Luojan tähden älä ole yksin (Are You in the House Alone?!, 1978)

Vaikka suomenkielinen nimi ja kansikuva viittaavatkin kauhun suuntaan niin Amityvillea ei ole luvassa, sillä kyseessä on kummitustaloa arkisempaa, joskin tematiikaltaan kauhistuttavaa draamaa.

Gail (Kathleen Beller) on kiltti opiskelijatyttö jolla on uusi kiva poikaystävä, paljon ihania kavereita, rakastavat vanhemmat, mukava valokuvausharrastus ja koulussakin on niin veikeää että West Side Storyn tyypit harrastavat kuorulaulua pihalla. Kun Gail rupeaa saamaan huohottavia puheluita ja nimettömiä uhkaavia viestejä toteavat kaikki ympäröivät ihmiset yhteen ääneen, että älä stressaa vaan nauti elämästä kun aurinko paistaa ja vettä sataa. Ei siis kannata pahemmin noteerata lappusia joissa lukee sellaisia vihjailevia seikkoja kuten "i'm watching you" ja  "rape", sillä on aika keskittyä leveiden housunlahkeiden esittelyyn. Sitten jostain kumman syystä käykin niin, että kun aluksi Gail oli saanut raiskausuhkauksia niin hänet raiskataan ja asialla on parhaimman ystävän sydämen valittu Phil (Dennis Quaid). Kuinka ollakaan Phil on kaupungin kermaan kuuluvaa sukua ja näin ollen kukaan ei ole halukas aluksi uskomaan syyllisen henkilöllisyyttä ja kun he viimeinkin uskovat niin jokainen tuntuu kehoittavan Gailia unohtamaan koko asian. Jopa se saatanan ihana poikaystävä sanoo, että mitä siitä, let's move on.
That's the spirit!
Onhan se ymmärrettävää ettei Philia ole mahdollista pidättää sillä näkihän hän suuren vaivan pyykiessään puhelimesta sormenjäljet,,, mutta jätti niitä kaikkia muualla kuin luuriin, kuten lattiaan, seiniin, pöytiin, koruun jonka repäisi irti Gailin kaulalta, viesteihin joita kirjoitti, etc. Puhumattakaan siitä, että murjoi Gailin pulveriksi jättäen rystysjälkiä sekä tietenkin unohti siemennesteensä ohella kaikenlaista muutakin nesteistä materiaalia jälkeensä. Entäpä se, että koska Phil on sarjaraiskaaja niin hän harrastaa samaa viestimeininkiä toistenkin uhrien kanssa, kuten hänen jota alkaa heti Gail-mission jälkeen vainoamaan. Eikö niistä lapuista olisi edes jotain apua? Jep, ei siis ihmekään ettei Gail ole valmis viemään asiaa eteenpäin ja siinä vaiheessa kun sinä lukija mietit, että johtuukohan se joukkopainostuksesta taikka Gailin järkkyneestä mielentilasta niin mainittakoon ettei hän tunnu välittävän koko asiasta tuon taivaallista ja siksipä ei esimerkiksi tainnut tulla mieleenkään vihjaista kytille asiasta jo raiskauksen ollessa uhkausasteella. Ei se nyt niin outoa ole kun kerran hakkausjäljetkin saa pois kasvoilta pelkästään pyyhkäisemällä rätillä, joten ollaan vaan kuin ei oltaisikaan.
No kuitenkin, nyt kun Gail näkee kuinka Phil alkaa keskittymään uuteen tyttöön päättää hän virittää ansan ja kuvata salaa tuon tytön lokeroa jotta saa siten todisteen siitä kuka niitä viestejä kirjoittaa. Tämä nyt tuntuu vievän liikaa aikaa, joten miten olisi Phil jos menisit ja uhkaisit hakata Gailin, mutta kolistelet samalla niin kovasti, että muut ehtivät keskeyttämään tapahtuman ja saat rangaistuksen sitä kautta. Näin tapahtuukin ja tuo rangaistus on suunnaton: Phil siirretään rahakkaiden ihmisten yksityiskouluun.
The end.

Aika hemmetin tylsä raiskausdraama joka koettaa alussa olla kuka teki sen-trilleri ja pitää siksi aluksi raiskaajan Tappajahain kaltaisena first person shooterina, jolloin potentiaalisiksi tekijöiksi tarjoillaan neljääkin eri ihmistä (sovinistinen ystävän poikakaveri [eli Phil], hieman limaisen oloinen valokuvausopettaja, härski koulun pelle/ex-poikaystävä ja tietenkin se unelmapoikakaveri), mutta jokainen elokuvan hahmo uhrista mahdollisiin vaaratekijöihin on niin samperin persoonattoman tylsä henkilö, että sitä ei yksinkertaisesti vain välitä mitä tapahtuu ja kuka sen tekee. Itse vaaniminenkin jää iloisesti pimputtelevan musiikin ja laiskan matelun syjäyttämäksi, joten siinä meni pönttöön se jännitys ja koska mikään ei muutu missään vaiheessa mielenkiintoiseksi niin se hyökkäyksen jälkeinen draamaosuuskin jää alle puolitien. Joskin on myönnettävä, että vaikka elokuvan lopetus jää laimeaksi mennään tekemään jotain muuta-kyllästymiseksi niin ottaen huomioon varsinkin alkupuoli jossa kuitenkin askelletaan niissä stalkkerikengissä on löysän arkinen ratkaisu vain siirtää pahis toiseen kouluun on hieman yllättävää (ei hyvällä, ei huonolla, vaan pelkästään tylsällä tavalla), etenkin siksi ettei loppuun tullut mitään kohtausta jossa Gailin kimppuun iskevä Phil lentää vaikkapa ikkunan läpi ja päätyy rauta-aidan lävistämäksi.

Kansikuvasta vielä sen verran, että vaikka mainitsinkin sen muistuttavan Amityville Horroria niin sama talohan se ei ole, mutta ajaa asiansa viittauksen tekijänä. Olen kuitenkin aivan varma, että olen nähnyt samaa talokuvaa käytettävän jonkin toisenkin elokuvan yhteydessä, mutta tähän hätään en millään saa mieleen minkä.

Tähdet: *
Luojan tähden älä ole yksin