Drive (2011)

Nimetön sijaisnäyttelijämekaanikko (Ryan Gosling) tekee kuutamokeikkaa toimimalla autokuskina milloin millekin pankkiryöstäjille tai vastaaville. Ihastus tulee suloisen Irenen (Carey Mulligan) muodossa, mutta väkivaltainen kohtalo on pukeutunut rouvan vankilasta vapautuneen Standardin (Oscar Isaac) naamioon Stondis tarvitsee rikollisuuteen kallistuvaa apua jota nimetön sankarimme voi antaa ja tämä puolestaan johtaa vielä huonompaan seuraan.

Drive on kuin Duran Duranin Rio-levy. Se näyttää hiton coolilta ja kuulostaa myös.

Tässä tietenkin auttaa vahvasti se, että Rion ajalle tuttu "futuristinen" synapopitus on hyvällä tavalla Drivea leimaava ja kun aikakaudessa vellotaan, niin vedetään peliin se sairaan makee ja tunnettu Crockettin ja Tubbsin vähäpuheinen matka kohti väkivaltaa. Drive kun tuntuu suuresti samalta kuin tuo nimenomainen kohtaus.
Vahatut konepellit, kaupunkien pimeyttä rikkovat ajovalot ja auringonnousu kultaa sateen piiskaamat kadut tuo mieleen Michael Mannin urbaanit visiot ja Driven kuvat ovat vähintään yhtä vaikuttavia kuin suden kohtaaminen keskellä kaupunkia. Mann ja Heat tulee mieleen myös harkitsevan vähäpuheisesta, ympäristöään tarkkailevasta päähenkilöstä, joka voisi yhtä hyvin olla Neil McCauley kun kerran ei kerran nimeä saanut. Mutta väliäkö sillä tuleeko mieleen Heat, kasaripopparit tai kenties helpoimmin Walter Hillin yhtälailla supercool The Driver, sillä tuli niitä mielikuvia muualle tai ei niin Drive on silti pirun tyylikästä ja vakuuttavasti näyteltyä jännäriä, jonka kohdalla on lupa pitää suuta hämmästyksestä auki. Melkeinpä miinuksiksi rupeaa laskemaan vain sellaisia vikinöitä kuten miksei tässä soinut missään vaiheessa The Chauffeur, joka tekee jokaisesta ajomatkasta yksisuuntaisen tien kohti viimeistä henkäystä ja että ehkä se musiikkivideomainen tyyli todellakin tuntuu siltä jo pariin kertaan mainitulta coolilta, niin samalla sitä kenties hyödynnetään välistä liikaakin, sillä poseerausta on aika paljon.

Okei, se sivujuoni siitä autokilpailusta oli aika turha tapa esitellä pääpahikset, eli Albert Brooksin ja Ron Perlmanin hahmot, koska eipä sillä tuntunut olevan oikeasti mitään merkitystä että Goslingin hahmo oli tavannut heidät jo aiemmin, kun ilman sitäkin petollinen ryöstösuunnitelma olisi voitu pitää täsmälleen samana ja näin ollen se kilpailu jäi vain tarpeettomaksi umpikujaksi joka korkeintaan vaivaa kysymyksellä miksi? Drive on muutoin mukavan suoraviivainen, että tuollainen sivuraide kääntyy navigaattorin puoleen, kun sitä Goslingin hahmo ei oikeasti tekisi.

Tähdet: ****
Drive