Godzilla ultimate collection (1954 - 1995)

Ei niin että valittaisin sillä onhan tässä boksissa sentään kuusi Godzilla-elokuvaa, joka on ihan tarpeeksi kattava paketti tyydyttämään nälkää, mutta jos boksi nimetään ultimate collectioniksi, niin ottaen huomioon Godzilla-elokuvien kokonaislukumäärän ei kuusi ole kovinkaan ultimate. Lisäksi huomioitavaa on se, että vuoteen 2004 mennessä Godzilla oli esiintynyt kolmessa eri elokuvasarjassa (Shōwa, Heisei ja Millenniun) ja poislukien tämän boksin ensimmäinen elokuva, joka siis on se ihan ensimmäinen Gojira vuodelta '54, niin muuten kaikki muut viisi elokuvaa ovat otettu keskimmäisestä Heisei-sarjasta (1984 - 1995), ja koska kasari- kauttaviiva ysärisarja koostui seitsemästä elokuvasta, niin edes se ei ole kokonaisuudessaan mukana. Mielenkiintoisesti kolmanneksi ja toiseksi viimeinen Heisei-elokuva on jätetty pois, kun viimeinen taas on mukana. Joten vaikka aikajärjestys pysyy kohdillaan, niin olisiko se nyt ollut liian vaikeaa saada ne kaksi muutakin elokuvaa mukaan.
No, tässä kuitenkin on yhdessä nipussa kuusi Godzillaa ja koska nuo jälkimmäiset elokuvasarjat ovat eräänlaisia reboottauksia, niin tarinajatkumoilla Shōwa-sarjaan ei ole suurempaa merkitystä ja vain ensimmäinen elokuva on oikeasti merkityksellinen Heisei-sarjallekin, joten valittaminen tässä tapauksessa on kuin narisisi saaneensa vain yhden litran limupullon puolitoistalitraisen sijaan. Kuusi Godzillaa on aina kuusi Godzillaa, mutta ei se nyt kokonaisuutta ajatellen mikään ultimate collection ole.

Niin ja rohkenen olettaa, että kaikki vähintäänkin tietävät mikä Godzilla on, joten siitä ei tarvinne pahemmin jutustella ja voime hypätä suoraan itse elokuviin.

GODZILLA (Gojira, 1954)

Leirinuotiotunnelma merellä keskeytyy kun jokin menee ja upottaa laivan miehistöineen. Sama katastrofaalinen tapahtuma toistuu muutamaan otteeseen ja kohta ilmeneekin, ettei kyseesä ole myyntimies Jethro, vaan jotain muuta vähintäänkin yhtä kauhistuttavaa, sillä muinainen atomihenkäyksinen jättihirmulisko on herännyt atomikokeiden seurauksena ja pottuuntuneena päättää tehdä kaikesta muusia. Japani vastaa uhkaan asein, mutta todellinen vapautus voi tulla vain yksisilmäisen tiedemiehen kehittämän tuhovälineen avustuksella ja koska kukaan ei ole valmis katsomaan asioita "radiologisesta näkökulmasta", on syytä kokea Nagasagin ja Hiroshiman kauhuja.

Hysteeristä esiintymistä (moni huutaa koko ajan kuin jalkoja leikattaisiin irti), hieman tekopyhyyttä henkivää asevastaista sanomaa viihteellisen tuhon keskellä ja epäuskottavia pahvisia pienoismallilavasteita joiden seassa kulkeva mies kumipuvussa näyttää eläimellisen ilmentymän sijaan mieheltä kumipuvussa.
Mutta silti kyseessä on niin viihdyttävä ajatuksiakin herättävä katastrofielokuva, että sitä haluaa nauttia lautasen tyhjäksi jopa pyyhkien viimeiset pisarat leivällä talteen.

Ensimmäinen Godzilla on vahvoilla mustilla kuvillaan, jylhällä musiikillaan ja säästeliäästi käytetyllä hirviöllään parhaimmillaan hyvinkin uhkaavaa tunnelmointia, joka ei ole lähelläkään sitä mielikuviin pureutunutta svengaavaa hirnuliskoa (jep, hirnuliskoa) jonka elokuvat ovat kuin beat 'em up-pelejä vaihtuvine vihollisineen ja pelkkää maailmojen tuhoa odottaville se voi olla samanlainen yllätys kuin jääkiekkomaskin puuttuminen kahdesta ensimmäisestä Friday the 13th-elokuvasta. Erityisen hienoa on se, että vaikka aika on ymmärrettävästikin kuluttanut Godzillaa, niin se on suhteessa edelleenkin yhtä vaikuttava kuin mikä tahansa nykyajan vastaava elokuva, kuten vaikkapa Pacific Rim. Olivat ne sitten avaruusolennot, jättihirviöt, tulivuoret taikka kokoomuslaiset, niin Godzilla on selvästi suurimpia esikuvia tälläisille suurille katastrofielokuville joissa aluksi ihmetellään Marvin Gayen tapaan että what's going on (okei, hän ei laulanut jättiliskoista. Vai lauloiko sittenkin?), valtio ei aluksi halua uskoa yksittäisen henkilön varoituksia ja sitten pienen isänmaallisen saarnaamisen ohessa koetaan suurtuhoja ja joku tekee marttyyriuhrauksen päivän pelastamiseksi. Siispä nyt katsoen Godzillan rakenne on kopionnin vuoksi aika kulunut ja kun siihen yhdistetään vanhentunut visuaalinen ilme, niin tuoreemman polven katsojat vaatinevat hieman vakuuttelua, mutta kun pääsee oikeaan tunnelmaan sekä asentoon ja ymmärtää elokuvan merkityksen myöhemmille ajoille, niin Godzilla toimii erinomaisesti. Tehosteteollisuus saattaa kehittyä, mutta hyvin tehty pysähtyy ajattomuuteen jo syntyessään. 

RETURN OF GODZILLA (Gojira, 1984)

Tässä vaiheessa lienee syytä huomauttaa, että tämän boksin Godzillat eivät ole niitä jenkkileikkauksia joissa mukaan on ympätty uusia näyttelijöitä kertomaan missä mennään, joten tämäkin paluu on miellyttävämpää katseltavaa kuin se aiemmin yleisessä levityksessä ollut versio.
Ja kyseessä on nimenomaan paluu, vaikka alkuperäinen nimi viittaakin remakeen.
Paluu ainakin kahdella tavalla, sillä ensinnäkin tämä uudelleen herätetty sarja palaa ensimmäisen elokuvan vakavampiin tunnelmiin, kun siinä välissä ehdittiin tehdä muun muassa tälläistä:

Sinänsä ymmärrän kyllä miksi sarja alkoi nopeasti siirtymään koomisempaan suuntaan, kun onhan se hirviö tuhoaa kaupungin/hirviö tappelee toista hirviötä vastaan aika nopeasti kulutettu juonikuvio, jolloin sitä toistettaessa on helppo vetää tarkoituksella avuksi huumoria, kuin koettaa keksiä vakavammin otettavaa pyörää uudestaan. Ja jos totta puhutaan, niin onhan Godzillan design aika koominen ja ajan saatossa se alkoi näyttämään enemmän Michael Chiklisilta Kuumassa piirissä kuin Shieldissa. Tätä ajatellen onkin jännää ettei tämän reboottauksen myötä koetettu hakea täysin erilaista lookkia Godzillalle. Ehkä parempi niin, sillä tuloksena olisi voinut olla Roland Emmerichin mukaisesti pelkkä dinosaurus.
Paluu tämä on Godzillalle myös siten, että kyseessä on sama eläin kuin ensimmäisessä elokuvassa ja hän oli täten viettänyt edeltävät 30 vuotta unessa. Kyseessä onkin seikka joka on herättänyt hieman keskustelua johtuen joko ensimmäisestä elokuvasta itsestään taikka tämän paluun käännöksistä ja leikkauksista. Joissakin yhteyksissä nimittäin todetaan kyseessä olevan toinen atomisaurus, Godzillan ollessa vain lajia kuvaava nimi kuten kissa ja Tero, joka on ihan loogista muissa kuin Teron tapauksessa. Kun vielä ensimmäisessä elokuvassa käytettiin Godzillan tuhoamiseen laitetta joka poistaessaan hapen vedestä, myös jostain syystä sulattaa pois siellä lilluvat elolliset olennot, joten samanhan se teki sitten Godzillallekin, jolloin nyt vuorossa oleva eläin ei voisi olla sama. No, eipä se niin tainnut olla, sillä viimeisten kuvien perusteella Godzilla ei kokenut mitään fyysisiä vaurioita ja laitteen keksijäkin kertoi sen vain"hukuttavan" uhrinsa vaikka kuvat muuta kertoivatkin, jolloin voimme olettaa tämän vielä koeasteella olleen aseen tässä tapauksessa vain palauttaneen Godzillan unten maille josta hänet oli ensimmäisessäkin elokuvassa herätetty ja suuremmat tuhot se tekisi vain heikkonahkaisimmille olennoille.Tämä muuten saakin pohtimaan, että mikäköhän käännös aikoinaan kertoi Godzillan syntyneen atomikokeiden seurauksena? Siis toki syntyi ilmeisesti sillä tavoin, että kaikkien tuntema ja rakastama Godzilla muodostui sellaiseksi atomipommiräjähdysten vuoksi, mutta hänen emonsa ei ilmeisestikään tullut sillä tavoin raskaaksi. Ensimmäisessä elokuvassa nimittäin legendat kertoivat vastaavista tapauksista historiasssa ja kyseessä saattoi olla yksi ja sama eläin,sillä ainakin torkkujensa perusteella kyseessä on aika pitkäikäinen pontso ja näin asian ollessa Godzilla tai hänen lajinsa ei syntynyt vasta atomiaseen keksimisen myötä. Mutta ydinvoimansa tämä nyt vuorossa oleva olento sai radioaktiivisen säteilyn seurauksena. Siis kyseessä vähän niin kuin Bruce Banner oli Bruce Banner syntyjään, mutta Hulk vasta gammasäteilyn ansiosta. No kuitenkin, siispä uskoakseni tuhoutumattomana pidetty Godzilla vain simmahti hapensyöjän ansiosta ja nyt 30 vuotta myöhemmin herää kun väärässä paikassa oleva tulivuori päättää pillastua ja siten Return of Godzilla todellakin on jatko-osa eikä remake, vaikka c'mon, yleensähän jatko-osat samaa tarinaa kertoessaan ovat kuitenkin uusintaversioita.

Siispä siitä on 30 vuotta kun Godzilla vaipui joukkotuhoaseen käytön seurauksena meren syvyyteen ja ihmiskunta, eli japanilaiset ovat tyystin unohtaneet koko mörököllin olemassaolon. Nyt kuitenkin tulivuorenpurkaus menee ja herättää ydinhönkäliskon, joka sitten tapojensa mukaisesti ottaa suunnan kohti kuivaa maata, sillä vuosikymmenien aikana on ehtinyt tulemaan nälkä ja sen voisi taltuttaa vain ydinvoimalan ruokala. Tottakai valtion päättävä elin toteaa olevan kaikille parasta jos asiasta ei hiiskuta sanaakaan ja siten esimerkiksi valmistauduttaisiin joukkoevakuointeihin, kun kerran kuitenkin varmuudella tiedetään minkälainen takuuvarma tuho ja kärsimys on edessä. Eräs toimittaja saa kuitenkin vihiä asiasta ja suostuttuaan vaatimuksiin pysyä hiljaa hän juoruaa Godzillan tulosta suurinpiirtein kaikille vastaantuleville. Ei, hän ei ole Julian Assange, mutta samaan tapaan vaikuttaisi vähät välittävän muiden turvallisuudesta ja hyödyntää saamiaan kallisarvoisia tietoja yhteisen hyvän sijasta mielummin oman egonsa pönkittämiseen. Mahtaa nippontoimittajaa kyrsiä kun pääministeri päättääkin kertoa julkisesti Godzillasta ennen kuin kyseinen toimittaja ehtii napata kunniaa.
Neukut ja jenkit ovat sitä mieltä, että pommitetaan hirviö ydinaseilla tuhannen nuuskaksi, mutta Japanin pääministeri pitää opettavaisen puheen joukkotuhoaseiden vaaroista, joten Igorit ja Frankit suostuvat hillitsemään itsensä ja siksi pamauttavat pommeja ilmaan. Olisiko siitä missään nimessä hyötyä, kun Godzillahan halajaa juuri atomiinuksia vatsansa täytteeksi.

Koska kyseessä on Godzilla vuosimallia nyt-tehdään-efektielokuvia-arkena-ja-lauantaina, niin ymmärrettävästi tässäkin puitteet ovat aiempaa megalomaanisemmat, mutta pelkän Rampage-pelailun ja mainioihin musiikkivideoihin innoituksen antamisen sijaan pysytellään pitkälti siellä melankolisen pohdinnan puolella.

Tottakai Godzilla näyttää edelleenkin turhan ihmismäiseltä liikkeissään, naamavärkki on hupsu, pienoismallilavasteet näyttävät loistavasti tehdyiltä nukkekodeilta, mukana on kieltämättä aika typerän näköinen teknovempain, yhtä typerä koominen sivuhahmo ja niitä pakollisia sekä ehdottoman nautinnollisia tuhohetkiä. Mutta keskustelut tieteen vaaroista ja siitä kenellä on lupa olla olemassa ja elää, yleistunnelman synkkyys ja Godzillan näkyvyyden pitäminen kurissa tekevät tästä paluusta hyvän ja jopa erinomaisen seuraajan alkuperäiselle elokuvalla. Ja kun nyt ei enää ole mukana sitä teatraalista näyttelemistä ja moraalisaarna on yleismaallisempaa, niin kyseessä on Godzilla joka voi olla helpommin sisäänsä päästävä. Kuitenkin vaikka pohjimmiltaan tämä on sitä ns. helppoa katastrofimellastusta, eikä täten vaadi aiempia elokuvia avukseen, niin paluussa tehdään kuitenkin huomautuksia siihen ensimmäiseen elokuvaan ja täten tarinan osoitetaan olevan sidoksissa siihen. Tosin koska kyseessä on suurinpiirtein vain maininta siitä, että sama tapahtui 30 vuotta aiemmin, niin mistään ikuisesta verisiteestä ei ole kyse ja se saattaa jopa herättää häiritseviä pohdintoja siitä, että näinkö nopeasti suurin osa maasta unohtaisi tapahtumat jotka pistivät kaupungit tuhkaksi. Sama se, hiton viihdyttävä ja sopivan määrän ajatuksia herättävä elokuva on kyseessä. Ei siis todellakaan pelkkää efektipäivitystä jota olisi voinut odottaa.

Seuraavalla kerralla lisää hirviöiden kuningasta.

Tähdet:
Godzilla ****
Return of Godzilla ****