Ureapäisen hallituksen salaisista salaisimman korruptoituneen agenttipomo Gantin (Gregg Henry) tapponanovempeleen salakuljetusvälineenä käytetty poika kaapataan kostoa janoavan superpalkkasoturi Severin (Lucy Liu) toimesta, jolloin FBI noutaa rappeutuneen traumatisoituneen alkoholistiagenttinsa Ecksin (Antonio Banderas) takaisin palvelukseen, sillä hän on tietenkin paras mitä tarjolla on ja se ei ehkä kerro hyvää FBI:n vahvuuksista. Tottakai Ecksille väitetään Severin tietävän jotain miehen väitetysti kuolleen vaimon kohtalosta ja se saa sankarimme jopa pysymään hereillä ja sitten yhdistetään voimat kun pitää tuhota se todellinen pahis, eli Gant.
Olin aika innoissani kun Ballistic aikoinaan ilmestyi, sillä Banderas ja Liu näyttivät (näyttävät edelleenkin) kansikuvaa katsoessa todella cooleilta ja muutoinkin kansi nimeään myöten loi veikeitä ajatelmia vauhtileffasta joka ei ehkä olisi älyllisesti stimuloivaa katseltavaa, mutta olisi varmastikin todella hyvännäköistä ja viihdyttävää toimintaa. Ja vaikka en Liuta edelleenkään juuri toimintaelokuviin yhdistä, niin Banderasilla oli puolellaan Desperado ja varsinkin silloin Ballisticin ilmestyessä se painoi vaakakupissa aika vahvasti. Liun kohdalla taas se pelkkä kansikuva riitti uskottelemaan hänen istuvan tähän lajityyppiin hyvin, joten vaikka päällimmäisenä mielessä olivatkin Ally McBeal ja City of Industryn yläosattomuus, niin olin myyty.
Voi pojat mikä pettymys Ballistic olikaan ja koska se ei parempaa vitsiä ansaitse osakseen, olkoon se siis uudelta nimeltään Bullshit.
Trailerissa, tyylikkäässä kansikuvassa ja ideassa pistää kaksi maailman tehokkainta taistelijaa mättämään toisiaan pataan kun pahat agentit ja muut räiskivät vieressä luvattu viihdyttävyys jää muutamaan onnistuneen hidastuksen ja valaistuksen varaan, kun pääosa toiminnasta on jopa Ray Parkin läsnäolosta huolimatta kuin ripulin kauhomista vispilällä: löysää ja kaikkea muuta kuin kouriintuntuvaa.
Enimmäkseen toiminta vaikuttaa harjoituksilta joissa ei vielä uskalleta lyödä voimalla ja tehdä liikkeitä nopeasti. Ammuskelukin on muutama paukku siellä ja muutama täällä, pisaroita meressä. Hitto, jopa toimintaa korostavaksi tarkoitettu musiikki tuntuu kulkevan kuin aamu-uninen stoner pehmustetussa huoneessa. Huvittavasti elokuvan laiskuus ja varovaisuus ei kärsi niistä tarkoituksella hidastetuista kohtauksista, sillä ne ovat lähestulkoon ainoita seikkoja jotka vaikuttavat ajatuksella tehdyiltä, vaikka toki niitä onkin määrällisesti aivan liikaa.
Plussaa on se, ettei Ballisticin toimintakohtauksia ole tehty nykyajan trendillä, jossa kaikki kuvataan strobovalomaisesti liian läheltä, jolloin koreografia menee täysin hukkaan. Mutta toisaalta vaikka tässä näkeekin eleet ja temput selvästi, niin nyt myös näkee niiden voimattomuuden ja tehottomuuden. Joku Kaikki rakastavat Raymondia on reippaampaa shoot 'em uppia kuin Kivestikku.
Liussa on aineksia millajovovicmaiseksi toimintatähdeksi ja Banderasin tiedetään osaavan olla sillä saralla cool tapaus, mutta Ballistic ei tee palvelusta kummallekaan. Etenkin Banderas tuntuu olevan väärässä elokuvassa, sillä siinä missä Liu sentään saa tehdä jotain hauskoja temppuja, niin Banderas ei tunnu edes välittävän onko hereillä vai ei ja mies liikkuukin kuin tainnutettu norsu, mikä ei ole hyvästä hahmolle jonka nimenomaan pitäisi kärsimyksistään huolimatta olla se ainoa pätevä vastus Liun tehomyllylle. Siispä joka kerta kun Ecks kohtaa Severin, niin Ecks on hyödytön kuin kivi monokkelina.
Vähän vauhtia siihen, ei tässä ole koko päivää aikaa odottaa.
Tähdet: *
Ballistic: Ecks vs. Sever
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti