torstai 25. tammikuuta 2018

Turvatalo (Safe House, 2012)

Ex-CIA:n superduperagentti Tobin (Denzel Washington) petti aikoinaan maansa ja rupesi myymään valtiosalaisuuksia vähän sinne ja tänne, päätyen nyt viimein innokkaiden pyssyhenkilöiden tähtäimiin. Tobin siis antautuukin jenkkiviranomaisille päästäkseen turvaan luotisateelta, mikä on hämmentävää sillä juurihan tuossa selitetään suurinpiirtein tuntintolkulla sitä kuinka nerokas, komea ja taidokas mies Tobin on. Hän lukee ajatuksesi ja kävelee vetten päällä, nousee kuolleistakin kolme päivää myöhemmin. Eihän sellainen ihmisen tarvitse turvapaikkaa vaan muiden pitäisi hakeutua hänen suojiinsa. All hail Tobin! Tietenkin hän ajattelee pidätystään vain välipysäkkinä josta jatkaa matkaansa minne haluaa. No kuitenkin, Tobin viedään turvataloon joka on kaikkea muuta kuin turvallinen sillä samantien sinne hyökkäävät pahikset ja pistävät kaiken hyrskyn myrskyn, joten konttorirotta-agentti Matt (Ryan Reynolds) joutuu ryhdistäytymään ja viemään Tobinin mukanaan. Sitten seuraa sitä peruskamaa ettei kehenkään voi luottaa eikä varsinkaan omiin esimiehiin ja vanki on niin charmantti sekä liukaskielinen että kohta kaikki ovat sulaa vahaa hänen edessään. Tottakai, juuri sitähän ne CIA:n tyypit alussa jankkasivat.

Voi olla, että olen kertonut tämän täällä aikaisemminkin, mutta Turvatalon kohdalla se tuntuu perustellulta toistaa jos näin on.
Muistan kuinka videovuokraamoaikanani (eli myöhäisimmillään 2009) eräs asiakas kertoi ettei pidä Denzel Washingtonista koska hän on huono näyttelijä ja reaktioni oli sama kuin suurinpiirtein kaikilla muillakin eli "whaaat? you're crazy, man." Joskin sitten aika pian ymmärsin mitä miksi hän näin ajatteli. Niin Washington kuin valtasosa näyttelijöistä ylipäätään esiintyy aika pitkälti samalla tavalla elokuvasta toiseen, mikä ei tarkoita niinkään rajoittuneita lahjoja kuin ehkä enemmänkin oman tyylin löytämistä, siitä kiinnipitämistä ja tästä syystä sellaista tuttua tuntemista jonka vuoksi Washingtonista pitävät katsovat hänen elokuviaan koska siinä nimenomaan on hän ja me tiedämme hänen olevan hyvä koska on kuka on. Näinhän teemme kaikki: katsomme tietyn näyttelijän elokuvia koska pidämme hänestä ja pelkäästään jo se on jonkinlainen laadun tae vaikka saattaa hetkittäin myös tehdä katsojasta puolueellisen. Mutta hetkinen, mitä jos emme pidäkään jostakin näyttelijästä niin emmekö tuolloin saattaisi vältellä hänen elokuviaan ja jopa sanoa hänen olevan huono näyttelijä? Hmmmmm.........
Tuo kyseinen asiakas ei pitänyt Denzelista joten kukapa me olemme sanomaan, että Washington on hyvä näyttelijä jos kerran hänestä pitämätön ei näe esiintyjää samalla tavalla. Varsinkaan kun siinä ei tullut esille mitään ns. väärää kriteeriä kuten sukupuoli, ihonväri taikka nimi vaan ainoastaan se ettei Washington yksinkertaisesti ole hyvä näyttelijä. Minä pidän Washingtonia hyvänä, mutta näen toki että hänkin esiintyy enimmäkseen elokuvasta toiseen samalla tavalla ja jos se nimenomainen tapa ei ole mieleen niin sitten hän on huono näyttelijä. Onhan se ihan ymmärrettävää ettei kukaan pysty tasaiseen tahtiin tekemään elokuvia joissa esiintyy jokaisessa edellisestä tyystin poikkeavalla tavalla, ainakaan jos useampi elokuva edustaa keskenään samaa lajityyppiä taikka esitettävässä hahmossa ei ole aineksia ihan erilaiseen näkökulmaan. Mistä päästäänkin Turvataloon joka on elokuva joka toi mieleen tuon Washington ei ole hyvä näyttelijä-asiakkaan ja syy siihen on se, että jos tämä olisi tuolloin ollut uutuushyllyssä ja hän olisi ottanut Turvatalon käsiinsä pyytäen todistamaan sillä päinvastaista kuin mielipiteensä on, en olisi pystynyt koska tämä on elokuva joka vain vahvistaa käsitystä siitä miksi Washington ei olisi hyvä näyttelijä. Ei pelkästään se ettei tämä todellakaan ole vaatinut Washingtonilta mitään ylimääräistä ponnistelua (toki hänen perustasonsakin on usein riittämiin), mutta kun koko elokuva on niin keskivertoa by the numbers-hollywoodtoimintaa ettei sitä katsoessaankaan oikein ymmärrä miksi se on tehty. Siinä on yleisesti ajatellen hyviä näyttelijöitä ja muutoinkaan ei tekijäkaartin kohdalla ole vältelty ammattitaitoa, mutta toteutus on silkkaa liukuhihnaa aina siihen kuoliaaksi hakattuun vauhtia kasvatetaan epileptisellä leikkauksella ja lähikuvilla jotta ei nähdä miten se toimintakohtaus on oikeasti koreografioitu-rutiiniin asti. Kuvaa huojuu ja liikkuu taukoamatta koska tekijöillä ei ilmeisesti ole muuten ollut uskoa siihen, että katsoja tajuaisi toimintaelokuvassa olevan toimintaa. Pahinta kuitenkin on se, että Washingtonin esittämästä hahmosta on tehty käytännössä omnipotentti, sankari joka on kaikkia muita fiksumpi, vahvempi, kyvykkäämpi ja siten jo muutenkin täydellisten ihmisten joukossa yksi vielä parempi vie hiiteen kaiken mahdollisen jännityksen koko elokuvasta. Inhottavaa katsoa ison rahan toimintaelokuvaa jossa väitetään olevan syvyyttä koska päähenkilö on rikollinen, antisankari, mutta sitten se kaikki onkin pelkkää pintaa koska kyseessä on niin hyveellinen ihminen että siinä rinnalla äiti Teresakin vaikuttaa itseään myyvältä crackaddiktilta ja koska Washington on Turvalon osatuottaja niin tuntuukin, että hän oli vain halunnut egotrippailla kun esittää hahmoa joka on parempi kuin kukaan muu koskaan voisi ollakaan. Pokka meinasi pettää heti alkupuolella kun CIA:n aivoriihi oli puhumassa Washingtonin hahmosta ja siinä luetellaan hillitön listä hahmon osaamisesta ja hehkutetaan kuinka nerokas mies onkaan kyseessä, kuin Jumalasta seuraava ja sitä on vain oh c'mon, onko tämä Steven Seagal-leffa koska niissä tuollainen kohtaus on jokapäiväistä leipää ja silti aina yhtä naurettava. Turvatalo ei kuitenkaan ole mikään 2 Gunsin kaltainen sokerihumala jollaisen kohdalla voisi mukisematta hyväksyä Washingtonin halun pitää hauskaa vaan ilmeisesti väite on ollut, että nyt ollaan kuten The Equalizer ja siten ajatuksetkin pitäisi pitää mukana. Ei Denzel, ei, tämä ei vaadi muita ajatuksia kuin pohdintaa siitä miten sen IMDb-arvosana voi tälläkin hetkellä olla jopa 6.8, mutta sitten sitä toteaa että tottakai se on, onhan siinä Denzel Washington joten sen täytyy olla hyvä. Mutta tosiaan jos ei Washingtonista yleensäkään pidä ja toteaa hänen olevan huono näyttelijä sen pohjalta niin Turvatalo ei liiallisen turvallisuutensa vuoksi käännä päätä.

"The screenplay for this film was featured in the 2010 Blacklist; a list of the "most liked" unmade scripts of the year."
Miksi?
Tavallinen.
Yllätyksetön.
Tavallinen.

Vaikka Turvatalo onkin mielestäni keskinkertaista jyystöä niin plussaa ja hatunnosto erityisesti Washingtonille siitä kuinka hänen halustaan ohjaaja Daniel Espinosa sai pitää paikkansa vaikka muka paremmin tietävät tuottajat halusivat kenkiä hänet pois. Ehkä he tiesivätkin paremmin, mutta omien puolta pitäisi pitää ja mielummin antaa ohjaajan tehdä työnsä silläkin uhalla että se olisi riskinottoa katsojamäärissä, tms.

Tähdet: **

2 kommenttia:

Waltsu kirjoitti...

Minusta tuntuu, että tuo kässärien blacklist on pitkälti media-, markkinointi ja pr-peliä - eikä niinkään tekemistä oikeasti hyvien kässärien kanssa - vaikka niitäkin tietysti joukkoon aina välillä mahtuu.

...noir kirjoitti...

Kyllä sitä välillä tuumii, että jos ne ovat niin kultaa kuin sanotaan niin miksi niitä ei oteta heti tuotantoon tai kenties ollenkaan. Luulisi niiden erinomaisuutensa vuoksi ohittavan jo suunnitellut tuotannot, mutta sitten tällainen Turvatalo tulee ja sanoo että ihan samaa kamaa saat oli se jollainen kehutulla listalla tai ei.