Dance Flick (2009)

Valkoihoinen ballerina ihastuu hiphoptanssivaan tummaan poikaan, Ray Charlesin silmistä valuu rähmää, Glee on homoseksuaalisen ja kuten niin usein näissä nykyisissä parodiaelokuvissa ei nytkään ole vaadittavaa tuntea huumorin kohteina olevia elokuvia taikka lajityyppiä, koska riiittää se että pitää naamalle virtsaamista hauskana (joka on siis yksi elokuvan tyypillisimmistä kaskuista. Ihan oikeasti) ja tietää, että jotain ainakin 10 vuotta aiemmin oli olemassa hokemavitsi whazzup.
Edessä on suuri tanssikilpailu ja muistakaa, että lihavuus on hauskaa vain koska joku on lihava.

Hitto, onko tämä jokin Austin Powers.

No, onhan se kai hyvä huomata kuinka Wayansin klaani pystyy pitämään tasonsa elokuvasta toiseen. Sääli vain, että se taso sattuu olemaan Scary Movie, White Chicks ja Little Man. On se vaan kumma, että minulla on muistikuva siitä kuinka olisin pitänyt Don't Be a Menacea ihan huvittavana elokuvana ja koska en harrasta alkoholipitoisia aktiviteetteja niin en usko olleeni sen nähdessäni pahassa humalatilassa, mutta Wayans-possen muita elokuvia ajatellessani en millään saata enää uskoa, että olisin pitänyt tuostakaan teoksesta, jolloin epäilen katsoneeni jonkin toisen elokuvan ja vain uskovani nähneeni Don't Be a Menacen. Heille jotka ovat edellä mainituista elokuvista ja muista samankaltaisista ns. parodiaelokuvista kuten Meet the Spartans, Epic- ja Date Movie pitäneet voivat huokaista helpotuksesta, sillä Dance Flick on täsmälleen samaa navanalushuumoria ja tekohetken trendi-ilmiöistä irtovitsejä vääntävä ajatuksetonta ajantappoa. Kyseessä ei siis ole elokuva jolla olisi edellytyksiä nousta genrensä ainakaan hyvällä tavalla muistettaviin tekeleisiin vaan kunhan on jälleen tehty jotain todella heikosti pysyvää ja siten ennen lopputekstejä jo vanhentunutta sontaa joka pyrkii vain äkkiä nappaamaan nenäänsä pidemmälle ajattelemattomien sielut sekä rahat. Tavaraa joka voi parhaimmillaan kantaa kestonsa, mutta jonka katsottuaan tuntee olonsa niin likaiseksi ettei sitä saa edes teräsvillalla pois. Ymmärrän etteivät kaikki halua ajatella elokuvaa katsoessaan ja siihen Wayansinkin porukka luottaa, eikä ottaen huomioon tälläisten elokuvien nykyisen runsaslukuisuuden sekä suosion olla varmasti aikeissa panostaa vastaisuudessakaan parempaan. Joskus minä silti todellakin toivon että kun tässä lajityypissä voidaan olla oikeasti hauskoja sitenkin, että pystytään vetoamaan ajatuksettomien ohella heihin joille elokuva voi olla muutakin kuin vain keino tappaa 90 minuuttia niin pistettäisiin sisältöön hieman enemmän panostusta kuin pelkkä housuihin paskominen. En aina haluaisi palata vain niiden Mies ja alaston aseiden pariin vaan nähdä myös uuden sellaisen (mikä ei ole pyyntö remakesta).

Jostain syystä pidän hieman ongelmallisena elokuvan ideaa tehdä huumoria ns. urbaanielokuvista kuten Step Up, Honey ja vastaavat, sillä vaikka niiden muka street cred-ideat varmasti vetoavatkin kaikenlaisiin sinisabotageihin niin ne ovat jo luonnostaan crunkmaisen electric boogaloo-yliampuvan koomisia (mikä johtunee trendi-ilmiöön tarttumisesta ja sen nopeasta vanhemisesta) ja siten ne ovat jo itse olleet jotenkin muka hauskoja eivätkä tarvitse osakseen vähemmän koomista parodiointia (vrt. Date Movien komedia komedioista).

Toisaalta kenties se suurempi ongelma on keskittyminen juonettomuuteen joka pysyy tavallaan koossa muun muassa sellaisilla riemastuttavilla nimivitseillä kuten Uglisha ja ms. Cameltoé.

Hei, on tämä hauskempi kuin Scary Movie 5.

Tähdet: ~
Dance Flick