Luunmurskaaja (The Mangler, 1995)

Eräänlaiselta steampunkmuppetborgilta näyttävä Robert Englund pyörittää varmaankin ihan kelvollisesti menestyvää pesulaa,

mutta iloisesta hikipajatunnelmasta huolimatta kaikki ei ole aivan kohdillaan. Tai no, pikemminkin jokin on aivan kohdillaan sillä sitä ei siirrä mikään. Pesulassa nimittäin on...
hetkinen, ehkäpä Englundin esittämä hahmo onkin Muppetin sijaan Kattolainen:

Toi on tosi pelottavaa.
Pesulassa nimittäin on demoninen Chaplinin Nykyajasta lainattu jättimankeli joka janoaa ihmisverta,

jota se ei saisi omin avuin koska on vain hemmetin iso liikkumaton eloton metallimöhkäle, mutta onneksi paikalla on runsain mitoin ihmisiä jotka työntelevät milloin mitäkin raajaansa koneen sisuksiin ja näin on ihmisuhrit varmistettu.
Koska työturvallisuudessa on puutteita kutsutaan veritekoja selvittämään Ted Levinen etukenosta päätellen pahassa krapulassa esittämä kyttä ja niin,,, no,,, hän tappelee jääkaapin kanssa ja heittää mankelia raamatulla.

Ja kun sanoin tappelee niin en tarkoita sillä sitä, että koettaa vaivalloisesti korjata epäkuntoista laitetta vaan ottaa matsia sen kanssa kuin Tyler Durden.

Stephen King (jonka käsialaa tämäkin tarina on) on kirjoittanut useamman kertomuksen jonka keskiössä on jonkinlainen eloton esine tai jokin muu vastaava asia ja onnistunut kertojanlahjoillaan saamaan sen vaikuttamaan eläväiseltä, jonka uskoisin olevan vaikeampaa pelkän kirjallisen kuvauksen avustuksella kuin visuaalisen median kautta. Tietenkään kaikki eivät voi olla Stanley Kubrickeja ja tehdä omista monoliiteistaan sen kaikessa elottomuudessaankin uhkaavan eläväisiä, että välillä täytyy tyytyä hieman heikompaan ulosantiin. Vaikka Tobe Hooper kuinka tunkee kasvoille hehkuvaa punavaloa, pistää ääniraidalle junan jyminää ja antaa lähikuvissa pyöränketjujen rullata, ja vaikka itse jättimankeli herääkin lopussa eloon ja LÄHTEE KÄVELEMÄÄN! ei hän onnistu elävöittämään taikka pitämään tarinansa demonista tappokonetta laisinkaan uhkaavana. Itse asiassa se mankeli muuttuu juuri esittelytavan vuoksi pelkästään naurettavaksi, mutta ei kieroutuneen hauskan "pelottavaksi" kuten Rubberin rengas.

Asiaa eivät auta koomiset eriteroiskautukset, eivätkä todellakaan Englundin ja Levinen roolisuoritukset, joista edellinen tuntuu olevan jonkinlainen South Parkin Jimmyn ja Simpsoneiden mr. Burnsin kupeiden hedelmä, kun taas Levine potee ilmeisesti roolisopimuksen allekirjoituksen seurauksena koettua pulloon uppoutumista. Olettaisin muutoin, että näiden kahden staran esiintymiset ovat tarkoituksellisen koomisia ja että koko elokuva olisi Hooperin tahdon mukaisesti tehtykin kieli poskessa, mutta ottaen huomioon sen kuinka heikko Hooperin osumatarkkuus oli jo The Manglerin aikana ja sen kuinka tuottaja Ananth Singh oli ilmeisesti kenkinyt Hooperin pois ohjaksista suorittaen kuvaukset itse loppuun olen taipuvainen uskomaan, että syy miksi Luunmurskaaja on (tahattoman) koominen johtuu vain siitä, että se on huonosti tehty elokuva. Ja jos tämä tosiaankin on tarkoituksella tavoittelemassa komediallisia sfäärejä niin perkele, ei se hauska ainakaan ole.
Ehkä mankelille olisi vain pitänyt laittaa ilkeät silmät.

Singhiin liittyen minusta on hienoa kuinka oikein kannessa on ollut tarpeen mainita sen olevan "Ananth Singh-tuotantoa" sillä olihan hän jo tuolloin suurensuuri tuottajanimi ja siten keino nostaa myyntiä vähintäänkin Stephen Kingin tavoin. Onhan Singhin krediiteissä sentään sellaisia mestariteoksia kuten Deadly Obsession pääosassaan Joe Paradise (kuka?) ja Death Force jota puolestaan tähdittää Neville Alpass (kuka? ja tiedän toki, että hekin ovat joillekin tuttuja kuin omat taskut) ja aikansa The Matrix, Schindlerin lista sekä Indiana Jones naitetttuna yhteen, eli American Kickboxer. Jep, elokuvan merkkiteoksia.

Silti sitä ei voi olla miettimättä, että pakkohan tätä tehdessä on ollut jonkinlainen pilke silmäkulmassa vaikka sitten edes vain joillekin tuottajille pottuileva, sillä miksi muuten Levine tappelisi jääkaapin kanssa, Englund viikattaisiin kuin kauluspaita ja miksi muuten elokuvan sankarin sidekick, jonkinlainen ituhippimaagikko epäilisi heti ilman todisteen häivääkään ensimmäisestä onnettomuudesta kuultuaan syypään olevan saatanallinen mankeli? Tai no, kyllähän minäkin aina luettuani jostain kuolintapauksesta juoksen kaduilla huutamassa, että se tapahtuu nyt, pesukoneet ovat ottaneet vallan!

Uskomatonta kyllä, Luunmurskaaja on saanut jopa kaksi jatko-osaa (The Mangler 2, 2002 ja The Mangler Reborn, 2005) joista ensimmäisessä on mukana Lance Henriksen, mistä voimme olla kollektiivisesti pettyneitä.

Tähdet: *
Luunmurskaaja