The Great Silence (Il grande silenzio, 1968)

Maailmassa jossa laki ja oikeus ovat sen verran heikoilla, että säälimätön palkkiometsästys toimii tehokkaammin sekä rahakkaammin tarvitaan osuvasti nimettyä mykkää palkkiometsästäjien metsästäjää Silencea (Jean-Louis Trintignant). Silencen halu saalistaa palkkiometsästäjiä juontuu tietenkin lapsuuden traumasta jolloin sheriffi apulaisviranomaisineen - eivätkä siis palkkiometsästäjät - noutivat mykän päähenkilömme isää oikeuden kuultavaksi, mutta liian liipasinherkkinä ampuivatkin miehen hengiltä. Onkohan tässä nyt jokin dubbauskäännösvirhe, koska tämän perusteella sitä luulisi Silencen vastustavan virallisia lainvalvojia, eikä harmaalla alueella liikkuvia palkkiometsästäjiä. Varsinkin kun Silence itse on valmis vastaanottamaan rahapalkkion saalistaessaan palkkiometsästäjä nimeltä Loco (Klaus Kinski), joka muuten muistuttaa pariinkin otteeseen ettei itse riko lakia, vaan toimii luvan varassa etsiessään ja tappaessaan ihmisiä joita kaivataan elävinä taikka kuolleina. No mutta kuitenkin, tässä siis on kostoa palkkiometsästäjille janoava pyssysankari, joka ei ole teoissaan yhtään sen oikeutetumpi kuin he joita tappaa. Lopetus osoittaa, että aivan sama oletko oikeasti hyvä ihminen tai et, sillä sama kohtalo odottaa meitä kaikkia.

Parista hämmentävästä seikasta huolimatta Il grande silenzio on erinomainen spagettilänkkäri jossa antisankaruus on yhtä epämiellyttävää kuin jäätävä viima joka sen talvimaisemissa kylmää luita ja ytimiä. Mykkä pyssysankari on samalla tavalla mainio länkkärihahmo kuin joku aseita täynnä olevaa ruumisarkkua mukanaan raahaava kollegansa ja yleensä kiiluvasilmäinä vaahtosuuhulluna pidetty Klaus Kinski on loistava moraalittoman oloisena, mutta tekoihinsa lain puitteissa oikeutettuna rennon tyynenä palkkiometsästäjänä.

Elokuva tarjoaa mukavaa pohdittavaa eettisyydestä kun palkkiometsästäjiä tarvitaan turvaamaan kaupunkia ja ottamaan kiinni pahiksia, mutta he tekevät sen tavoilla jotka ehkä ovat lain rajoissa, mutta silti vähintäänkin reilua peliä ajatellen arvelluttavia. Varsinkin kun elokuvan palkkiometsästäjät eivät tee eroa isojen ja pienien rikkeiden saalistettavien kohdalla, vaan kaikki ovat automaattisesti täysin syyllisiä koska eivät olisi muuten saaneet osakseen metsästystä ja tuon syyllisen saa tietenkin aina tappaa, koska se on helpompaa kuin vaivalloinen matka oikeuden kuultavaksi. Näin ollen ihmiset pitävät luvallisesti toimivia palkkiometsästäjiä oksettavina ihmishirviöinä, mutta ovat silti heti hädän hetkellä pyytämässä heiltä apua. Elokuvan ns. sankari saa kehuja siitä, että tappaa palkkiometsästäjiä jotka ovat työtä tehdessään tappaneet jonkun pojan taikka aviomiehen, mutta sama sankari tekee täsmälleen samaa työtä kuin uhrinsa, vaikka on muka ylevämpi. Sitä Silencen antisankaruutta olisi voinut ehkä tuoda enemmänkin esille, sillä nyt katsoja näkee koko ajan ettei hän oikeasti ole yhtään sen parempi kuin elokuvan niin sanotut pahiksetkaan, mutta sitä ei ole ymmärretty antaa elokuvan ihmisten huomattavaksi, heidän kuitenkin tietäen mitä hän tekee, joten hän jää sen vuoksi liian umpikujamaisen mustavalkoiseksi vaikka katsoja näkeekin harmaalle maaperälle saakka.
Lisäksi minua vaivaa suuresti se, että elokuvasssa on kohtaus jolla mainiosti osoitetaan jäätävän talven vaikutusta, kun sheriffin ase jäätyy eikä voi käyttää sitä lainsuojattomien uhkaamiseen. Mutta myöhemmin pidätetty Loco kaivaa esiin lumeen piilottamansa kiväärin ja se toimii moitteetta. Okei, onhan se Locon piilottama ase kääritty johonkin rättiin, ettei se ehkä siksi ole pahasti jäätynyt ja itse kohtaus on hyvinkin tehokas, mutta siltikin se minimoi edellisen esimerkin toimivuutta.

Talvimaiset sopivat hyvin rupisten ihmisten taustaksi, Ennio Morriconen musiikki on taatun tehokasta ja sankaruuden tyly lopetus on oikealla tavalla masentava. Lopetukseen liittyen ainakin tässä julkaisussa on mukana jenkkien ja aasian markkinoille suunnattu onnellinen loppu, joka on täsmälleen juuri sitä, kun aiemmin selvästi kuollut hyvis palaa selittämättömästi takaisin, sankari tappaa vaivatta kaikki pahikset ja aiempi ilmeettömyys vaihtuu hymyyn josta puuttuu vain valonvälkähdys.

Tähdet: ****
The Great Silence