Blind Fear (1989)

Sopivan syrjässä sijaitseva kulunut majatalo on myyty, sen henkilökunta irtisanottu ja paikkaa laudoitetaan umpeen ennen tulevaisuudessa tapahtuvaa uusien omistajien suunnittelemaa täysremonttia. Siispä tietenkin puhelinkeskuksen sokea hoitaja Erika (Shelley Hack) joutuu jäämään kahdestaan yöksi ikämiestalonmies Robertin (Jan Rubes) kanssa, jolloin ymmärrettävästi tänä aikana lähistöllä tehdyn kuolettavan rahankuljetusauton ryöstön tehnyt superpaha Ed (Kim Coates) ääliöapulaisineen saapuu paikalle hengailemaan. Onneksi pahantekijät eivät huomaa Erikaa, joka luonnollisesti ei näe mutta kuulee heidät ja niinpä kunhan Robert on ensin kuollut pois voi Erika katkaista sähköt ja antaa myös tuhmureiden kokea miltä sokeus tuntuu, sillä Daniel Sternin ja Joe Pescin on saatava maalipurkista nuppiin.
Karhunraudat, räjähtävä hella, oh yeah!

Ihan kelvollinen elokuva jossa kuva on sopivan synkkä, pahikset tosi ilkeitä ja sankari haavoittuvainen, mutta neuvokkaampi kuin sata jänistä. Siltikään kaikesta Kim Coatesin stiletin terän esittelystä, ilkeistä katseista ja kikatuksesta huolimatta elokuva ei onnistu olemaan kovinkaan jännittävä, sillä kun Coatesin kiilusilmäpahis yhdistetään kompuroiviin apulaisiin (joista toinen muistuttaa luonteensa vuoksi hieman Forrest Gumpia) ja kuljetaan ympäri ämpäri ränsistyneessä rakennuksessa astuen kaikenlaisiin "ansoihin", niin Yksin kotona-fiilis rikkoo pahasti niitä jännitystiloja. Silloin kun Macaulay Culkin ei tule mieleen toimii elokuva ihan kelvollisella keskivauhdilla ja perusjännitteellä, että olisihan tämä tietenkin voinut huonompikin olla ja onhan siinä sentään aika kaukaa haettu lopputwisti, joka on hyvin tarpeeton, mutta ainakin sarjasta eipä olisi tullut ensimmäisenä mieleen.

Hetkinen? John Hughes, senkin lurjus!
Blind Fear ilmestyi aikaisemmin.

Tähdet: *
Blind Fear