Huume- ja mafiasota vaatii uusia keinoja, joten kootaan virasto- sekä aluerajat ylittävä erikoisryhmä jonka johdossa on alan veteraani, kova kaupunkikyttä Joey (Cliff Gorman) ja lähimpinä apulaisinaan hänellä on chillaileva FBI-brother Jerome (Don Blakely) kuten myös noviisilandepoliisi Walter (Richard Gere). Kun mafioso Sol (Joe Spinell) kollegoineen lahtaa kaatopaikalla pari muuta kaveriaan aloittaa se tutkimukset jotka olivat jo meneillään, että ei se mitään muuttanut. Tutkimusten yhteydessä Joey kumppaneinen löytää kasan humehia, mutta rikostekniikka paljastaa aineen olevankin maitojauhetta, mutta miksi Solilla on sitä varten ihan sikana fyffeä ja missä se oikea kama luuhaa? Oudommaksi asian tekee se kun ilmenee takavarikoidun huumesatsin olevan samoissa pakkauksissa kuin neljä vuotta aikaisemmin niin sanotussa french connection-tapahtumassa saaliiksi saadun polle- tai muu eläinlastin. Jos näin on niin mitä siellä poliisisäilössä oikein onkaan? Jep, mafian ostamat kytät olivat vaihtaneet huumeet maitojauheeseen ja täten pahikset olivat saaneet omansa takaisin, jota varten se rahakin ilmeisesti oli. Pari mafian käskyläistä oli kuitenkin päättänyt omin luvin myydä osan maitojauheesta hermesetasina taikka jonain muuna tujumpana tavarana ja siksi he päätyivät Solin ampumaksi. Kaikki jää kuitenkin kesken sillä mitä ilmeisemmin tämä tv-elokuva olikin pikemminkin mahdollisen tv-sarjan pilottijakso. Tv-sarjan joka ei koskaan toteutunut.
Aluksi sitä tuumii, että Crackin AKA Strike Forcen mielenkiintoisin asia on siinä kuinka se on elokuva aivan Richard Geren uran alkumetreiltä ja teoksen lukuisat kansikuvavaihtoehdot tahtovatkin painottaa buddhistin läsnäoloa:
Sanoisin kuitenkin mielenkiintoisempaa olevan se, että tämän elokuvan tarina on jatkoa William Friedkinin vuoden 1971 Kovaotteisille miehille. Ei kun ihan oikeasti, Friedkinin elokuvan tositarinaan pohjautuva huumekertomus ei loppunut siihen vaan saaliiksi saadut kamat päätyivät myöhemmin korruptoituneiden poliisien avustuksella varastetuiksi ja sitä osaa Crack ainakin väitetysti hyödyntää. Tämä saakin miettimään, että kenties tämän elokuvan tuottajat pyrkivätkin samoille apajille ja jos kerran Kovaotteiset miehet ei käynyt pohjana ollutta kirjaa kokonaan läpi niin me otetaan ne loput omaan käyttöön. Crackissa onkin hivenen samanlaista agressiivista ja kyynisen kylmää tunnelmaa, mutta tietenkin aikansa tv-elokuvan rajoituksilla ja luonnollisestikin vähemmillä lahjakkuuksilla. Toisaalta mikäpä 70-luvun kyttäelokuva ei ollut kylmä, kova ja kyyninen, sehän oli sen ajan kuva että piti olla sänkisiä känsiä rystysissä ja työ oli 24h hiilien lapioimista höyryjunan uuniin.
Crack on tarinankulultaan aika tavanomainen 70-luvun kyttäelokuva jossa siis rähjäiset viranomaiset ovat ajoittain häijymmän oloisia kuin pahikset joita jahtaavat ja sääntöpoluilla harrastetaan oikomisia jotta saadaan kamakauppiaat kiinni, tyyli on aiemman maininnan mukaisesti kyyninen ja siltä osin mukana on jotain ns. katu-uskottavuutta (joskin televisiotuotannon rajaamana/sensuroimana/pehmentämänä) jonka ansiosta elokuva ei ainanaan tunnu liian pintakiiltoiselta, mutta aikalaisiinsa verrattaessa kyseessä on valitettavan oloista kierrätystä jonka tekijäporukka on kyllä ihan kelvollinen vaikkakin todellinen potku palleaan puuttuu. Lopputulos on enemmänkin keskinkertainen kuin vaikuttava ja kaiken jääminen pahasti kesken ei ole hyvästä sekään. Niin ja Gere on selvästi vasta kolmas jalka koska mahdollista tulevaa ajatellen sarjan duo olisi ollut Joey ja Jerome, joten pelkästään Geren nimellä Crackin myyminen on kuin jos Tappava ase kolmonen olisikin Joe Pescin soolotuotantoa:
Crackissa on pääosin aika rasittavan ujeltava musiikki joka kuulostaa siltä kuin joku Miles Davis töräyttelisi umpihumalassa looppina ääniefektiä joka kuulostaa sanoilta "(herra) huu, huu, huu!" Ajoittain kuitenkin varsin mainiota aikansa elokuville tuttua jatsia.
Tähdet: **
4 kommenttia:
Olisi tämä oikein VHS-julkaisuna, mutta en ole saanut katsotuksi. Johtuu Richard Gerestä, josta en niin kovin kauheasti ole koskaan diggaillut.
Gere on tehnyt joitakin erinomaisia roolisuorituksia joiden kohdalla ajattelen, että hän on ollut täysin oikea ja ainoa valinta niihin, mutta samalla hänen elokuvansa eivät yleensä houkuttele koska mies itse vaikuttaa niin valjulta ja värittömältä.
Geren eka roolivilahdus julkaistiin myös Suomi-vhs:nä, elikkä Tappava todiste, elkkä Report to The Comissioner. Poliisointi, poliisisointi sekin. Olen joskus nähnyt, ei muistikuvia muita kuin että poliisi ampui vahingossa peitepoliisin ja tästä alkoi kyttäkorruptointi... Vaihtelevantasoista, sekä elokuva, että mielikuvat siitä...
Eikös James Maylla ja kumppaneilla ollut tv-ohjelma joka pohjautui Richard Geren elämään: Top Gere.
Lähetä kommentti