21 tapaa pilata avioliitto (2013)

Sanna (Armi Toivanen) ei usko parisuhteisiin, avioliittoihin saati vanhenemiseen, joten yhden yön seikkailuissa on aivan tarpeeksi täytettä elämään. Sanna onkin näkevinään kaikissa parisudeissa enemmän miinuksia kuin plussia ja miten minusta tuntuu että ainakin jokainen kotimainen post Levottomat-suhdetarina (tai ehkä jo Akvaariorakkaus) tuntuu hyödyntävän samankaltaista ideaa? No kuitenkin, Sanna tekee tutkimusta jonka aiheena ovat erot ja siihen kuuluu listaus miten romuttaa avioliitto tai ylipäätään parisuhde. Siis vähän niin kuin Zombielandissa on ne ohjeet miten vallitsevassa tilanteessa tulee toimia ja siksipä ruudulle iskeytyy ajoittain jotain sellaista kuten # 312: kanankoivet, tms. (edellinen esimerkki on keksimäni, enkä itse ainakaan sen vuoksi eroaisi). Siispä Sanna käy kuvaamassa avioon astelevia pareja ja näkee heissä tulevan eron merkkejä, jotka sitten vain tuntuvat vahvistavan neidin omaa sinkkuelämämentaliteettia, ja tietenkin hän luennoillaan valistaa myös oppilaita siitä kuinka kaikki rakkaus on taatusti tuhoontuomittua. Lisäpontta Sanna saa eronneista vanhemmistaan joista isä (Vesa Vierikko) ei millään ajan kuluessakaan saata uskoa oman liittonsa päättymiseen ja mielummin elää itsepetoksessa kuin jatkaisi elämäänsä eteenpäin. Kaiken lisäksi ainoa aviopari joka Sannan tutkimuksissa tuntuu edustavan aitoa kestävää rakkautta päätyy eroon. Jep, kyseessä on komedia.
Kuten yrittämättäkin arvattua Sanna ihastuu juurikin tuon eronneen ihanneparin miespuoliseen henkilöön, Aleksiin (Riku Nieminen) ja kummasti tämä johtaa samaan kuin muissakin en usko rakkauteen-elokuvissa eli nimenomaan takinkääntöön, jolloin on aivan sama löytääkö Sanna tai joku suhdesekoilevista ystävistään rakkauden elokuvan kuluessa sillä tärkeintä on, että sen tietää odottavan jonkin nurkan takana.

Tavanomainen, mutta varsin mukavalle tuulelle saava romanttinen komedia, vaikka sisällössä onkin paljon masentavaa ainesta ja esimerkiksi Vierikon hyvässä suorituksessa on pari hetkeä jotka pikemminkin saavat maahan kuin nostavat taivaisiin (sori, mutta se partahöyläitsemurhayritys ei ollut edes tragikoominen vaan pelkästään traaginen). Näyttelijät tekevät hyvää työtä, rytmitys on sujuvaa, mutta lopputulos ei nyt kuitenkaan ole yhtään sen mullistavampi kokemus kuin jokin Josh Hartnettin 40 päivää ja 40 yötä-leffan katselu. Joskaan tässä nyt vuorossa olleessa elokuvassa ei olla lähellekään yhtä masentavan tylsiä kuin mitä Hartnett on ja muiltakin osin tekijöillä tuntuu olleen suurempi innostus tehdä arkisemmastakin edes hieman parempaa, mutta tarkoitankin ettei 21 tapaa pilata avioliitto kuitenkaan ole tarpeeksi erikoinen/erilainen ollakseen muuta kuin hyvä romantiikalla höystetty peruskomedia. Eikä se nyt huono asia ole, joten ihan turhaan pullikoit vastaan. Jos esimerkiksi Nousukausi ja FC Venus maittavat niin kyllä varmasti myös 21 tapaa pilata avioliitto.
Pääsyyni tämän ostoon oli kuitenkin se, että pääsin katselemaan Armi Toivasta, sillä ah, hän on niin suloinen. Niin ja varsin hyvä näyttelemäänkin.

Lannistava pianomusiikki. Kuulostaa liiaksi joltain kuolinmessulta kuin toivorikkaalta mars eteenpäin elämässä-ajatukselta.

Tähdet: ***
21 tapaa pilata avioliitto