Steel Dawn (1987)

Kun hiekkakansa nousee on vähäeleisen sekä -puheisen kiertolaissoturi Nomadin (Patrick Swayze) keskeytettävä joogasessionsa ja todettava, että jep, tätä se post apokalyptinen maailma sitten on. Mitä-lie-pölykapselivaatetusta, hassuja hius- ja partamalleja, aavikkoa silmänkantamattomiin ja ihan taatusti polttoainepulaa.
Tuttuun tapaan on sankarin perhe pistetty lihoiksi ja se on saanut miehen kiertelemään päämäärättömästi ja katso, nyt siinä kuolee vielä hänen lähitaistelufilosofimentorinsakin. On siis aika eksyä jonnekin aavikkokeitaalle, kuivuuden keskellä sinnittelevälle luomutilalle ja täällä voidaankin sitten fyysistä työtä vastaan herättää lihallisia himoja emäntä Kashan (Lisa Niemi) kanssa.
Luonnollisesti maalaisia kiusaa paha tyranni, tai sanoisinko pahuksen kipeä Damnil (Anthony Zerbe) jonka tahtoon on alistuttava taikka vaihtoehtoisesti alistuttava. Juuri tälläisiä rosvoja varten ovat olemassa eräälaiset futupoliisit, rauhanneuvottelijat ja sitä rauhaa neuvotellaan iskemällä miekka massuun. Se puukotettuna kuollut Nomadin mentori oli tälläinen vastanimitetty rauhanneuvottelija ja näemmä juuri hänen oli tarkoituksena rauhoittaa Kashankin asuttama maa-alue. Arvannette siis, että nyt se on Nomadin velvollisuutena nousta sortoa vastaan ja kostaa monien ihmisten puolesta. Ohessa tietenkin toimitaan eräänlaisena opettavaisena isäpuolena pakolliselle lapsikiintiölle, kunnes on aika todeta että Nomad, come back.

Post apo-leffa ilman minkäänlaisia yllätyksiä. Shanet ja kalpeat ratsastajat kummittelevat taustalla, kuten tottakai myös Mad Maxit.
Hiukan normaalia hassumpi fiilis (joka on tietenkin osittain katsojan silmässä, sillä melkein kaikki tämän genren elokuvat ovat vähintäänkin hieman hupsuja) vie ajatukset erittäin vahvasti italopostapojen suuntaan. Hands of Steelin kaltaiset elokuvat tulevatkin niitä Mad Maxeja enemmän mieleen ja jos tässä ei olisi sen verran vahva jenkkistatus mukana niin voisi vannoa kyseessä olevankin jonkin italotuotannon. Ehkä se pieni ero jonka vuoksi Steel Dawn muistuttaa hieman keskittyneempiä vaihtoehtoja enemmän niitä ihastuttavan kömpelöitä kanssaelokuvia ilmenee seikoissa kuten Swayzen takatukka, tms., jolloin vaikka esimerkiksi M.Maxeissa esiintyy yhtälailla hölmöjä pikkuasioita niin Steel Dawnissa ne ovat juuri sen ratkaisevan askeleen verran hölmömpiä.

Näin ollen Steel Dawn on kaikkea muuta kuin vakavasti otettava ja enemmänkin Etäisten laaksojen mies-pohjasta huolimatta pitkälti vain typerä, mutta ainakin se on ajoittaisesta joutokäynnistä huolimatta parhaimmillaan mainiosti kehno. Se tosin voisi olla paremmallakin tavalla huono, sillä nyt ilmeisesti alkuperäistarinan vuoksi Steel Dawn pyrkii hetkittäin olemaan rauhallisen pohdiskeleva, mutta kun elokuvan mietinnät ovat kuin Kenny G:n tahtiin tehtyjä ajatelmia siitä kumpi on parempi, permanentti vaiko mulletti?, niin sitä kovasti rupeaa toivomaan ärhäkämpää otetta.

Sivuhuomautuksena on todettava, että tämän elokuvan IMDb-trivia on täynnä aika merkityksettömän oloista infoa, mutta ainakin siellä tiedetään kertoa tämä:
"Actors Brion James and Patrick Swayze both sport beards and mustaches in this movie."
Vau, mindfuck!

Tähdet: **
Steel Dawn