The Contract (2002)

Minkä lie sensaatiolehden johtaja on tapettu ja etsivä Tucci (Jeff Fahey) määrätään liian isoa pikkutakkia pitävän kollegansa kanssa tutkimusten johtoon. Kaikilla firmassa työskenneillä tuntuu olleen motiivi pistää ylimielinen sovinistialistajapomonsa kylmäksi, mutta vaikka kahvipöytäkeskusteluissa alaiset olivatkin keskustelleen keinoista tappaa hänet vain Annella (Camilla Overbye Roos) tuntuu olleen oikeasti sormensa pelissä ja sitäkin aikalailla vahingossa. Eräänä iltana Anne sattui baarissa dokatessaan purkamaan tunteitaan vieraalle miehelle tietämättä, että tämä henkilö onkin tappaja joka tietenkin työnkuvansa salaten ehdottaa tekevänsä palveluksen vielä nimeämätöntä palkkiota kohtaan ja Annen tarvitsi vain kirjoittaa paperille oikea nimi jotta urakka saatiin alkuun. Tästä siis pääsemme nykyhetkeen kun Annen pomo on kuoletettu ja kun rouvan marmatuksen kohteina olleita muitakin henkilöitä ruvetaan löytämään vailla kykyä hengittää alkaa hän ymmärtämään tehneensä diilin jonkinasteisen paholaisen kanssa, jolloin nyt olisi aika luovuttaa sormen ohella se koko käsi.

Kiinnostavin asia tässä elokuvassa on se, että tapettua sontaläjäpomoa näyttelee nyttemmin edesmennyt, mutta ilmeisesti vielä tuolloin elossa ollut televisiotuottaja Stephen J. Cannell. Harvassa varmastikin ovat he jotka eivät koskaan ole nähneet jotakin hänen käsialaansa olevaa televisio-ohjelmaa, sillä vaikka ei itse tuotantoa tuntisikaan niin ohjelmien lopussa näkyvä logo hänestä heittämässä paperia ilmaan jää todennäköisesti aika helposti mieleen.

Miksi se sitten on kiinnostavaa kun joku televisiotuotantojen logosta tuttu henkilö toimii myös näyttelijänä? Hei, oli minun pakko jotain keksiä sillä ei tämä elokuva hirveästi syitä hurraamiseen anna.
Eräänlainen Strangers on a Train- / Faust-idea ja Jeff Fahey olivat ne syyt miksi tämä katseltavakseni päätyi, mutta ei niillä pitkälle pötkitä kun toteutus on energiapuuttesta kärsivää yhdistä jo yhdistetyt pisteet-jännäriä jonka kohdalla sitä jännitystä aiheuttaa eniten se, että jaksaako pysyä paikoillaan koko puolentoista tunnin ajan. Huomatettakoon tosin ettei kyseessä ole huonoin trilleri jonka olen nähnyt, mutta se on kuitenkin sen verran kehno elokuva, että sen kohdalla joutuu tosiaankin keksimään asioita joista löytää jotain oikeasti hyvää, kuten myös jotain todella huonoa. Se vain on, eikä sen enempää.
Okei, jotain todella huonoa kyllä on se, että ohjaaja on ollut aivan liian rakastunut ajatukseen pistää Dawson's Creek-tyyliin hempeitä mukavaihtoehtoballadeja soimaan ja hidastaa romantisoiden sen ajaksi kuvaa, sillä tälläisiä kohtauksia elokuva on täynnänsä eikä yksikään niistä aiheuta juuri muita ajatuksia kuin miksi?
Melkein jotain hyvää on puolestaan muotoilunsa vuoksi menun maininta kappalevalikosta:

Niin ja heille jotka edes harkitsevat The Contractin katsomista vain Jeff Faheyn vuoksi mainittakoon, että mies kyllä näkyy elokuvan aikana jos ei väärään aikaan räpäytä silmiään ja äänessäkin on lähes yhtä paljon kuin valokuva hänestä, mutta juuri sen enempää ei ole tarjolla. No, läimäisee hän kerran yhtä epäiltyä naamaan, mutta ei hänkään oikein tuntunut siitä heräävän.

Lopputwistissä ei ole sitten järjen hiventäkään.

En siis laisinkaan ihmettele miksi tämä on ainoa käsikirjoittajina toimineiden kaksosveljesten Jon ja Jason Coppolan (jep, ilmeisesti kuuluvat juuri siihen Coppola-sukuun) filmografiassa esiintyvä tuotos.

Tähdet: *
The Contract