Afganistanin sodan kiertueen kokenut ex-sotilas Robert (Toby Kebbell) on palannut kotiinsa Lontoon köyhälistökerrostaloalueelle ja kuten asiaan kuuluu niin uni ei tule, töitä ei saa ja apatia valtaa mieltä. Paikalliset huumejengit aiheuttavat hekin harmia ja rahoittavat vieläpä toimintaansa arabiterroristien kanssa tekemällään yhteistyöllä, joten ei liene ihme ettei brittiagenttien tarvitse kovin vahvasti Robertin kättä vääntää saadakseen hänet tekemään asialle jotain.
Nukahdinko ja heräsin 80-luvun alussa kun vigilante-elokuvat olivat da shit ja jokainen vietnamveteraani puhdisti kadut jengisaastasta? Sotahistoria vaihtui, nykki sijaitsee britteinsaarilla ja filmi on digitaalista, mutta niin kasarikatutoimintaa The Veteran huokuu ettei se lopulta juuri muuta olekaan. Ei edes siten, että tekisi elokuvastaan isä- tai isoisätoimintaa joten ei ole Liam Neesonia taikka Michael Cainea kepittämässä nuorisoa, mikä saa sitten miettimään mitä muuta annettavaa The Veteranilla on kuin päivitetty muoti? No, eipä mitään.
Tai onhan siellä se nykyajalle kuluneen trendikäs lähiössä piilevä terrorismi aiheena jolla koetetaan luoda jotenkin draamapainotteisempaa ja syvällisempää elokuvaa kuin vain pelkkä katukostaja ampuu narkkarit ja diilerit-räime, mutta vaikka alkupuoli kulkee varsin raukeasti ja siten kestää kauan ennen kuin ne etu- ja takakannessa mainostetut "kovat piipussa" pääsevät sieltä ulos, niin sitten kun se vauhti alkaa on se perinteistä bullethellia jossa pelastetaan joku läheinen taikka oma itsekunnioitus ampuen kaikki vastaantuleva tuusannuuskaksi. Lopun ammuskelu jossa kaikki pahikset tapetaan onkin aika vaikuttavan tylysti toteutettu, mutta on hienoisessa ristiriidassa aikaisemman elokuvan kanssa kun syy siihen ei tunnu olevan tapahtuman aikana yhtään sen parempi kuin jo heti elokuvan alussa joten vetkuttelu sinne saakka tuntui turhalta. Sinänsä siis se "kovat piipussa" on kuvaava koska siellä ne luodit aika pitkälle pysyttelevätkin, mutta mielikuvia luovana niin sekä se lause että elokuvan traileri ovat harhauttavia koska varsinaista toimintaa on minimaalisesti ja suurin osa vain hengailevaa puhumista siitä, että on olemassa tosi pahoja terroristeja eikä kehenkään voi tietenkään luottaa, mutta elokuvan todellinen luonne tuntuu pääsevän esille vasta lopussa kun itsestäänselvyyksistä puhumisen sijaan tehdään sille jotain. Joskin koska mukana on pari aika suoraakin viittausta Taksikuskiin niin liekö sitten sitä haettavan jonkinlaisen The Exterminator kohtaa Sleeper Cell-hybridin muodossa? Mene ja tiedä, mutta siinä tapauksessa hahmot ja käänteet jätetään turhan kuluneen kliseiksi ja innottomiksi jotta kertomus tuntuisi miltään umpikujaan päätyneen ihmisraunion viimeiseltä oljenkorrelta henkiseen vapauteen ja mieleen jää vain tarkoitus tehdä suoraviivainen katukostajaelokuva johon ei kuitenkaan ole riittänyt uskoa jolloin siten ollaan väkinäisesti koetettu venyttää tyhjästä täyttävää sisältöä.
Tähdet: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti