Battleship (2012)

NASA:n älypäät ovat bonganneet mahdollisen Maan kaltaisen planeetan auringon toiselta puolen ja lähettävät sinne viestin. Sieltä siirrymme seuraamaan kuinka joukko merisotilaita on laivoineen toteuttamassa sotaharjoitusta merellä. Joukossa ovat tietenkin veljekset, joista toinen on se hyvä kaikessa onnistuva veli (Alexander Skarsgård) ja toinen se kaikessa mokaava veli (Taylor Kitsch). Lisäksi asiaan kuuluvat kiukkuisen isällinen amiraali (Liam Neeson) jonka tyttären (Brooklyn Decker) kanssa edellä mainittu mokaveli seurustelee, joukko statisteja ja mainostarkoituksessa palkattu Rihanna (Rihanna). Sitten avaruuden muukalaiset tulevat, laskeutuvat mereen sotilaiden luokse, pistävät voimakentän päälle rajaten siten käyttöönsä eräänlaisen pelialustan ja sitten puksautellaan pommeja seuraavat noin puolitoista tuntia. Joo, se käy aika tylsäksi aika nopeasti.
Ja arvatkaa vain onko se juuri hulttioveli joka ryhdistäytyy ja pelastaa päivän.

Battleship pohjautuu samannimiseen peliin, joka tietenkin tunnetaan suomalaisittain nimellä Laivanupotus ja jokainenhan tuon pelin tuntee, kuinka siinä tulee toisiaan näkemättä aluksi arvaamalla ja sen jälkeen päättelemällä voittaa kilpakumppani niin sanotusti upottamalla hänen laivansa. Kiva peli, mutta kun jokunen vuosi sitten ilmoitettiin, että se oli yksi niistä jonka oikeudet ostettiin elokuvaksi muokkaamista varten, niin sitä tuumi että mitäköhän siitäkin nyt sitten tulee, joka sitten osoittautui Battleshipiksi. Olisivat ostaneet ennemmin vaikkapa Kimblen oikeudet. No jos ajattelee sitä sokko-osuutta ja miettii kuinka usein vaikkapa sukellusveneleffoissa on kohtaus jossa veden syvyydessä/pimeydessä vastakkain olevat alukset koettavat löytää toisensa ja pamauttaa torpedo kylkeen, niin ei se nyt oikeastaan yhdeksi toimintaleffan kohtaukseksi ole yhtään sen hölmömpi idea, mutta ettäkö oikein yli kaksituntinen elokuva? Ideaansa nähden se kyllä on niin uskollinen lähdeteoksellen kuin sen tarvitseekin olla (laivoja upotetaan pitkälti ampumalla jonnekin, osumalla sattumalta, tuhoamalla osa ja sitten sen perusteella loput), eikä se ole yhtään sen hölmömpi kuin mikään muukaan pelkkiin pinnallisuuksiin tukeutuva ison budjetin toimintaleffa, mutta kuten sellaiset tiedetään, niin hiton hölmöhän se on, sillä eihän tässä ole yhtään mitään muuta kuin tikkuaskin kylkeen kirjoitettu juoni venytettynä aivan liian pitkäksi vitsiksi. Kliseisiä ääliöhahmoja puhumassa tyhmiä ja pällistelemässä hämmentyneinä, patrioottista kakaramaista uhoa, mahtipontista sinfoniamusiikkia ja miehistä rokkia, hidastuksia hidastusten perään korostamassa muka melankolista tunnetilaa, epileptisesti sätkivää leikkausta painottamassa toimintaa ja helvetin isoja rahaa ahmineita efektejä, auringonlaskuja enemmän kuin sielu sietää ja kaikkea sellaista jota odottaa tyypilliseltä Bayhemiltä. Battleship ei kuitenkaan tietääkseni liity Michael Bayhin millään tavoin, mitä on hyvin vaikea uskoa tätä katsellessa ja kun vuoroon tulee tilanne jossa toteutetaan se helikopterista kuvattu kamera kiertää hidastetusti henkilöiden ympäri-kohtaus, niin voisi uskoa ohjaaja Peter Bergin olevan jokin Bayn salanimi. Joten vaikka Bay ei olisikaan ollut fyysisesti mukana, niin häntä on ainakin opiskeltu hyvin vahvasti ja näin ollen sitä on helppo kritisoida Battleshipia sisällöllisestä onttoudesta, mutta ainakin se on visuaalisesti ihan maittavaa silmäkarkkia. Joskin efektejä ajatellen vaikka tämä tosiaan on kuvallisesti makea, niin se jo hyvin arkipäivää lajityypissään, eikä siten mitenkään poikkeuksellisen hieno.

Jos jokin on varmaa niin se, että paljon sitten maksoivatkaan Hasbrolle nimen käytöstä, oli se selvästikin aivan liikaa, sillä saman leffan olisi voinut tehdä esimerkiksi nimellä Warship ja pitää salaisuutena idean synnyn, koska tälläisessä muodossa se jää Battleship-merkitykseltään eräänlaiseksi salaisuudeksi kuitenkin.

Liam Neesonin rooli on sen verran pieni ja sivussa kaikesta, että hän lienee ollut mukana vain oltuaan jollekin palveluksen velkaa. Varmaan joku Vito uhkasi murtaa miehen polvilumpiot jos ei löydy pätäkkää maksaa pelivelkoja ja siksi Neeson myi itseään Battleshipille.

Plussaa siitä etteivät elokuvan avaruusmuukalaiset ole mitään lonkerohirviöitä eivätkä harmaita pallopäitä, vaan muistuttavat suurelta osin ihmisiä ja olen itsekin aina sanonut, että jos avaruudessa on ihmisen kaltaisia olentoja niin ne ovat nimenomaan ihmisen kaltaisia, jotka sitten siellä omalla Muu-planeetallaan olettavat Maassa olevan lonkerohirviöitä. Okei, Battleshipissa ne ovat tietenkin sisiliskoja, mutta kehonrakenne, kasvoluusto ja muut sellaiset ovat ihmismäisiä, eivätkä täten ole aivan yhtä matelijoita kuin V niin kuin vierailijat.

Tähdet: **
Battleship