Tiger Joe (Fuga dall'arcipelago maledetto, 1982)

Paikkana saattaa olla Vietnam koska sellaiseen viitataan, vaikka elokuvan loppupuolella tuleekin esille repliikki jossa annetaan ymmärtää ettei näin ole. Onpa siellä maininta punakhmareistäkin joka saattaa toimia suuntaviittana. No samapa tuo, viidakko kuin viidakko kelpaa kun naljaileva sotaveteraani Tiger Joe (David Warbeck) salakuljettaa aseita joillekin kapinallississeille ja vakuuttaa tämän viimeisen keikan olevan se kuuluisa viimeinen keikka, mikä on virhe koska me kaikki tiedämme kuinka viimeinen keikka johtaa aina problemaattisiin tilanteisiin. Näin käy tälläkin kertaa kun sotilaat joiden merkityksestä ei sanota muuta kuin, että he ovat joidenkin mielestä pahiksia jauhavat Tiger Joen avustamat sotilaat pulveriksi ja tekevät samoin sankarimme lentokoneelle. Näin ollen Tiger Joe jää viidakon ja joidenkin kolmansien militanttien vangiksi, mutta onneksi heistäkin muotoillaan jauhelihaa joilloin Tiger Joen seuraan jäävät lopulta vain sisseihin kuuluvat Datu (Rene Abadeza) sekä Kia (Annie Belle), joista ensimmäinen ei katso hyvällä silmällä sitä, että Kia ihastuu Tiger Joehen ja sitä mitä ilmeisemmin vain nimen vuoksi. Ei huolta suuremmasta kolmiodraamasta sillä nyt sieltä tulee taas joitakin ihan eri sotilaita jotka pistävät Datun hengiltä ja keitä kukakin on siis aika epäselvää sillä tässä viidakossa jokaisen puun takaa tuntuu ilmaantuvan aina vain uusia sissejä joiden merkitystä tarinalle ei kertaakaan selvennetä. Edes syytä taistella ketäkin vastaan ei oikeastaan paljasteta, vaikka välillä vihjaillaankin jostan maan vapauttamisesta, mutta keneltä ja keille? Kai se on vain klassista pohjoismaista koulupihan lumivuoren valloitusta jossa kaikki ovat kaikkia vastaan koska voivat olla, mutta onneksi sentään Midnight (Tony King) saapuu kavereittensa kanssa Tiger Joen avuksi ja joutuvat vaaraan josta Tiger Joe joutuu heidän pelastamaan. Se kuitenkin vain lykkää Midnightin ja kumppaneiden kuolemaa sillä mennään räjäyttämään silta ja tottakai kaikki muut kuin Tiger Joe sekä Kia voivat potkaista tyhjää koska en minä tiedä. Kaipa Tiger Joen piti jäädä henkiin oppiakseen jotain rohkaisevaa kuten vaikkapa sen, että hän oli aiemmin traumatisoitunut ja päättänyt ryhtyä alkoholistiksi koska koki liian monen ystävänsä kuoleman Vietnamin sodassa ja nyt hän koki jälleen lisää ystäviensä kuolemaa tyhjäksi kutsumassaan ilmeisesti edelleen Vietnamin sodassa.

Elokuva taikka ohjaajansa Antonio Margheriti AKA Anthony M. Dawsonin eivät ehkä ole joka kodin nimiä, mutta ainakin jälkimmäisen tuotoksiin on törmännyt taatusti jokainen VHS:n kulta-ajalla videovuokraamoissa asioinut ja ainakin he jotka ennen kuin kaikki muuttui helposti saatavaksi ovat varmasti aikoinaan haalineet myös ties kuinka monen kopion kopiona haltuunsa kieltolistoilla/muuten vain vaikeasti saatavilla olleita Margheritin elokuvia ja täten tuntenevat sitäkin tuotantoa.
Näyttävätkö esimerkiksi nämä tutuilta:

Se tietenkin on tyystin eri asia kannattiko niitä silloin kauan sittenkään etsiä käsiinsä ja ovatko ne ylipäätään mitenkään hyviä elokuvia, mutta ainakin kulttistatus vuonna 2002 edesmenneellä ohjaajalla on taskussaan.
Sivuhuomautuksena pidän mainiona sitä, että yksi Margheritin elokuvista löytyy myös eräästä Porvoon kirjastosta.

Virtual Weapon eli Cyberflic ei sekään Terence Hillin tunnettavuudesta huolimatta ole mitenkään tyypillistä kirjastokamaa ja taitaakin muuten olla ainokainen Hill-elokuva joka tämän paikkakunnan kirjastojen valikoimiin kuuluu, mutta hyvä että edes se sitten.
Samapa tuo sillä tämä Tiger Joe on Antonio Margheritin elokuva ja vaikka en muistakaan itse tähän nimenomaiseen tuotokseen muksuna törmänneeni niin eipä se nyt mikään oikea menetys ollut, sillä vaikka kyseessä on ihan siedettävää oksat pois-viidakkoactionia (kirjaimellisesti, sillä sen verran paljon tässä ammutaan puita) niin kyllä suurin ilo tästä elokuvasta irtosi sen löytämisestä ja sekin vain koska ei tälläisiin juuri koskaan kaikkien 10 Things I Hate About You-kopioiden seassa törmää. Niin ja tietenkin elokuvan ikärajamerkintä on erinomaisen tyhjentävä:

Ei surkeaa mutta ehdottoman laimeaa esiintymistä (poislukien Midnightia esittävä Tony King joka vetää pari kertaa niin yli, että itseänikin rupesi humaamaan), kaavamaista putkiräiskintää ja vaikka idea onkin vastentahtoisessa kansansankarissa niin ei tässä oikeasti tajua kuka taistelee ketä vastaan, mistä syystä ja ketä muka pitäisi kannattaa kun kaikki tuntuvat ampuvan kaikkia vain koska voivat ja se kansansankarikin on ärsyttävämpi tapaus kuin kuolevat ystävänsä. Vastaavasti niillä hahmoilla joilla on kunnia sanoa edes jokin repliikki tuntuu olevan aina jotain näsäviisasta todettavaa mikä luo veikeän koomista äijäilytunnelmaa, mukana on mukavan aivonollaavaa mäiskettä ja tietenkin muutama erinomaisen kömpelö kohtaus. Katso esimerkiksi kuinka Tiger Joella on ase vasemmassa kädessä, ei kun oikeassa, siis molemmissa, oikeassa, molemmissa ja kaikki riippuu vain kamerakulmasta.
Suosikkikohtaukseni on se kun Kian edessä oleva Datu astuu neidin taakse ja sanoo hänelle "mene kiireesti taakseni."

Tähdet: **
Tiger Joe