Ghoulies / Ghoulies 2

Jos 80-luvulla esille tulleista bailaavista pikkuriiviöistä kertovista elokuvista kyseessä ei ole Gremlins eikä Critters, niin sitten se on kenties Ghoulies ja niin sanotusta laadukkuudesta puhuttaessa tuo edellä mainittu järjestys on oikea. Mutta kun siirrytään miettimään viihdyttävyyttä, niin Ghouliesit eivät jää ainakaan siinä suhteessa yhtään jälkeen, mutta tuolloin onkin käännetty aivomittari edwood-asentoon.

GHOULIES (1984)

Jonathan (Peter Liapis) on aikuinen mies, mitä hän ei olisi jos paholaisenpalvojaisänsä (MacGyverin Murdoc) olisi aikoinaan saanut tahtonsa läpi ja uhrannut ainoan poikansa suuren perkeleen hyväksi. Nyttemmin isä on kuitenkin kuollut ja tuosta historiastaan tietämätön nuori mies pääsee perimään ränsistyneen kartanon. Talosta löytyy isän jälkeensä jättämä noituuskirjasto, joka saa kenties verenperinnön ansiosta Jonathanin kiinnostumaan niistä tyttöystäväänsä Rebeccaa (Lisa Pelikan) enemmän.
Kun on aika järjestää idioottikavereiden kanssa tyypilliset kasaribileet, niin samalla voisi vaikkapa koota jonkinlainen noitapiiri ja kutsua tuntematonta voimaa esille. Aluksi vaikuttaisi siltä ettei mitään tapahtunut ja dokaus voi jatkua, mutta kas kummaa, kyllä sieltä jotain pääsikin meidän maailmaamme. Se jotain on rumia kumileluja.
Isäkin saapuu kekkereihin, mutta tuliaisina ei ole viinipullo, vaan verenjano.

Ghoulies on Charles Bandin (mm. Puppet Master-sarja, Trancers-sarja ja monet muut erinomaisuudet) tuotantoa ja jo se kertoo ainakin miehen elokuvia tunteville kaiken tarpeellisen, sillä jos jotain, niin tämän tuottajan elokuvat ovat tasalaatuisesti roskaa ja lähes poikkeuksetta oikealla mielentilalla katsottaessa riivatun hauskoja. Siispä mainion kökköjä kumiefektejä, pölkkypäänäyttelemistä ja muuta sellaista joka kiukuttaisi jos kyseessä olisi nimekkäämpien ja rahakkaampien tekijöiden elokuvaa, mutta joka esimerkiksi tällä kertaa vain tukee tarkoituksellista kehnoutta. Samalla sitä huomaa olevansa hieman kärsimätön niiden kohtausten aikana joissain on ikävästi yritetty tehdä jotain ns. vakavampaa, joka näissä puitteissa on jo ajatuksena mahdoton, sillä sitä vain haluaisi kuunnella juustoisia manausrepliikkejä, nähdä salamoita lentävän sormista, katsella kääpiöitä riehumassa ja kokea kumisia ihmeitä. Siinä suhteessa ensimmäinen Ghoulies ei oikein täysin palkitsekaan, koska tässä vaiheessa kumilelut ovat vielä ihmislelun varjossa. Seikka joka onneksi korjaantuu jatkossa kun ymmärretään, että ihmiset ovat suolesta, Ghouliesit pöntöstä.

Noloa, typerää, huvittavaa ja Jack Nance.
Niin ja enpä muista Ghouliesin suomennoksen olleen "ilkeät pikkuperkeleet", mutta hot dog, se on mainio käännösnimi.

GHOULIES 2 (1988)

Satanistien esiin manaamat ghoulies-ökkömönkiäiset hyppäävät kuokkavieraiksi kehnosti menestyvään tivoliin. Tämän sirkusjamboreen omistaja, juppi Philip (J. Downing) haluaisi sulkea rahallisen mustan aukon ja etenkin Satan's Den, taikuus- ja kauhuesityksen katsotaan olevan erityisen huonosti yleisöä paikalle vetävä ja siten ensimmäisenä kokemassa lipun luukulla. Suuri Fausto (Royal Dano), ikääntynyt ja pahasti alkoholisoitunut elämän epäreiluuteen kyllästynyt taikuri ei jaksa pullon lumoissa välittää tulevasta työttömyydestä, mutta päättää vielä kerran yrittää paluuta parrasvaloihin ja kohdatessaan murhanhimoiset ghouliesit, uskoo hän vetäneensä ne maagisilla kyvyillään hatusta. Mutta kukapa kuuntelisi dokua joka kertoo nähneensä pikku-ukkoja. Sana alkaa kuitenkin kiertämään ja kummituslinnassa asustavat vieraiden päälle yrjöävät ("i love that stuff" toteaa eräskin) pikkuhirviöt nostavat friikkisirkuksen menestyksen tielle, eikä kuolema tai pari haittaa silloin mitään.
"I am a magician, you sons of bitches. You can't kill me!"

Edellistä enemmän komiikkaa painottava jatko-osa, jossa ghouliesit saavat lisää tilaa temmeltää. Erityisen mainio on tilanne jossa ghouliesit ovat sitoneet paikallisia huligaaneja keskiaikaisiin kidustusvempeleisiin ja yleisö ilakoi luullessaan kohta kuoleman kohtaavien uhrien olevan vain osa esitystä. Valitettavasti lahjana tässä on kaikkea muuta kuin odotusten täyttyminen.
Onneksi huvipuistovempeleistä löytyy lisää mahdollisuuksia kaaokseen.

Maailma tarvitsee lisää kumiefekteillä tehtyjä pikkuhirviöelokuvia.

Tähdet:
Ghoulies **
Ghoulies 2 **