The Fourth Kind (2009)

Vau, mitä metaelokuvaa kun Milla Jovovich huojuu kameran edessä ja kertoo olevansa Milla Jovovich joka näyttelee elokuvassa joka on fiktiota, mutta aivan totta kun siinä kerran esitetään todelliset tapahtumat juuri siten kuten ne tapahtuivat. Tämä on aivan liian taidetta, pää hajoaa.
Siispä täyttä totta, supertotta olevien kallonkutistajien kuvaamien videonauhojen uudelleenrakennus on käynnissä ja Jovovichin esittämä päälääkäri kertoo Elias Koteasin esittämälle nuppitohtorille traumoistaan ja sitten Jovovich kuuntelee jonkun puskajussin kertomuksia, jotka paljastuvat mahdollisesti avaruusolentojen suorittamiksi abduktioiksi. Eikä Joebob-Billyjoe tai mikä lie ole ainoa, sillä tokihan Jovovichin aviomieskin oli joutunut ökkömönkiäisten uhriksi tai jotain.

Selvästi ns. found footage-trendin ja etenkin Paranormal Activityn innoittamana tehty elokuva on siis täynnä muka dokumentaarista tyylittelyä ja eipä oikeastaan juuri muuta. Joskin se tuttu huojuva käsivarakuvaus vaikuttaa olevan mukana vain koska se oli hip ja pop, ja lopputulos näyttää siksi aivan liian harkitulta ja tasaiselta.
Sekoitus ainakin väitetysti oikeiden henkilöiden oikeita videonauhoituksia ja puheita tuovat mukanaan jonkinasteista, en nyt sano realismia, mutta ainakin yritteliäisyyttä saada avaruusolentojen vierailuista ja suorittamista kaappauksista edes hieman uskottavampia. No, Valo taivaalta ja Kolmannen asteen yhteys ovat autenttisemman oloisia ekstraterrestriaalivierailuiden kokemuksia, sillä tämä vaihtoehto tylsistyttää tietenkin trendijunassa matkustamisella, mutta kärsii etenkin ja hyvin pahasti todella lavastetun oloisista tapahtumista, jotka tekevät tästä kaikesta todellisuuden rekonstruktioinnista yhtä feikkiä kuin mistä tahansa jenkkien huutokauppaohjelmasta. Enemmänkin, sillä varsinkin keinotekoisen oloinen suihkusade, strategisesti sijoitetut sumutukset, tarkkaan suunnatut valokeilat ja vastaavat ovat ammattikuvaajien, etc. käsialaa, eivätkä raakaa, oikeaa todellisuutta jollaisena The Fourth Kind haluaa kuitenkin tuoda itsensä julki. Mielummin sitä olisi katsonut pelkästään niitä elokuvassa mukana olevia oikeita videopätkiä ja hetkittäin olenkin hämmentynyt siitä, että mitä hiton järkeä olikaan uudelleenkuvata vanhojen nauhoitusten tapahtumia, kun sitten näemme vierekkäin sekä sitä muka oikeaa kallonkutistajalle puhumista että myöskin näyteltyä versiota ja tottakai se selvemmin näytelty vaihtoehto kalpenee rakeisen kuvan rinnalla jossa oikea henkilö puhuu. Tosin eiväthän ne kaikki ainakaan mitään oikeita vanhoja äänityksiä ole, vaan toisintoja niistä ja siispä vain tehty näyttämään aidoilta kuluneilta videonauhoituksilta. Mikä sitten lisää ymmärryksen puutetta entisestään, kun nyt se onkin niin, että meillä on näytelty vanha "aito" videokuva pyörimässä ja sen rinnalla uusi näytelty versio siitä. Ja mitä helvetin ideaa on mennä sanomaan, että nimiä on muuteltu oikeiden ihmisten suojelemiseksi ja sitten kuitenkin esittää osa henkilöistä niiden oikeilla nimillä? Tämä on kuin jokin Markus Selin-ratkaisu nimetä Mervi Mirvaksi, ettei vaan tarvitse porsaanreikien ansioista joutua vastuuseen teoistaan.
Jovovich on Jovovich esittämässä tohtori Abigail Tyleria joka on mukana omana itsenään, mutta jota esittää näyttelijä Charlotte Milchard, jolloin aito Tyler ei ole aidoissa tallenteissakaan aito. Wow, psykedeelistä.
The Fourth Kindin olisi ehkä kannattanut vain pistää alkuun teksti "pohjautuu tositapahtumiin" ja olla puhtaasti fiktiivisesti toteutettu, sillä nyt se koettaa olla liian sanotaanko taiteellinen ollakseen kuitenkin vain ja pelkästään tavanomaisen keinotekoinen tosi-tv-jakso avaruusolentoteemalla. Pientä plussaa kuitenkin normaalia monimutkaisemmasta tavasta tehdä pahasti puhkikulutettua lajityyppiä, mutta silti kokemus on aika rasittava.

Meinasin todeta, että Jovovich on aika hyvä draamaroolissaan, mutta sitten tuli kohtaus jossa hänen lapsensa otetaan huostaan ja peruin ajatukseni.

Tähdet: *
The Fourth Kind