Ranskis Joseph Charlegrand (Olivier Gruner) on saapunut jenkkilän villiin länteen etsimään monokkelia pitävää murhaavaa entistä armeijabossiaan Ziegfield Von Trottaa (Marc Singer) ja kostamaan bestiksensä kuolema. Matkallaan Joseph päätyy rosvoparoni Benedictin (R. Lee Ermey) hallinnoimaan pikkukaupunkiin ja kohtaa maanviljelijäpariskunnan, Cainin (Ian Ziering) ja Maryn (Ashley Laurence) jotka eivät ole halukkaita myymään tilaansa edellä mainitulle ilkimykselle, joten hän haluaa ottaa sen väkisin. Cainin olisikin saatava jostain rahaa pelastaakseen maansa, jota sitten voisi saada osallistumalla paikalliseen palkkiolliseen nyrkkitappeluun. Kuten arvata saattaa niin Joseph päättää auttaa pariskuntaa, joten jalat ja kädet viuhumaan, sillä nyt tulee pataan niin että kyöpelinvuori raikaa.
Morriconemaista musiikkia, sänkisiä antisankareita ja alkutekstit ammuskellaan palasiksi. Jep, vaikka tämä päähänpotkimiselokuva on hahmojaan ja tarinaansa myöten rutiininomaista lähitaistelutoimintaa (eli eurosankari kostaa jonkun kuoleman osallistumalla tappelukisaan), niin parodisen tuntuisat spagettiwesternelementit tuovat sisältöön jonkinlaista mukavaa maustetta. Kun elokuvan pahikset ovat kuin Brisco Countysta karanneita niin kyseessä on enemmän kieli poskessa tehtyä potkutoimintaa kuin mitä ensialkuun odottaisi, joten mukana on ainakin yritystä rentoon tunnelmaan, jolloin kömpelöt roolisuoritukset, tahaton koomisuus ja muu tälläinen ei esiinny ainakaan täysin negatiivisessa mielessä. Jos kerran tekijät eivät ole ottaneet elokuvaansa ryppyotsaisesti, niin eipä kai meidänkään tulisi.
Erityisen hauskaa on katsella Ian Zieringia, jonka hahmo on tarkoitettu sellaiseksi, että hän tuntee olonsa nöyryytetyksi kun joku vieras tulee tappelemaan hänen taistelunsa (ajatellaan vaikkapa Michael Moriartya Kalpeassa ratsastajassa) ja vaimokin menee ja ihastuu tähän lihaksikkaaseen avustavaan muukalaiseen (onneksi Zieringin hahmo tapetaan pois, jotta aviorikoksen riski katoaa), niin kuitenkin Zieringin hahmon maskuliinisuuskriisiä huomattavammaksi nousee itse näyttelijän "eläytyminen" menneisyyden villiin länteen, joka on kuin olisi pistetty saman näyttelijän Beverly Hills 90210-hahmo Steve Sanders landelle ja tämä ei sitten tiedä miten kännykällä sahataan hirsiä.
Toinen aivan loistava tyyppi on Marc Singer elokuvan etsittynä pahiksena, sillä hänen eläytymisensä jonkinlaiseksi saksalaisranskalaissadistiksi on yhtä uskottavaa kuin Pepe Le Pew Hannibal Lecterinä. Miehen repliikitkin tuntuvat olevan vain kliseisellä kurkkumätäisellä euroaksentilla sanotut "oo-lalaa!" ja "oo-lalaa!"
Köyhän miehen Jean-Claude Van Dammena (jota Van Damme on itsekin nykyään) pitämäni Olivier Gruner vaikuttaa Savatessakin sellaiselta, mutta kyllähän miehen jalka liikkuu sukkelaan ja ilmeet ovat poissaolevia, joten piti häntä jonkinlaisena kopiona tai ei, niin hän istuu ihan tarpeeksi hyvin elokuviin joissa näytteleminen tehdään jalkapohjilla. Kuitenkin kenties tarkoituksella ja varmastikin vain vahingossa Gruner osoittaa eräässä kohtauksessa olevansa inhimillinen, eikä vain ihmistä muistuttava tappelukone. Sillä kun Ziering toteaa kuinka hyvä oli että Gruner esti häntä kiukkuilemasta, koska Steve olisi voinut tappaa hänet nolanneet pahikset, niin varmastikin käsikirjoitukseen kuulumattomasti Grunerin pokka pettää. Hän varmastikin tiesi, että vaikka Zieringista onkin moottorisahoineen vastustusta pyörremyrskyhaille, niin nyrkkisankariksi ei hänestä ole edes vaikka syntyisi nyrkeiksi.
Tavanomaista huumoripitoisempi potkunyrkkielokuva, jonka tarkoituksellisten ja tarkoituksettomien koomisten tilanteiden vuoksikaan ei nouse aplodeja antamaan, sillä vaikka arvostankin yritystä tehdä jonkinlaista huumorispagettiwesternkenkimistä, niin kyllä nyt taidettiin olla vähän liian kaukana omista kyvyistä ja puolittainen väkinäisyys jarruttaa rattaita. Niitä käsien yhteen läimäisyjä kuitenkin hetkittäin harkitsee, varsinkin nähdessään ällistyttäviä tilanteita kuten sen jossa Joseph ja Ziegfield esittelevät taitojaan ja Joseph näyttää olevansa niin bad ass, että pystyy potkaisemaan jopa ampiaisen hengiltä.
Tähdet: **
Savate
4 kommenttia:
Höh! Kuka tahansa pystyy potkaisemaan ampparin hengiltä. Hyttysen palleille kenkäisy. Se se vasta taitoa vaatiikin. :D
Eiköhän Gruner siihenkin pysty. Pienet varpaat nääs.
Mutta... eihän hyönteisillä ole kepeksiä?
Ei,,, enää.
Lähetä kommentti