Godzilla ultimate collection (1954 - 1995), osa 2

GODZILLA VS. BIOLLANTE (Gojira tai Biorante, 1989)

Godzilla on vaipunut ikiuneen tulivuoren uumeniin ja Japani nuolee haavojaan koettaessaan uudelleenrakentaa tuhottuja alueitaan. Samaan aikaan suunnilleen jokainen häikäilemätön suuryritys koettaa saada Godzillan jälkeensä jättämiä hilsepaloja itselleen, sillä niiden avustuksella voisi tehdä vaikkapa viljakasvustoa jonnekin saudijapanin aavikolle. Räjähdys ja meedio puhuu kukkien kanssa, jenkkisotilasvakoilijat vakoilevat japanilaistiedemiehiä jotka toimivat saudien hyväksi jotka vakoilevat jenkkisotilasvakoilijoita ja hepokatti maantiellä poikittain. Siispä unohdetaan valtaosa kuvaan tunkevista sivuhahmoista, ylimääräisistä ulokkeista, etc., sillä idea on siinä, että Godzillan pelossa elävässä maassa ollaan kehitelty Godzillan suomuista öljyä syövä bakteeri ja sitä voisi luonnollisesti käyttää ainakin öljykatastrofien korjaamiseen. Samaan aikaan tietyt tahot kuitenkin tahtoisivat käyttää sitä biologisena aseena muita valtioita vastaan ja tästä samaisesta aseesta kehittyy uusi skandinaavinen kasvisjättihirviö Biollante. Luonnollisesti Godzilla tuntee luonnon kutsun ja herää, minkä vuoksi aluksi sotilaat paukuttavat turhaan, kun illan otteluna on tietenkin atomilisko vastaan Georgia O'Keeffen vaginakukka.

Erityisen mainio kikka on se sukkula venukseen ja apinamies ja tietenkin se kun Godzillan suoniin ammutaan sitä öljynsyöjäbakteeria, niin se ei toimi hirviön ollessa kylmäverinen, mutta ratkaisuksi keksitään veren lämmitys salamoilla, joka on kuulemma kuin iso mikroaaltouuni. Vau!

Yhden osan verran se kiireettömässä elämää pohdiskelevissa tunnelmissa pysytteleminen kesti, sillä nyt heti ensihetkistä alkaen rokki soi ja ajatukset pysyttelevät linjalla fuck yeah!
Kun ensimmäinen elokuva piti ohjakset aika hyvin käsissään, tahtoi osoittaa missä määritellyt rajat olivat ja efektit, vauhti ja meteli eivät saaneet tulla tarinan tielle, niin nyt ratsastetaan silmät kiinni kädet ilmassa ja annetaan doupatun hevosen vetää spiidipäissään minne Narnian ihmemaahan haluaakin mennä. Toki siellä on hyviäkin elementtejä (niin kuin anabolissteroidinen tunnelma ei sellainen muka olisi) ja se öljynsyöjäbakteerin hyödyntäminen aseena synnyttää niitä odotettuja leuan hieronta-pohdintaan suuntaavia pasifismipuheita, mutta ajatelmat jäävät valitettavasti aiempaa pahemmin räiskinnän alle, sillä esimerkiksi tämän boksin aiempaan kahteen elokuvaan verrattaessa Godzilla vs. Biollante on Michael Bayn näkemyksellä tehtyä elokuvaa, niiden edellisten ollessa sanotaan vaikkapa Ridley Scottia (ihan oikeasti) ja vaikka kyseessä on ehdottomasti hauskaa katseltavaa, niin nyt kyseessä on se imagonsa mukainen elokuva (vrt. Rambo kakkonen) ja niinpä ne yritykset vakavampaan näkökulmaan sortuvat omaan mahdottomuuteensa. Versus kertoo jo tarpeeksi, sillä kyseessä on enemmänkin Mortal Godzilla ja Godzilla Fighter kuin Metal Gear Godzilla. Siispä kun sitä pyrkii sivuuttamaan kaiken vierellä olevan sekoilun ja keskittymään siihen kun räjähdysten saattelemana kehään saapuva Godzilla aloittaa turpakäräjät tällä kertaa vuorossa olevan munsterin kanssa, niin onhan se hiton hauskaa, mutta itse pääesiintyjää odotellessa sitä vain toteaa, että vauhtia nyt, ei tässä ole koko päivää aikaa odotella.

Biollanten lopullinen muoto kammottava ja siksi aivan upea. Sääli, että lopussa sen piti poistua iloisena keijukaispölynä ilmaan, eikä se vuorostaan kääntynyt ihmiskuntaa vastaan, sillä se olisi ollut sopivan masentava käänne.

GODZILLA VS. KING GHIDORAH (Gojira tai Kingu Gidora, 1991)

Elokuva pyörimään ja ensin pari Godzilla vs Mothra-traileria, jotka eivät siis ole lisämateriaaleissa vaan itse elokuvassa ja soittimen laskurin mukaan tämä elokuva kestää lähes 12 tuntia. Kuka hitto siellä on vastuussa. Peter Jackson?

Vuosi on 2204 ja meren pohjasta löydetään kolmipäisen lohikäärme Ghidoran kaksipäiseksi päätynyt ruumis ja kuolema oli kuten todetaan Godzillan ansiota, joten kiva kun lopputulos kerrotaan ennen ottelua. Damn you Marty McFly!
Paluu vuoteen 1992 ja Tokiossa ihmetellään taivaalla chillailevaa avaruusalusta. Museon dinosaurusnäyttelyä häiriköi paikallinen kylähullu joka kertoo kuinka oli aikoinaan tavannut ihan oikean dinosauruksen, joka sodan aikana vuonna 1944 pelasti hänen henkensä tappamalla laumoittain jenkkisotilaita. Jep, kyseessä oli Godzilla, joka tuolloin oli vielä kaikkien lasten paras ystävä, että ala vetää Gamera.

Luultu avaruusalus onkin aikakone jolla 2200-luvun ihmiset ovat saapuneet varoittamaan, että Japani on tuolloin tulevaisuudessa tyystin tuhoutunut ja syypää siihen olisi Godzilla, jonka sisältämä atomisäteily aiheuttaa sen luokan radioaktiivisen laskeuman, ettei sitä voisi mikään mahti maailmassa estää. Paitsi no tietenkin matkaaminen aikaan ennen vuotta 1954 jolloin Godzilla sai atomipommikokeiden seurauksena nykyiset voimansa. Minähän sanoin, ettei Godzilla syntynyt pommikokeissa, vaan vain muokkaantui niiden ansiosta. Miksi muuten nämä tulevaisuuden aikamatkapelastajat pysähtyivät vuoteen 1992, kun olisivat voineet mennä suoraan ylivertaisen teknologiansa avustamana sinne pidemmälle menneeseen ja tuhota Godzilla ilman, että vuoden 1992 ihmiset olisivat koskaan edes tienneet siitä. No, ohimennen mainitaan, että tarvitaan ihmisiä jotka olivat olemassa jo vuonna 1944, joten tietenkään heitä ei oteta mukaan, eikä heille edes ilmoiteta suunnitelmasta ja eiväthän he edes voisi ottaa näitä ihmisiä mukaansa, kun kerran toteavat ettei aikamatkustussääntöjen vuoksi ihminen saa olla olemassa samassa ajassa kahtena. Entäpä se yksi vuoden 1992 tyyppi joka joskus omassa tulevaisuudessaan kirjoittaisi kirjan Godzillasta? Mitä helvetin hyötyä hänestä on matkalla, kun eipä ole vielä tässä vaiheessa edes aloittanut kirjansa pohjatyön tekemistä. Väliäkö tuolla, sillä nyt kuitenkin mennään Lagosin saarelle vuoteen 1944 tuhoamaan tuolloin ystävällistä Godzillaa, jotta hän ei myöhemmin ajautuisi atomisäteilyn uhriksi ja sitten vuoteen 2204

mennessä ehtisi aiheuttamaan ydinlaskeumaa. Valitettavasti aikaekspertit jättävät menneisyyteen kolme mikkihiirilepakkoa ja vaikka Godzilla saatiinkin poistettua kuvioista, niin nämä trullit ottavat sitten paikan kaupunkeja tuhoavana jättihirviönä muodostaessaan yhdessä aika hiton makeen Ghidoran. No hups vaan. Paitsi ettei kyseessä ollut vahinko, vaan nämä tulevaisuuden hyypiöt ovatkin pahiksia jotka tahtoivat luoda omia käskyjään tottelevan hirviön ja tekevän sitten ihan mitä vaan, kuten estäisivät Japania todellisuudessa tuhoutumisen sijaan ostamasta Etelä-Amerikkaa ja Afrikkaa. Ja uudestaan, miksi he pysähtyivät vuoteen 1992, kun kerran haluavat vain kuitenkin tappaa kaikki. Ei hätää, sen kun vain säteilytetään toinen dinosaurus ja näin meillä on uusi Godzilla joka voi sitten kurmoottaa Ghidorahia. Erikoista on se, että koska tuntemamme Godzilla poistetaan maailmasta ennen kokemuksiaan atomisäteilyn kanssa eikä siis koskaan milloinkaan ikinä tee niitä tekoja joita aiemmissa elokuvissa on tapahtunut (vrt. vuoden 2009 Star Trek), niin miten tämä joku toinen dinosaurus joka vieläpä ainoassa aiemmin koetussa välähdyksessään on pelkkä hapertunut luuranko meren pohjassa saattaa säteilyä osakseen saatuaan muuttua täsmälleen samaksi Godzillaksi joka tekee täsmälleen samat jutut kuin se ns. oikea Godzilla? Logiikkaongelma kuitataan myöhemmin Terminator kolmosessakin käytetyllä idealla, että se tapahtuisi kuitenkin. Deal with it.
Hyvä on sitten, vuosi on 1992 ja Godzilla vetää Ghidorahia pataan. Mutta onko tuo aikamatka joka palauttaa oikean Godzillan tähän hetkeen tunnistamaan sodasssa pelastamansa miehen ja täppamaan hänet. Kyborgighidorah iskee kuin miljooona volttia!

Rokki ei soi, mutta vauhtia ja pähkähulluja vaarallisia tilanteita on sitäkin enemmän, mikä kuulostaa todella hölmöltä, sillä eihän tuossa todettu kuinka suuri määrä rokki on. Aikamatkustusta, Devo-pukuja, hologrammineuvotteluita, androideja, supernopeita tulevaisuuden ihmisiä ja muuta mukavaa, eli nyt  hyödynnetään visuaalisuudessa ja käänteissä perinteisiä futuidiksiä. Onhan se toki kivaa katsella viidakossa kulkevaa dinosaurusgodzillaa vetämässä jenkkisotilaita pataan ja elokuvan tulevaisuusvisiot ovat hauskasti sekä kenties yllättävästikin 90-luvun leffaksi todella köpöisiä ja näyttävät ehkä tarkoituksella tai sitten eivät niiltä Shōwa-kauden leffoilta, ja tottakai diggaan siitä kuinka Godzillan synnystä annettiin oman oletukseni mukainen selitys, mutta kyllä tämä on taas edellisen elokuvan mukaisesti täynnä tarpeetonta hassuttelevaa sekoilua ja kärsivällisyys on koetuksella odottaessaan sitä punchlinea. Onneksi tässä on löysästi jalkojaan liikutteleva robotti-ihminen joka juoksee autoa nopeammin ja tyhjät pahvilaatikot toimivat muurina jonka läpi ajetaan, mutta nopeutetut tappelut ovat kuin Benny Hillin aivoituksia ja ohjenuoraksi kannattaa ottaa aivottomuus kallon sisäisen möhkäleen vaivaamisen sijasta.

Tähdet:
Godzilla vs. Biollante ***
Godzilla vs King Ghidorah ***