Movie Monday: Robert De Niro

"...mikä on teidän mielestänne Robert De Niron paras rooli."

Uskaltaisinkohan väittää Koomikkojen kuninkaan Rupert Pupkinin olevan mielestäni De Niron paras rooli, ainakin jos ajatellaan esitettävän hahmon sisältöä. Olisi kuitenkin synti ja häpeä antaa ymmärtää Taksikuskin Travis Bicklen ja Kuin raivon härän Jake La Mottan olevan yhtään sen heikompia vaihtoehtoja. Toisaalta taas toiselta laidalta Keskiyön paon Jack Walshina De Niro osoitti osaavansa olla aivan jotain muutakin kuin vain väkevän draaman esittäjä, sekä oikeasti hauskakin eikä vain irvikuva itsestään mitä etenkin komedioissaan tuntuu väittävän olevansa. Hitot noista, sillä vaikka seuraava De Niron rooli suorituksineen ei olekaan oikeasti mielestäni se paras millään asteikolla mitattuna, niin se on kuitenkin sellainen jota en alunperin arvostanut laisinkaan, mutta olen sittemmin pitänyt sitä vähintäänkin yhtenä merkittävimmistä miehen uralla.

Louis Gara (Jackie Brown, 1997)

Jackie Brownissa oleva De Niron esittämä Louis Gara on hieman ressukka, väsynyt vanha mies joka on selvästi polttanut liikaa aivosolujaan, käyden siten hitaammalla kuin muut. Näin ollen kyseinen De Niron "the Dude Lebowski" ei tunnu olleen miehelle mikään suuri haaste ja kun sitä tässä vaiheessa vielä odotti De Niron olevan elokuviensa voimanpesä, mies joka energisimmilään oli Cape Fearin Max Cadyn kaltainen vihan lihallistuma ja ollessaan Heatin Neil McCauleyn kaltainen hiljainen mies, niin silti edelleenkin hän jonka sana on laki ja tarpeen vaatiessa pöytään iskeytyvä nyrkki kerto kaiken oleellisen. Toisin sanoen De Niro tuntui olevan ennen Jackie Brownia aina se syy miksi kulloinenkin elokuva tuli valituksi katseltuun, sillä vaikka muu elokuva olisikin huono, ei hän varmasti sitä olisi. En väitä ettäkö De Niron kaikki roolisuoritukset ennen Jackie Brownia olisivat olleet täysosumia, mutta yleisesti katsottuna sitä ei joutunut tuolloin pettymään häneen ja siksi aluksi De Niro Jackie Brownissa tuntui valjulta ja taisinpa aikoinaan kutsua häntä elokuvan suurimmaksi pettymykseksi ja tämä teoksessa jossa esiintyi myös Chris Tucker. Hyi hitto! Toki se oli jo silloin mielestäni ymmärrettävää, että koska Gara oli mies jolla oli musta timantti aivoissaan oli hänen myös oltava hidas, mutta kun kyseessä kuitenkin oli Quentin Tarantinon elokuva jossa oli mukana Jake La Motta, niin tottakai sitä odotti vähintään jotain sellaista kuten "FUCK YOU! FUCK YOU! I'M FUCKIN' DYING HERE! I'M FUCKIN' DYING!" ja sitten sieltä tulikin "hey, get some beer and some cleaning products."
Sitten kun hyväksyin Louis Garan sellaisena kuin hänen kuuluikin olla, niin aloin myös näkemään De Niron roolisuorituksen huomattavasti paremmassa valossa. Vieläkin merkittävämmäksi se nousi itselleni siinä vaiheesa kun tulin huomanneeksi, että kyseessä on toistaiseksi viimeisin De Niron roolisuoritus jossa uskon miehen oikeasti vielä halunneen jotain uraltaan, eikä vain tulleen siihen tulokseen että kaikki on jo saavutettu ja nyt riittää vain pelkkä oman nimen hyödyntäminen. Kun ajattelen De Niron oikeasti todella hyviä elokuvia ja sellaisiin verrattavia roolisuorituksia, ei mieleeni tule koskaan yhtäkään elokuvaa joka on tehty Jackie Brownin jälkeen ja niinpä valitettavasti De Niro on muuttunut minun silmissäni varmasta valinnasta arvelluttavaksi valinnaksi. Tietenkin siellä on Jackie Brownin jälkeen tulleita elokuvia jotka ovat mielestäni ihan hyviä ja joissa De Nirokin on hyvä, mutta Jackie Brown tuntuu siltikin jonkinlaiselta käännekohdalta hänen urallaan. Siellä on ennen JB joka esittäytyy Mafiaveljien James Conwayn kasvoina ja on jälkeen JB joka irvistelee todellisen Terapian tarpeellisuuden Paul Vittina. Pahuuden kasvot eivät ole miellyttävä näky.