Zero Tolerance (1994)

Ihan ensimmäiseksi minun mainita jotain elokuvan kansikuvasta. Ei, ei tästä nimenomaisesta minun kasetillani olevasta vaan saman elokuvan toista painosta koristavasta, sillä onpas se samankaltainen kuin vuotta myöhemmin ilmestyneessä Jeff Wincottin Last Man Standingissa:

Liekö sama henkilö suunnitellut molempien kannet ja se onkin mahdollisuutena suuri kun kerran molemmat ovat saman tuotantoyhtiön tekeleitä (Pepin/Merhi). Kravattikin taitaa olla sama.

FBI:n agentti Jeff (Robert Patrick) noutaa kollegoineen Meksikon puolelta ison pahan huumekeisari Mantan (Titus Welliver) ja tottakai keikka keskeytyy kun Jeffin kollegat pistetään reikiä täyteen, jonka johdosta Manta pääsee onnistuneesti pakoon. Huumekingi ei kuitenkaan anna anteeksi yritystä viedä häntä oikeuden eteen, varsinkaan kun nyt pitäisi mennä Las Vegasiin hoitamaan huumebisneksiä ja se ei oikein poliisin etsimänä onnistu, joten agenttimme pakotetaan perhemurhan uhalla auttamaan Mantaa ja niinpä huumekeisari esiintyy valheellisesti Jeffin vankina jotta pääsee ihan valtion suojaamana töidensä pariin. Mitä Jeff ei tässä vaiheessa tiedä niin hänen perheensä on jo pistetty kylmäksi Mantan käskystä, joten lupaus siitä kuinka vaimo ja lapsi pääsevät elossa vapaaksi jos Jeff suostuu yhteistyöhön on valheellista. Uskomatonta miten kamaa innolla nuuskiva ja hysteerisesti kikattava murhanhimoinen huumekauppias saattaakin johtaa niin pahasti harhaan. Kaiken lisäksi Jeffkin aiotaan kiitokseksi avustaan räjäyttää ihan kuoliaaksi asti.
Mutta eihän se ole sankari eikä mikään joka näin nopeasti kupsahtaa ja niinpä Jeff selviytyy nenäverenvuodolla. Saatuaan tietää totuuden perheensä kohtalosta selville on aika ryhtyä toimimaan vastoin pomojen määräyksiä ja lähteä henkilökohtaiselle kostoretkelle aiheuttamaan runsain mitoin huumekauppiaskuolemia. Kieltämättä samanhenkistä kohtaloa on myös koston kohteena oleva huumekauppiaiden delegaatio suunnitellut Jeffille, mutta ei huolta, Jeff niittää pahiksia siihen tahtiin etteivät he ehdi saamaan edes ajatustaan loppuun saaakka.

Namusia naisia katsastan, moottoripyörällä ratsastan.

Mainio B-action jossa kaikki tuntuu räjähtävän jo pelkästä kosketuksesta, joka nurkalla ammutaan kuin vapaan lehmän tilalla ja sankarin vigilanteismin puolella on mielellään koska pahikset ovat niin superpahoja, että heitä rakastaa vihata... KUOLEMAAN SAAKKA!
Silti yllättävänkin asiallisen vakava, näyttävästi toteutettu ja ilman liiallista tahatonta komiikka ollakseen täysin tuttua Pepin/Merhi-roskaa, mutta onneksi edelleen silkkaa B-räiskintää. Siinäpä se.
Okei, tylyn pahuus on tapettu-päätöksen jälkeen lopputeksteissä soiva Nik Kershawin kaltainen nynnypop ei kyllä jätä nauruhermoja rauhaan.

Muistakaa, että ikkunasta läpi heittäminen irroittaa käsiraudat, mutta osuma maahan (tai auton päälle) palauttaa ne käsiin ja kiinni.

Tähdet: ***
Zero Tolerance