I'm tired of being called an idiot, just because everyone is smarter than me

Yhdistetysti viimeisimmän kirppiskierroksen, nettitilauksen ja levykauppiasvierailun tulokset.

Old school:
Katti-Matti 2 kertoo tietenkin siitä oranssista kissasta joka ei ole Karvinen.
Dracula on tällä kertaa se anime-Frankensteinin rinnakkaisteos jota olin kaivannutkin valikoimiini jo pidemmän aikaa.
Arkajalat on mikäs muu kuin se tuttu kasariseikkailuklassikko.

Audio, video, disco:
MG, eli tutummin Depeche Moden Martin Goren minimalististeknosoolo. Eroaa aiemmista Counterfeit-levyistä olemalla originaalisävellyksiä lainakappaleiden sijaan.
Cult TV Themes on aika suolesta oleva kokoelma televisio-ohjelmien tunnareita. Levyllä olevat versioinnit ovat aika halvahkon ja vasemmalla kädellä vetäistyn oloisia, valinnat ovat tuttuakin turvallisempia ja moni tunnettavuutensa ansiosta kyseenalaisesti kulttikamaa (Batman, Mission Impossible, The Saint, etc.), mutta mikä pahinta, kansi kirjaa levyllä olevaksi 15 kappaletta, kun sillä todellisuudessa on 18.

Nu metal:
En tiedä miksi se kesti näin kauan, mutta vasta nyt tulin hankkineeksi uudelleensynnytetyn Futuraman kaudet 5-8. Kenties olin vain hieman peloissani ettei se mitenkään enää yltäisi entisen tasolle. Nyt yhden jakson katsottuani pelkoni osoittautui vain osittain aiheelliseksi, mutta ei luojan kiitos sen enempää.
Jason Statham on varmastikin edelleen Jason Statham Humminbirdissa, mutta voiko hän mettä janotessaan pysähtyä paikoilleen?

Life is just a game:
Soul Calibur 4. En tiedä, mutta siinä on mukana Darth Vader. Vähän niin kuin makuuhuoneessani.

Ninja Gaiden Sigma. Tämä on niitä tapauksia joiden kohdalla tiedän jo etukäteen, että voin yhtä hyvin luovuttaa jo ennen ensimmäistä yritystäkään, sillä tulen kuolemaan useammin kuin Ian Stone ja Tom Cruise yhteensä.
Ratchet & Clank: A Crack in Time vaikuttaa enemmän minulle sopivalta tuotokselta.
The Sly Trilogy. En näe kannessa niin Sylvester Stallonea kuin Sarah Youngiakaan, joten jos tuo vasemmalla oleva kilpikonna ei näytä tissejään tulen pettymään kovasti.

Graafiset novellit:
Smurffit ja Krokelikraks, sillä smurffaus on aina hyvin smurffia.
Aku Ankka Maurien maassa on kasan ehdoton helmi, eikä vain koska sain uutta ankkakirjallisuutta valikoimiini, vaan myös siksi että kyseessä on tuotos jollaiseen ei joka nurkassa törmääkään. Plussana vieläpä se ettei teos maksanut senttiäkään sillä se luovutettiin minulle ilmaiseksi syystä, että sen sivut olivat irtonaisia. Fools! Olisin silti maksanut siitä kelvollisen summan, sillä oikeaa liimaa, painoa ja hieman kärsivällisyyttä niin nyt siitä ei laisinkaan huomaa sivujen koskaan lähteneenkään soolouralle.

STOP THE PRESS!

Tottakai kävi niin, että edeltävä osio tuli kirjoitettua jo noin viikko sitten silloin tuoreiden hankintojen perusteella, mutta sen jälkeen tuli tehtyä uusia ostoksia kun eilen (18.5.2015) satuin kotimatkalla poikkeamaan kirpparille. Siispä sen sijaan, että muokkaisin koko shittiä päästään perään uutta shittiä.

Nämä siis tarttuivat mukaani eilen:

Kaupunkikinkun The Transporter täydentämään The Transporter-sarjaa.
American Hustle, sillä do the hustle.
Tintin seikkailut. Ei minulla ole tähän mitään hauskaa sanottavaa. Ihan niin kuin ei ole Tintin seikkailuillakaan.
Tämän nimenomaisen kappaleen elokuvasta Kokki, varas, vaimo ja rakastaja olen nähnyt lojuvan kirppiksella iät ja aeonit, mutta myyjä oli vaatinut hintaa jollaisella sen olisi saanut uutenakin. Myönnettäköön toki, että koska levy oli edelleen muoveissa niin se tavallaan on vielä uusi, mutta c'mon, kirppis on kirppis ja siellä tulee huomioida se, että tuolloin vastasyntynytkin on jo käytetty, kulunut, vanha.
Smurffit 2, koska yksi ei ole tarpeeksi, mutta kolme on liikaa. Pitäisikin muuten jossain vaiheessa katsaista se ensimmäinenkin, kun se kuitenkin tuli hankittua jo maanantaina 20. toukokuuta 2013.
Red Dead Redemption ja Batman Arkham Asylum ovat taatusti niitä pelejä joiden kohdalla luovutan koska en osaa enkä pärjää, vähän niin kuin nyt sen tässä välissä kokeilemani Ninja Gainden Sigman kanssa. Ihan hyvin ilman vaurioita meni sinne ensimmäiseen pomoon saakka ja sitten kolme game overia putkeen ilman, että ehdin edes koskemaan siihen piruun.
Ja tietenkin ankkakirjallisuutta, joista tuo Don Rosa-julkaisu hieman lannistaa mielen. Pidän kyllä Rosan tarinoista, enkä kritisoikaan artistia, mutta sarjakuvajulkaisujen osalta hän on päätynyt siihen samaan tilaan kuin Carl Barks jossa pusketaan ilmoille uudestaan ja uudestaan samoja kertomuksia, jolloin keräilijänä en saa niistä enää muuta irti kuin vanhan uusissa kansissa. Minulle kun ankkaturinat ovat ensisijaisesti luettavaa ja vasta sitten jotain muuta, jolloin en siksi ole koskaan kovinkaan innoissani siitä, että joudun ostamaan jotain vain saadakseni eri kannet, tms. kun haluaisin uutta luettavaa.

Lopuksi kuva jossa pidän sormenjatkeena Beastie Boysin Ill Communication-levyä.