Pacific Rim (2013)

Mitä sitä turhia odottelamaan ja niinpä jättihirviöt ovat jo nousseet merestä pistämään maailmaa palasiksi. Godzillaoppien tavoin ihmiskunta pyrkii jatkamaan eloaan tälläisestä uhasta huolimatta, mutta pakkohan se on jossain vaiheessa pistää vastaan ja siksi rakennetaankin Patlabor, ei kun Macross,,, no jättimechoja kuitenkin ja näitä ohjastavat ovat tietenkin heppuja joita olettaisi tapaavansa snoukkakisoissa sillä dude, niin awesome ja radical on meininki että skeittipunk soi jo pelkästään ajatellessa heitä. Tottakai jossain vaiheessa roiskuu käsille ja kun ainoa edes teoreettinen pelastuskeino näiltä vedenalaisilta jättihirviöiltä ovat juurikin jättimekanoihmiset niin tietenkin valtiot vetävät rahoituksena pois lopettaen roboprojektin ja päättävät, että hei, rakennetaan iso aita. Jep, se kun toimi niin hyvin World War Zetassakin. Siispä kaivetaan esiin duunariluokan sankari joka menetti veljensä pedon kitaan ja nyt I must break you!

Jos kaijut ja mechat eivät ole ennestään tuttuja niin ei huolta, Pacific Rim vääntää asian rautalangasta heti ensiminuuteillaan. Enkä tarkoita tätä varsinaisesti negatiivisena seikkana sillä jokuhan kuitenkin koettaisi nämä asiat selittää ja Pacific Rim tekee siinä ihan mainiota yksinkertaistettua (no, ei se kyllä vaikea asia ymmärrettäväksi olekaan) työtä, mutta samalla tälläinen terminoginen namedroppaus ja muunlainen godzilliaaninen vinkkailu aiheuttanee jo nämä tunteville hieman,,, no typerryttävää tunnetilaa. Aivan kuin joku toistaisi uudestaan jo sanomansa ja silloin vasta-ajatus on, että se meni perille jo ensimmäisellä kerralla. Pacific Rim kun vetää jo introna niin paljon alleviivatun oloista kunnianosoitusta esikuvilleen, että elokuvaa katsomattakin huomaa tuon monsterin olevan lainattu Gamerasta ja että tuo viittaa Godzillan ekologishenkiseen taustatarinaan, etc.

Tämän olisi kenties voinut tehdä ilman sellaista tributointiakin, varsinkin kun se alkaa muistuttamaan hieman parodiaa, sillä kun varsinainen leffa on käytännössä vain sitä, että jättimonsterit tappelevat ja ihmiset ovat mukana koska täytyyhän siellä joukossa olla sen jonkun joka kokee romanssin ja mahdollisesti haluaa kostaa jonkun läheisensä puolesta. Kun vielä mukaan pistetään ne koomiset sivuhahmokevennykset ja muut pakollisuudet niin tässä meillä kuin mitä tahansa Roland Emmerich-/Michael Bay-megalomaniaa. Eikä se mitään sillä onhan se aikamoista pystynenäisyyttä lajityyppifaneilta ruveta tämän kohdalla kitisemään. Guillermo del Toro kun on kuitenkin tiennyt mitä tekee ja niinpä onhan se oikeasti aika fantsua nähdä vaikkapa venäläissankareita jotka vaikuttavat Ivan Dragon, Brigitte Nielsenin (ei siis hänen Rocky-hahmonsa, vaan itse Nielsenin) ja Zangiefin AKA Vodka Gobalskyn baby love childeilta,

katsella kuinka animerobot animeihmisillä mättävät Godzilloja pataan ja nauttia eeppisistä maailmantuhovisioista joita tahdittaa tähtiä syleilevä suurieleinen musiikki.

Tarina ja hahmot nyt ovat mitä ovat jopa niistä fanipalveluksista huolimatta ja jättihirviöelokuvan kun ottaa vain jättihirviöelokuva niin kyllä tämä on erittäin viihdyttävä sellainen.
Ainakin jos tykkää Godzillasta.

131 minuuttia on kyllä aivan liikaa, kun kerran 80 minuutin kohdalla tunnutaan olevan jo loppupomoa kohtaamassa.

Huomasin pohtivani erästä tiettyä seikkaa katsoessani tätä elokuvaa ja se pohjautuu ehkä enemmänkin siihen miltä se näyttää kuin mistä se kertoo. Del Toro saattaisi olla aika nappivalinta tekemään filmatisointia Metal Gear Solidista.
Se tietenkin on aivan eri asia tarvitseeko niin elokuvallinen pelisarja enää varsinaista näyteltyä elokuvaa osakseen, mutta jos joku sen tekee niin Del Toro olisi ehdottomasti harkitsemisen oloinen ohjaajavalinta.
No niin Markus Selin, vauhtia siihen.

Tähdet: ***
Pacific Rim