kasvaessa kahleiksi jotka eivät istu vapaan ihmisen ranteisiin. Antakaa tilaa hengittää ja kaikki tulevat olemaan tyytyväisiä.
Näin ollen en siis missään nimessä suosittele yhtäkään elokuvaa Chappellen vuoksi, mutta kehun vuolaasti hänen omilla ehdoillaan tehtyjä esiintymisiä, jota tämä Block Partykin edustaa.

Chappelle's Showssa esiintyi musiikki (lähes poikkeuksetta hiphop) tärkeänä samaan tapaan kuin missä tahansa talkkarissa, jossa mukana oli vähintään se illan vieraileva artisti, mutta jotenkin Chappellen kohdalla se tuntui aina hieman enemmän oikealta biletapahtumalta kuin vain pelkältä pakolliselta levypromootiolta, jolloin itse musiikin merkitys nousi tärkeämmäksi, koska uskoi nimenomaan Chappellen itsensä diggaavan vierailevasta bändistä. Block Party (joka siis oikeasti oli Chappellen masinoima korttelijuhla) on kuin laajennettu ja ulos viety versio siitä Chappelle's Shown musiikkiesiintymisestä, joten sketsisarjaa seuranneille samaan hyväntuuliseen lanteita nykivään tunnelmaan pääsee heti sisään. Chappelle jutusteleekin musiikin merkityksestä itseensä ja elämäänsä, joten hän ottaa aiheen vakavissaan. Monet esiintyjät Mos Defista Commoniin ovat jo edellä mainitun tv-ohjelman vierailuista tuttuja ja edustavat valinnoissa mitenkään liikoja yleistämättä hip hopin ja erityisesti räpin parempaa puolta, joten vaikka ei olisi suurempi hiphopin ystävä, vaikuttaisi silti laadun olleen määrää tärkeämpi ja se on kunnioitettavaa.
Pelkäksi konserttitaltioinniksi ei tätä musiikin määrästä huolimatta voi kuitenkaan kutsua, sillä eräänlainen backstage-osuus on erittäin suuri. Se ei ole niinkään mitään varsinaista tapahtuman järjestämistä siten, ettäkö näytettäisiin jotain lavarakennelmien tekoa taikka valaistusten suunnittelua, vaan enemmänkin kuvataan Chappellea hengailemassa satunnaisten ns. tavisten kanssa ja kuin jonkin street teamin jäsenenä houkuttelemassa heitä osallistumaan korttelibileisiin. Tämä yleisön seurassa chillailu onkin mukavaa vaihtelua itse järjestelyjen kuvaamisen sijaan ja sopii erinomaisesti tapahtumaan teemaan.

Komediaesitystä odottaville Block Party voi olla jonkilainen pettymys, sillä vaikka Chappelle vitsaileekin tutulla tyylillään, eli siellä tulee niitä i'm rich bitch!-tyylisiä puolikimeitä räkäisiä heittoja, niin kyseessä ei ole stand uppia ja seremoniamestarin osuuden ottaneen Chappellen esiintyminen on juhlien aikana enemmänkin tuttua välispiikkausta ja muulloin normaalin keskustelun aikana spontaanisti syntyvää vitsailua. Samoin jos luulee ohjaajana toimineen Michel Gondryn tuoneen mukanaan elokuvistaan ja musiikkivideoistaan tuttua kiehtovaa unenomaista kotikutoisuutta, niin ei, ei laisinkaan. Kumpikaan odotuksista ei aiheuta mitään oikeaa negatiivista puutostilaa, mutta kyllä sitä hetkittäin miettii, että mitä jos Chappelle olisi sekoittanut joukkoon enemmän lavakomiikkaansa ja Gondry olisi toteuttanut visuaalisen ilmeen kuin jonain Be Kind Rewind-videona taikka Science of Sleepin fantastisena käsityönä, niin ehkä kyseessä olisi ollut suurempi elämys kuin vain hyvät bileet ja jos ei Block Partya katsellessa ja kuunnellessa rupea jalka nykimään, niin sitten valehtelee itselleen.

Tähdet: ***
Dave Chappelle's Block Party