Godzilla ultimate collection (1954 - 1995), osa 3

GODZILLA VS. MOTHRA (Gojira tai Mosura, 1992)

Godzilla tahtoisi vain tapojensa mukaisesti vedellä sikeitä meren pohjassa, kun pentele vie sieltä tulee avaruuden kivenmurikka ja herättää atomiliskomme unestaan, kuten myös samalla murtaa läheisellä saarella olevan vuoren kyljestä esille suuren ja suurenmoisen munan. Ilmansaasteista ja ihmisten eliniän päättymisen aikaistamisesta vastuussa oleva suuryritys lähettää aasian Indiana Jonesin noutamaan löytöä itselleen, jotta he voisivat tehdä niin kuin whateva. Japanipoppavat Barbie-nuken kokoiset kosmoskeijut (ihan oikeasti) kertovat munan sisältävän Mothran, luontoäidin apuna toimivan jättikoiperhosen (vai onko se pikemminkin yökkönen? No samapa tuo, sillä toukka se kuitenkin ensin on) joka saapuu tarvittaessa pelastamaan planeettaamme ekologiselta tuholta. Siispä Mothra kahlitsee itsensä puuhun ja pitää päällään äidin kutomaa villapaitaa. Koijärvi 4eva!
Mothran herätessä myös silkkaa ilkeämielistä pahuutta henkivä ilmapiiriä pilaava jättihirviö Battra nostaa päätään ja lähtee kellistämään kaupunkeja nurin. Toisaalla Indy koettaa rahastaa ihmiskaupalla ja tarjoaa kosmoskeijuja myytäväksi, mikä ei ilostuta Mothraa, joka siksi myös kaataa taloja matkallaan pelastamaan laululintusia. "Mikä päivä... Godzilla jälleen" toteaa eräskin ja jättimonstereiden yhteenotto keskellä betoniviidakkoa voi alkaa. Mothra ymmärtää Godzillan olevan vakavasti otettava vastus, joten hän sanoo Battralle, että "hei duud, oo ny vaan hyvien puolella" ja Battra vastaa myöntävästi.
Lopuksi Mothra pieree valokaaren, Godzilla pudotetaan viilentymään mereen ja Battra kuolee, mikä on varsin masentavaa, sillä kosmoskeijut kertovat maata lähestyvän kaikkeuden tuhoava meterotiitti jonka mahdollisesti vain todellisuudessa hyvä Battra olisi voinut pysäyttää. No ei se mitään, sillä aiemmin kerrottiin Mothran olevan olemassa nimenomaan pelastaakseen maailma ekotuhoilta ja sillä viitattiin ilmeisesti Godzillan sijaan ennemminkin elokuvassa puheena olleisiin ilmastonmuutoksiin ja etenkin purkautumaisillaan olevaan tulivuoreen joka on aikeissa polttaa koko maan poroksi. Kukaan ei vain näytä mainnineen näistä uhista Mothralle, sillä perhonen lentää liihottaa pois pois pois (i'm looking for a good time) jättäen uhat elämään. No toisaalta eipä niitä kyllä muista enää asiasta varoittaneet tiedemiehetkään, että väliäkö siis otsonikadolla, tms.

Alkaa vähän kyrsimään kun aina Godzillaa kiusataan. Kerta toisensa jälkeen se tahtoisi vain chillata rauhassa, mutta sitten joku tulee häiriköimään ja kun Godzilla vain koettaa mennä jonnekin muualle lööbailemaan, aiheuttaen siinä sivussa oman hiilijalanjälkensä verran tuhoa, niin heti joku Mothra on sitä murhaamassa.

Nyt on kieli vielä aiempiakin enemmän poskessa ja epätasaisuus tolkullisuudessa on kuin asuisi Dark Cityn joka yö uudelleen muokkaantuvassa kaupungissa, että missä oli hetki sitten vielä jalansija on nyt koira ja vesiposti. Elokuvan alkupuoli on apinointia Indiana Jonesista ja hetkittäin uskookin kyseessä olevan Kadonneen aarteen metsästäjien parodia, mutta sitten juoni kehittyy kertomaan tämän nipponindyn kehittymisestä isänä ja ihmisenä, kun hän ahneuksissaan koettaa rikastua viemällä jotain toiselle kuuluvaa ja se jokin toinen saapuu perässä aiheuttaen tuhoa, kunnes sitten lopussa Indy ymmärtää kunnian olevan kultaa kalliimpaa ja korjaa virheensä. Eipä siinä pahemmin Godzilla telmi mielessä ja varmaankin jossain vaiheessa kuvauksia oli joku tuotantoportaasta on todennut, että hei, leffan nimessähän mainitaan Godzilla, joten pistetäänkö se johonkin väliin mukaan? Niinpä itse päämonsterin osuus elokuvassa on aika jälkijättöisen oloinen ratkaisu ja kannessa pitäisi lukea mielummin Indy vs Mothra with special guest star Godzilla.
Kun vielä joukkoon sekoitetaan ne rasittavasti laulavat kosmoskeijut ja Godzilloihin olennaisesti mukaan kuuluva jonkinlainen opetuksellisuus ihmisten aiheuttamasta globaalista vaarasta (eli tällä kertaa ilmansaasteet ja muut ekologiset uhkatekijät), niin kyseessä on jälleen tahattoman koomista talonmurskaustuhoelokuvaa jonka aikana raapii päänsä puhki, repii irti harmaantuneet hiuksensa ja tottakai iloitsee kaikesta pähkähulluudesta. Sehän se näissä Godzilloissa onkin hauskaa, että vaikka ne ovat enimmäkseen sekavia sattumakeitoksia, niin en ole vielä törmännyt yhteenkään (no se ei pidä ihan paikkaansa) Godzilla-leffaan josta en olisi nauttinut tarpeeksi suositellakseni niitä eteenpäin. Ja jos rehellisiä ollaan, niin kuinka moni meistä edesä jaksaisi katsella näitä elokuvia paria osaa pidemmälle jos ne olisivat aina itsensä ja aiheensa vakavasti ottavia? Toisaalta jos Godzillat olisivat pysytelleet vakavalla maaperällä, niin en usko että niitä olisi tehty lähellekään yhtä monta kuin mitä tähän asti on saatu aikaiseksi.

GODZILLA VS. DESTOROYAH (Gojira tai Desutoroia, 1995)

Godzillalla ei mene hyvin sillä ydinreaktorisydän on tekemässä Fukushimat ja se kohtalo pitäisi saada estettyä. Onneksi toisaalla hyvää tarkoittava tiedemies on kehittänyt mikrohapen, joka nimeään ajatellen voi ironisesti muun muassa kasvattaa kalojen kokoa ja sen avulla voidaan rakentaa pienempiä happilaitteita. No okei sitten.
Mikrohappi pohjautuu samoihin tutkimuksiin kuin ensimmäisessä elokuvassa esitelty Godzillan toivottuun tuhoamiseen käytetty hapensyöjä ja näin ollen pienin muutoksin kyseessä on atomipommiakin vaarallisempi ase. Nyt kun Godzilla on vaarassa sulaa ja räjähtää, niin mikrohappi on ilmeisesti muutettava asekäyttöön ja sillä tavoin koetettaisiin estää atomiliskon vaara. Valitettavasti 50-luvulla käytetty hapensyöjä ei vain aiheuttanut kuolemaa, mutta synnytti myös elämää ja sen seurauksena nyt käyttöön otettu ase tekee niin uudemman kerran luodessaan eräänlaisia demoniskorpioneja, jotka Voltronin osien tavoin muodostavat yhdessä jättimäisen olennon, joka nyt on sarvihirviö Destoroyah.
Kahden suunnattoman munsterin uhatessa maailmaa, pyrkivät ihmiset saattamaan heidät kamppailemaan keskenään ja houkutuslintuna käytetään Godzillaan jälkikasvua, kilttiä Junior-Godzillaa.
Hei, käytettiinkö sitä hapensyöjää ollenkaan, muutoin kuin osoittamalle Destoroyahin syntyneen sen seurauksena?

Jos noita ja muita aiempia Godzilloja katsellessa tuudittautuu niissä olevaan mukavan lämpöiseen humoristisuuteen, niin Godzilla vs Destoroyah vetää maton alta olemalla synkkä kuin sokean silmille vedetty huppu keskellä yötä. Se on tosi synkkä huppu.
Huumori sekä hassut hahmot ja tilanteet on jätetty pois ja palattu sinne ensimmäisen Godzillan ja Return of Godzillan vakavuuteen, jolloin jos jokin tällä kertaa huvittaa, niin se ei johdu ainakaan siitä ettäkö olisi koettu olla hauskoja. Savuavasta ja palavana hehkuvasta Godzillasta on saatu aikaiseksi todella vaikuttava uhka ja jälleen ydinvoiman vaaroihin viittaava tarina ei tunnu saarnaavalta taikka päälleliimatulta. Ydinlaskeumagodzilla on jo itsessään niin toimiva idea, että vaikka Destoroyahin kanssa käyty matsi onkin taatun nautinnollista suurtuhoa, niin en oikeasti usko elokuvan kaivanneen mitään muuta jättihirviötä avukseen, vaan ehkäpä ilman hirviötappeluita kyseessä olisi ollut tehokkaampi tieteishengessä tehty haavoittunut karhu ja marjastajat-elokuva. Nyt se kärsii hieman siitä ettei uskallettu jättää odotettuja ja varmasti vaadittujakin elementtejä pois, ja tällä kertaa niihin tukeutuminen tuntuu liialta pettymykseltä, kun ensivaikutelma on silkkaa hunajaa. Etenkin se Aliensia lainaava sotilaat vastaan kattorakenteissa liikkuvat oliot-osuus (olioilla on jopa se suu suussa-anatomia) on viihdyttävyydestään huolimatta tarpeetonta brassailua kumitehosteilla ja toiminnalla, etenkin kun kaikki jää aikalailla toiseksi alussa olleen maailmantuhovision rinnalla.

Kyseessä on elokuva joka on aikalailla samanlainen suora jatko ensimmäiselle Godzillalle kuin Return of Godzilla ja näin ollen välissä tulleet elokuvat eivät kuulu samaan jatkumoon. Ensimmäiseen elokuvaan tehdäänkin sen verran runsaasti viittauksia, että se kannattanee katsoa ennen tähän siirtymistä.

Tähdet:
Godzilla vs Mothra ***
Godzilla vs Destoroyah ***