Meksikolaiset huumekauppiaat ovat korruption sekä väkivallan voimin löytäneet varsin turvallisen väylän kuljettaa laittomia kauppatavaroitaan jenkkilän puolelle, mikä huolettaa viranomaisia varsinkin syystä että samaa keinoa voidaan hyödyntää vaikkapa terrorismiin, siispä reitti on suljettava ja sen käyttäjät pysäytettävä. Samaan aikaan Tijuanassa ikääntynyt kuolemansairas kamalordi Salazar (Andy Garcia) on harkitsemassa eläköitymistä ja nouseva kyky Pelon (Esai Morales) on varmistamassa, että pomonsa tekee oikean päätöksen. Tässä tulee esille old- ja new school-asenteet jossa Salazar edustaa kaikesta ihmistuhoistaan huolimatta sitä ehkäpä pienempää pahaa. Toisaalla toinen rikollispomo Diablo (Jordi Vilasuso) päättää poistaa tulevan kilpailijansa Pelonin kuvioista ja kohta paikalle saapuukin amerikkalainen ammattitappaja Shields (Ray Liotta) joten nyt sitten jännätään kuka kaappaa bisnekset haltuunsa ja mitä tekevät amerikkalaiset viranomaiset. He katsovat vierestä koska antaa pahiksien tappaa toisiaan eikä mikään kuitenkaan estä trafiikkia. Tämä on lopulta perheen sisäinen ongelma.
Kartelli on jonkinlainen Sicarion ja Trafficin välimuoto jolloin toimintaa on haettu edellisestä kun taas henkilökuvaus sekä visuaalinen ilme väriskaaloineen noudattelee hieman jälkimmäistä. Mieleen tuleekin ajatus, että Kartellin tuottajat olisivat katsoneet Steven Soderberghin Trafficin ja tuumineet, että karsitaan hieman niitä arkipäivän juttuja ja ihmissuhteita keskittyen siihen kamaosuuteen jossa pyssyveikot ovat näkyvämmässä osassa, mikä taas sitten suuntaa elokuvaa enemmän jo moneen kertaan kuljetulle reitille. Mitä ilmeisemmin Kartellin tie on vienyt jossain vaiheessa vieläkin enemmän toimintaan päin koska Ray Liottan rooliin oli kaavailtu Don "the Dragon" Wilsonia, mutta sitten draamamoodi nousi lmeisesti tärkeämmäksi. Sivuosassa on kyllä myös Gary Daniels joten kenties todellakin aikeena oli tehdä jotain joogaliikkeitä, joita tosin Daniels ei nyt ainakaan harrasta. Ollaan siis enemmän sellaisessa Carlito's Wayn lajityypissä jossa fyysistä toimintaa toki on, mutta myös puhetta samassa suhteessa. Lopputulos on pätevien näyttelijöiden (edellä mainittujen ohella mm. Armand Assante, Danny Trejo, Bruce Davison, Joe Morton, eli ahavoituneita kasvoja on runsaasti) esittämää perushyvää draamajännitystä jossa kokonaisuus pysyy ehdottomasti hyvän puolella, mutta ei oikein missään vaiheessa nouse niin korkealle että pureutuisi kunnolla mieleen, vaikkakin on pituutensa ajan varsin kelvollisesti syleilyssään pitävä. Limesitruuna-filtterit ovat pakollisina mukana ja kuvaus on muka dokumentaarista, mutta jatkuvassa huojumisessaan tuntuu enemmänkin juopuneelta kuin keskittyneen elävältä. Lisäksi on mainittava se, että vaikka hyvät esiintyjät ja perustoimiva tarina jaksavatkin kantaa alkuteksteistä loppuun niin kyseessä on silti tosiaankin vain ihan hyvä elokuva joka ei pääse nousemaan täysin pinnalle vaan jää lukuisten muiden vastaavien varjoon, eikä se kuinka yksi hahmoista on ns. viimeisellä keikallaan oleva menneisyyttään katuva ammattitappaja jolla on sydän kultaa ainakaan saa Kartellia erottumaan minään pimeydessä loistavana majakkana.
Sitä ei ehkä uskoisi tästä kuvasta sellaista, mutta Garcian kohdalla se on ikävän spoilaava:
Jostain syystä Esai Moralesista tuli mieleen Serranon perheen isä ja se olisikin ollut aika huippua jos niin olisikin ollut.
Tähdet: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti