Hiljaisen pikkukylän laitamilta löydetään tunnistamattoman nuoren naisen ruumis, joka kummaksuttaa paikkakuntalaisia jotka ovat aikaisemmin nähneet vastaavanlaisia rikoksia vain televisiossa ja sheriffi Walterille (Peter Stormare) kyseessä on jotain poikkeavan haasteellista kun hänellekin tavanomaisempaa on jätteiden väärään paikkaan dumppauksesta sakottaminen. Walterille tapauksesta muodostuukin oman väkivaltaisen luonteen ja sen muodostaman historian puhdistus, synninpäästöyritys yhteisössä jossa kaikki tuntevat kaikki ja mikään ei pääse unohtumaan.
Useammalla elokuvafestivaalilla palkittu Small Town Murder Songs on kuin tehty juuri sellaisia varten: se on pieni, hiljainen, kovasti tunneladattu americanamurhakertomus jossa itse rikos on lopulta sivuseikka ja tärkeämpää on kuvastaa rikkonaisia ihmisiä katumassa syntejään, jonka vuoksi se vertautuukin aika vahvasti sellaisiin elokuviin kuten Affliction, The Pledge, Three Burials Of Melquiades Estrada tai vaikkapa Lone Star.
Punainen lanka ei siis olekaan rikoksen, tms. selvittely vaan päähenkilön kehitys joka aika usein kaapissa olevien luurankojen (alkoholismi, rasismi tai jotain muuta) ravistelun vuoksi ei johdakaan johonkin ylevään taikka itseään kehittävään vaan pikemminkin Jobin kaltaiseen maahan painamiseen ja hyvällä säkällä inhimillisyyden pitämiseen kaikkien koettelumusten jälkeen. Ja kun aika usein pääroolissa on vieläpä joku joka selvästikin on kuin luotu kantamaan kaikki se paino niin ensireaktio on automaattinen positiivisuuteen kallistuminen, varsinkin kun kyseessä on vieläpä Hollywoodin ulkopuolinen teos joka sekin tuo vaikkapa sitten edes vahingossa jonkinlaista uskottavuutta, mikä toisaalta tuo myös toisesta suunnasta tulevaa ennakkoasennetta aivan samaan tapaan kuin se iso elokuva jonka pääosassa koreilevat Tom Hanksin kaltaiset nimet. Small Town Murder Songs on hyvä elokuva ja jos tällaiset kertomukset nousevat tai kaatuvat näyttelijöiden mukana niin Peter Stormare todellakin on joku joka jaksaa kantaa painolastinsa, että elokuvan saamat kehut on helppo hyväksyä. Jotenkin vain tuntuu kyseessä olevan liiankin kriitikoille ja indieleffafaneille räätälöity teos ja esimerkiksi ajoittain ruutuun ilmaantuvat ns. filosofiset otsikot katumuksesta, tms. tuntuvat tarpeettoman alleviivaavilta kun muutoinkin elokuva on täynnä päähahmon synneistä kärsimistä ja kun vielä mukaan pistetään toistuvia dramaattisia hidastuksia joiden aikana soi traaginen gospel tai vastaava niin jopa vain 85 minuuttisena elokuva tuntuu venytetyltä sekä itseään toistavalta. Hidastempoisuus on sinänsä perusteltua Small Town Murder Songsin ollessaan pyrkimykseltään arkinen, mutta ne edellä mainitut painotukset tuottavat pienoista tahatonta koomisuutta aivan kuin olisivat välillä tarkoitettu periferiarikosdraamojen parodioinniksi joka on hieman ikävää koska se ei varmastikaan ole ollut tavoitteena ja melankoliaa ei olisi tarvinnut korostaa, pelkkä hiljainen katseen kääntäminen riittää. Siltikin kyseessä on hyvin näytelty elokuva jossa tarkoitettu murheellinen tunnetila tulee vahvasti esille ja hetkinä jolloin tuntuu ettei englanninkielisessä elokuvassa ole enää muuta kuin megalomaaniset tehoste-elokuvat sekä niiden draamaversiot tähtinäyttelijäensembleineen niin Small Town Murder Songsin kaltaiset hengähdystauot ovat hyvinkin tarpeen.
Tähdet: ***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti