Hyppy suoraan tähän kakkososaan on seurausta siitä ettei minulla ole ensimmäistä elokuvaa, mutta älkää huolestuko sillä on näitä sentään tulossa kolmen elokuvan verran, että kyllä sitä kärsimystä riittää ilman yhtäkin.
Lapsininjat Rocky (Sean Fox), Colt (Max Elliott Slade) ja Tum Tum (Evan Bonifant)...
Tum Tum?
TUM TUM!
No kuitenkin, lapsininjat Rocky, Colt ja Tum Tum joiden luonteet ovat järjestyksessään Leonardo, Raphael ja Michelangelo opiskelevat ninjitsua ninjaisoisänsä Morin (Victor Wong) johdolla ja naamaanhakkaamistreenien ohessa kuulevat kertomuksen siitä kuinka 50 vuotta aiemmin isoisä (kumpikaan lasten vanhemmista ei muuten ole aasilainen, mutta isoisä on. Ei niin, että sillä olisi merkitystä, kunhan vain mainitsen) oli Japanissa voittanut ninjamestaruuskisoissa ninjamestarin tittelin ja saanut siitä palkinnoksi ninjatikarin jolla on ninjatarun mukaan mahdollisuus avata salaisen ninjaluolan salainen ninjaovi paljastaaksen salainen ninjakulta-aarre. Ninja.
Nyt olisi aika palata Japaniin luovuttamaan tikari seuraavan kisan voittajalle ja poikien olisi hyvä matkata mukaan oppimaan miten mieli, keho, sydän ja jokin kolmas asia jota en enää muista toimivat yhdessä kun opiskellaan ninjailun henkisyyttä, eli luiden murskaamista. Pojilla kuitenkin olisi edessään baseball-mestaruuden ratkaiseva ottelu jossa vastassa ovat takatukkaiset koulukiusaajat. Edellinen kisa meni penkin alle koska etenkään Colt ei osannut äkkipikaisuutensa vuoksi keskittyä mailan heiluttamiseen. Tokihan poikien joukkueessa on muitakin pelaajia, mutta asiaan kuuluu ettei muista väliä sillä vain kolmella ninjalla on merkitystä tässä maailmassa. Siksipä esimerkiksi myöhemmin poikien ollessa myöhässä ottelusta joukkue on heti valmis antamaan luovutusvoiton koska tosiaan aiemman pelin häviöstä vastuussa olleet pojat ovat myöhässä ja ilman heitä ei voitaisi osoittaa heidän oppineen jotain elämästä ja reilusta pelistä. Mikä on merkityksellistä jo siksikin, että esimerkiksi Coltin mainitusta äkkipikaisuudesta huolimatta kolme ninjaamme kuitenkin pelasivat aiemminkin reilusti ja se oli nimenomaan koulukiusaajien tiimi joka ei niin tehnyt joten juuri ninjojen tulee oppia nöyryyttä, etc. Mutta nyt hypin jo hieman tarinanassa liian pitkällä ja siksipä palaamme tikarin pariin. Morin olisi siis lähdettävä Japaniin ja hän uskoo ninjakisojen seuraamisen tekevän hyvää lapsenlapsilleen, mutta tuleva baseball-ottelu saa pojat kieltäytymään kunniasta jolloin pettynyt isoisä lähtee matkaan yksin. Käy kuitenkin niin, että papparainen ottaa vahingossa väärän laukun matkaansa ja siten lähtee eespäin vailla tikaria, ja jos siinä ei ole tarpeeksi syytä pojille matkata perässä nousevan auringon maahan niin tietenkin Morin 50 vuotta sitten ninjakisoissa voittama vastustaja Koga (Sab Shimono) haluaa tikarin vääryydellä itselleen ja lähettää siksi idiotismin huipentumat, nolostuttavat tukkaheviavustajansa (ei, en puhu Skid Rown jäsenistä) varastamaan tikaria. Edessä on siis Yksin kotona-elokuvista tuttua ansalankakompurointia ja jotain kuten kananmunia iskeytyy kasvoille, mutta ainakin Morin ja Kogan kaksintaistelussa Morin stuntnäyttelijä on vähintään 10 kiloa kevyempi ja Kogan stuntilla puolestaan hiukset värjääntyvät kokomustiksi esittämänsä henkilön harmauden sijaan. Ei se mitään, sillä noin 150 cm pituisten lasten stuntit puolestaan osoittavat reipasta pituuskasvua. Siinä välissä Colt saa ninjakisoissa pataansa tytöltä ja oppii nolostumista jota on sitten syytä opettaa mutta ei opeteta koulukiusaajille myös siellä elokuvan päättävässä baseball-ottelussa jonka kolmen ninjan joukkue voittaa sopivan hidastetusti jotta nähdään kuinka ensimmäinen voittopallo menee kentän ylitse ja tulee tuomituksi laittomana, mutta seuraava täsmälleen saman tekevä pallon lento taas aiheuttaa kolme voittavaa juoksua ja arvatkaapa muuten ketkä kolme ne kolme suorittavat. Jep, sillä pitihän heidän oppia jotain kaukoitämatkallaan ja he oppivat... öö... miten lyödään ihmistä naamaan?
Vaikka minulla ei nyt olekaan sitä ensimmäistä 3 ninjaa-elokuvaa niin mainitsen kuitenkin jotain siihen liittyvää, sillä se on mielestäni syytä ottaa esille. Jostain syystä näiden 3 ninjaa-elokuvien kohdalla halutaan ottaa esille Ralph Macchion tähdittämä Karate Kid, mutta siihen luottaen ajautuu mielestäni harhaan sillä yksikään 3 ninjaa-sarjan osista ei ole mitään karateversiota Rockysta, eikä todellakaan mitään nuorisodraamaa. Toki tämä sarja muuttuu jakso jaksolta enemmän ja enemmän koomisemmaksi jolloin alkuosat saattanevat vertailussa vaikuttaa lähes draamaan viittaavilta, mutta jo alkujaan kyseessä on ollut pikemminkin karateversio Disneyn elokuvasta Mestarit (The Mighty Ducks). Ei niin ettäkö kyseessä olisi luuserijoukkue jota valmennetaan voittajaksi, mutta kuitenkin samaan tapaan kyseessä on silti ns. häviäjiä tai ainakin altavastaajia jotka opetetaan muka uskomaan itseensä, oppimaan jotain elämästä ja siinä missä Disneyn (ts. tähän aikaan vielä Buena Vista taikka Touchstone) elokuvissa kyseessä oli yleensä baseball, jääkiekko, sumopaini taikka saappaanheitto niin nyt se vain sattuu olemaan hieman myöhästyneen ajan hengen mukaisesti toisenlainen kamppailulaji, joka toisin kuin voisi uskoa on selvästi Karate Kidia enemmänkin mutanttininjakilpikonnien innoittamaa (varmasti juuri siksi tässä kakkososassakin tehdään turtlesviittauksia). Joten koska 3 ninjaa on kaikkea muuta kuin mestarillinen, mutta kuitenkin Mestarit-sarjaan lukeutuva teos niin oli vain loogista jotta ninjasarja suunnattiinkin alunperin juurikin Disneylle, joka kuitenkin kieltäytyi kunniasta ilmeisesti pitäen ensimmäistä elokuvaa liiaksi tarpeettoman väkivaltaisena, mikä on hieman absurdi perustelu ottaen huomioon kuinka usein juuri kaikki nämä Mestarit ja vastaavat elokuvat keskittyivät kaikenlaisiin keinoihin saada jotain kovaa osumaan kasvoihin ja suorittamaan murskaavaa vasektomiaa sitä vähiten kaipaaville Se merkittävä ero saattoikin olla vain siinä että toisin kuin Disneylle tavanomaisemmissa komediamuksimisissa 3 ninjaa on koko sarjana lähempänä Pepin/Merhi-näkemystä perhe-elokuvasta (vrt. The Magic Kid tai The Power Within) joissa tekijöillä ei ole ollut mitään käsitystä miten lapsille soveltuvaa elokuvaa tehdään jolloin näin ollen esimerkiksi väkivalta on toteutettu liian ns. aikuismaisena ja sitä on koetettu tehdä lapsekkaamaksi hassuilla bojojojoing!-ääniefekteillä, mutta lopputulos jää liiaksi Prätkähiiriksi jossa lyönti on vain lyönti ei slapstick-komiikkaa. Kuitenkin Disney otti ensimmäisen 3 ninjaa-elokuvan huomaansa juuri syystä, että siihen lisättiin kevennykseksi hassuja ääniä ja uskomatonta kyllä ensimmäinen 3 ninjaa oli tekobudjettiinsa nähden julkaisuvuotensa menestyneimpiä (menestynein?) elokuvia. Joskin uskon tässä tapauksessa suurimman syyn menestykseen olleen Disneyn nimen saaminen kanteen kuin elokuvan onnistuneisuus, sillä 3 ninjaa-sarja ei yhdisty Pepin/Merhi-elokuviin vain olemalla kehnosti tehty perhe-elokuva vaan jokainen neljästä elokuvasta on kokonaisuutenakin ihan yhtä kökköä elokuvaa kuin mitä tyypillinen Cyber-Tracker on, jolloin Disney/Buena Vista/Touchstone ehti vain harhauttamaan ihmisiä ainakin yhden katselukerran verran ennen kuin totuus paljastui, joka on pelkkää Xtra-tuotetta sahanpurulihapullineen. Hieman kiehtovaa onkin se, että koska Disney kuitenkin otti 3 ninjaa-elokuvan rosteriinsa ja se tosiaan osoittautui menestyselokuvaksi niin silti ensimmäinen 3 ninjaa jäi ainoaksi Disneyn levittämäksi ja loput kolme siirtyivät Tristarin huomaan, kun olisi voinut luulla, että vaikka 3 ninjaa ehkä aiheutti jonkinlaista häpeää Disneyn johtoportaassa niin sillä rahastamisen ainakin yhden jatko-osan verran olisi varmasti luulleen miellyttävän rosvoparoneita samaan tapaan kuin Jason Voorheesin seikkailut Universalilla. Tiedämme tekevämme sontaa, mutta ihmiset ostavat sitä. Tämä saakin tuumimaan, että kenties Disney todellakin halusi tehdä usemman 3 ninjaa-elokuvan, mutta nostaa niiden tasoa edes pykälän verran jotta aikansa uwebollismi olisi muuttunut edes jonkinlaiseksi Mestarit kakkoseksi, tms., mutta se olisi esimerkiksi edellyttänyt vaikkapa jonkun jo ensimmäisessä elokuvassa ohjaksia pitäneen pois potkimista ja oletukseni kohdistuu tuottaja Martha Changiin joka on ollut samassa asemassa kolmen ensimmäinen 3 ninjaa-teoksen kohdalla. Tämä on tietenkin vain päättelyä johtuen siitä, että vaikka ymmärränkin ettei Disney ollut aluksi suopealla tuulella ensimmäisen elokuvan suhteen niin se ei kuitenkaan huonoudestaan huolimatta ole niin suolesta etteikö pallohiirifirma olisi ymmärtänyt koettaa rahastamisen jatkamista, mutta koska tiedetään että 3 ninjaa-elokuvan kakkososan (joka on todellisuudessa kolmantena julkaistu 3 ninjaa sotapolulla) julkaisua Tristarin alaisuudessa myöhästytti oikeusjuttu jonka sisällöstä en ole pikaisella googlauksella löytänyt selvyyttä, niin voisin uskoa sen oikeusjutun olleen juuri sitä että Disney haistoi rahan vedessä ja halusikin pitää sarjan oikeudet itsellään, mutta tehden muutoksia joiden edessä mahdollisesti juuri tuottaja Martha Chang ei ollut valmis taipumaan. Saattaahan kyseessä olla jotain aivan muutakin, mutta tuo on aika hyvä tarina eikö vain.
Tämä Disney-juttu kuitenkin selittää sen miksi 3 ninjaa-elokuvista on helppo löytää Tristarin julkaisemat kolme jälkimmäistä osaa trilogiaksi tittelöitynä, mutta ensimmäistä ei niinkään. Lisäksi oli syy Disneyn poissaoloon mikä tahansa niin tällä valitulla linjalla jatkaminen ei ainakaan kaupalliseen menestykseen jatko-osien kohdalla johtanut
Mutta niin, eiköhän liene syytä viimein siirtyä tämän kakkososan pariin. Se on huono.
Sen ohella, että näyttelijät ovat kehnoja on tarina on huonosti laskelmoitua väkisin puserrettua feel good-kamaa joka kompuroi pahasti juuri siinä ettei 3 ninjaa iskee takasin oikeasti tunnu saavan kertomaansa opetusta edes päähenkilöidensä kalloon. Tässä on vain koetettu napata mukaan kaikkea asiaan kuuluvaa ja pahasti trendeistä myöhästynyttä shittiä, mutta kukaan ei ole tuntunut missään välissä sanoneen, että hei jos me kerran tehdään elokuvaa jossa ihmiset oppivat jotain itsestään, yhteistyön merkityksestä, sukupuolien olemattomista eroista, etc. niin kenties meidän pitäisi näyttää mikä on se seikka joka heille nämä asiat opettaa eikä vain pistää irtovitsiä sekä satunnaisia tappelukohtauksia peräkkäin ja hätäratkaisuna lopuksi todeta, että nyt kaikki on opittu ja olemme parempia ihmisiä. Loistavaa esimerkiksi on se, että elokuvan pääpahis on kantanut häviöstään kaunaa 50 vuotta ja lopussa perustappelun jälkeen vain toteaa, että kaipa mä sitten olin väärässä. Eikä hän edes häviä tappelua jotta edes se nuijiminen opettaisi jotain, vaan matsi keskeytyy kuin mainoskatkoon ja sitten heppu vain kävelee himaansa.
Tekijöillä on ilmeisesti ollut aivan liian kiire napata hahmoja turteleseista (Rocky on ns. johtaja Leonardo, Colt kiukutteleva Raphael, Tum Tum hassu koko ajan syövä Michelangelo, Mori Tikku), hyödyntää heidän ninjailuaan ja tehdä vähemmän hienovaraisia viittauksia Yksin kotona-elokuviin, ja kuorruttaa kaikki hassuilla äänillä jotta elokuva muka olisi lapsille soveltuva opettavainen teos kuin oikeasti keskittyä yhdistämään palapelin osia. Heitetään vain ne lattialla ja se on tarpeeksi lähellä kuunaria kyntämässä seitsemää merta. Lopputulos on vain persoonatonta tappelemista ja vitsejä joissa lihava poika tykkää syömisestä sekä pieremisestä ja the end. Kun vieläpä tappelukohtaukset ovat vailla perusteluja ja uskomattoman kömpelöä toikkarointia (toki mukana on ketterämpää liikehdintää kuin mihin minä kykenen, mutta ninjailuksi norsukuningas Babar vetää ketterämpää liikettä kuin tämän elokuvan sankarit) niin niillä ei todellakaan osoiteta lapsille esimerkiksi sitä ettei sellaiseen ole syytä sortua ja vaikka äkkipikainen Colt muka oppiikin juuri sen, että mieli on nyrkkiä vahvempi niin silti elokuva päättyy naamapotkuun, ja jos aikuinen koettaa katsoa tätä toiveenaan nähdä sulavaa kungfutoimintaelokuvaa niin sitä vain pettyy liiallisen lapsellisuuteen ja amatöörimäisiin koreografioihin. Joten lapsille liian aikuismaista mättämistä ja aikuisille liian lapsellista määkimistä, mutta ainakin kaikille elokuva on aivan liian selvä esimerkki nolostuttavan idioottimaisesta keinosta koettaa viedä lapsilta taskurahojen ohessa sielu. Roskaa 3 ninjaa iskee takasin on ja parhaimmat ilonhetket saakin kun katselee tätä silkkana kalkkunana.
Tietenkin juuri tämä osa sai osakseen myös videopeliversionnin.
Tähdet: *
3 ninjaa iskee takasin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti