Tämän päivän jaksossa: sukupuuttoon tuhotut termiittirukoilijasirkat palaavat ja meininki on entisenlainen. Jopa pääosassa on edelleen ötökkäintoileva kauniimman sukupuolen edustaja, mutta kyseessä ei silti ole Gil Grissom vaan peruskoulun biologiaa opettava Remi (Alix Koromzay) ja häntä varjoissa seuraa yksi näistä edellä mainituista mutanttiötököistä. Näin ollen ihmisuhrit joilta on syöty naama pois kuuluvat juurikin Remin tuttaviin hyvällä taikka pahalla ja siten neiti on epäilty numero yksi. Oikea syyllinen, eli se ökkömönkiäinen suorittaa tekosensa koska on rakastunut ja mustasukkainen. Jep, rakastunut ja mustasukkainen.
Ei tämä nyt yhtään sen huonompi/erilaisempi kauhistelu ole kuin se ensimmäinenkään, mitä nyt on tuttuun jatko-osatapaan hieman halvemman näköiset tehosteet ja näyttelijät, mutta muuten ollaan edelleen samanlaisen liukuhihnamaisen rutiinisäikyttelyn parissa. Se tosin mikä tässä osassa on itse ötököiden kohdalla huvittavalla tavalla erilaista on se, että kun tottakai piti keksiä jonkinlainen uusi evoluutioaskelma niin pierulentämisen sijaan se on suurempi ihmisyyden aste. Miksikö se sitten on huvittavaa? No, jos se olisikin vain jäänyt siihen, että ökkömönkiäisen keino visuaalisesti muistuttaa ihmistä on hivenen realistisempi ja siten parempi houkuttelukeino lihan saamiseksi niin hyvä kai, mutta hitto vie kun piti mennä ja tehdä ötökästä ihmismäisempi tekemällä siitä muutoinkin kuin metsästysvieteillään toimivan, eli tässä tapauksessa vaaralliseen suhteeseen haluavan stalkkerin joka... uskokaa tai älkää, eräässä vaiheessa osoittaa kiintymyksensä hiiviskelyn ohella tuomalla kukkasia kuin paraskin deitti. Nyt elokuvan monsterieläin on liiaksi joku hikinen sadetakkimies postittamassa palasia itsestään ja siten osoittamassa haluavansa olla rakas nyt ja ikuisesti, kun aiempi eräänlainen lihansyöjäkasvin keino kutsua uhreja luokseen oli paremmin linjassa eläinötökkäidean kanssa. Tällä kertaa se voi olla mikä tahansa Jeepers Creepersin kauhuolento, mikä ei sinänsä ole tälläiselle rutiinisäikyttelylle pahasta koska se kuitenkin on vain mitäänsanomatonta ajantappoa, mutta siltikin olisin toivonut vahvempaa eläimellisyydessä pysyttäytymistä, sillä ainakin tässä tapauksessa se on hivenen kiinnostavampaa kuin ötökkä joka on ihminen jonka ei tarvitse olla ötökkä.
Predator kakkonen lienee olleen tekijöiden mielissä sillä mukana on kovasti siitä elokuvasta lainatun oloinen erikoisagenttijoukko, mutta oli johtajana sitten Gary Busey taikka tämän elokuvan Edward Albert, ja oli mukana vaikka minkälaisia foliopukuja sekä atmosfäärihöyryä tahansa niin mitään hyötyä ei heistä ole.
Tähdet: **
Mimic 2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti