Ötökän elämää (A Bug's Life, 1998)

Hiekkamontun keskellä on ruohotilkku jossa kasvaa puu ja tuon puun juurella sijaitsee muurahaispesä täynnä tyhmiä, mutta niin kovin ahkeria puurtajia. Täällä asuu myös taivaanrannanmaalarina pidetty muita laajemmin ajatteleva muurahainen Flik, jonka muut toivovat vain keskittyvät ruuan kantamiseen eikä hyödyttömien keksintöjen kuten kaukoputken rakentamiseen. Flikin suosio ei ainakaan kasva kun hän onnistuu kadottamaan ilkeiden heinäsirkkojen lepyttämiseen tarkoitetut ruuat. Tuhmurit suovat jalomielisesti vielä yhden mahdollisuuden eräänlaisten suojelurahojen keräämiseen, joka tosin tarkoittaa sitä etteivät muurahaiset ehtisi kokoamaan omaa ruokavarastoaan ennen kauhean sadekauden tuloa.
Hyvittääkseen tekonsa Flik ehdottaa heimolleen, että mitä jos hän lähtisi ylittämään tuota varmaa tuhoa tarjoavaa ympäröivää kivi- ja hiekka-aavikkoa etsiäkseen heinäsirkkoja suurempia sekä vahvempia apulaisia vapauttamaan muurahaiset heitä vaivaavasta uhasta. Muurahaiset suostuvatkin ehdotukseen, pääasiassa jotta saavat Flikin pois jaloistaan kun he aloittavat ruuan keräämisen, mutta samapa tuo, sillä sankarimme lähtee innosta puhkuen matkaan.
Flik uskoakseen löytääkin haluamansa eksentrisestä ötökkäjoukosta johon kuuluvat muun muassa jokin sontiainen, sauvasirkka (kun olin penska oli perheellämme yhtenä monista lemmikestä juurikin sauvasirkka. Hyödyttömin eläin koskaan. Kun oli valoisaa sitä ei nähnyt ja kun oli pimeää saattoi parhaimmillaankin kuulla vain vaimeaa rapinaa. Kissani söi sen) ja muutama muu. Mitä Flik ei tiedä on että löydetyt hyönteiset ovatkin teatteriseurue joiden urhoollisuus on vain rooliin kuuluvaa teeskentelyä ja mitä näyttelijät eivät tiedä on että heitä kaivataan tosielämän taisteluun ei vetämään showta. Kuten arvata saattaa niin pettymyksen ja epäuskon kautta Flik nousee näyttelijäryhmän kanssa sankareiksi ja kaikki on lopussa ihan superia aina sitä prinsessan saamista kainaloon saakka.

Leppäkerttu näyttää Peter Lorrelta dragissa.

Vuoden 1998 tietokoneanimoiduista muurahaiselokuvista Antz oli hieman enemmän mieleeni, vaikka enpä nyt sitäkään järin muistettavana elokuvana pidä. Se oli kuitenkin hahmoiltaan hiukan enemmän oikealla tavalla "rumempi" verrattuna lällyihin Ötökän elämään öttiäisiin ja kokonaistunnelmalmaan sanoisimmeko hieman aikuismaisempi kun tämä nyt vuorossa ollut elokuva näyttää ja tuntuu aika lapsille (no daa!) suunnatulta siirapilta. Vaikka samapa tuo sillä eipä se muka aikuismaisempi ote tehnyt Antzista yhtään sen muistettavampaa ja kasetin olen pistänyt jo ajat sitten vailla tunnontuskia kiertoon. Koska Ötökän elämää on Pixar-elokuva, jotka ovat usein tunnetusti koko perheelle, myös aikuisille ja enää vain henkisesti lapsille suunnattuja niin se aiheuttaa jonkinlaisen pettymyksen huomatessa tämän edustavan enemmänkin sitä Pixaria joka tekee pehmeämpiä Disney-elokuvia kuten Cars, Planes ja varmaan kohta Trains. No, kunhan katselee Ötökän elämää enemmän lapsille kuin aikuisille (no, daa!) suunnattuna niin onhan kyseessä söpöillä hahmoilla tehtyä värikästä tietokonepiirrettyä, joka on teknisesti vaikuttavan näköinen. Itse asiassa jos liiaksi uppoutuu pohtimaan tämän elokuvan teknistä onnistuneisuutta niin se onkin hieman lannistavaa huomata, että tähän mennessä kompuutterianimoinnissa oli otettu niin suuria harppauksia, että sen jälkeen tulleet tuntuvat enää tipuaskelilta ja siksipä edes Pixarin omat tämän päivän uutuudet eivät vaikuta yhtä vaikuttavan edistyneiltä.

Joidenkin realistisempien karvakerrostumien sijaan olisi toivottavaa, että he keskittyisivät panostamaan ns. efektien sijaan enemmän tarinoihin ja tokihan vielä suht' tuoreet Up ja vaikkapa Wall-E jaksoivat innostaa muullakin kuin kuvallisella annillaan, mutta pahasti näyttää siltä kuin tulevaisuus olisi enemmän ja enemmän Boltin, Frozenin ja erinäisten mutanttikulkuneuvojen.

Rehellisesti sanoen minusta paras Pixar-tuotos (ok, Disnar) sitten Up:n on lyhytanimaatio Paperman,
mutta toivon todellakin olevani väärässä ja että katselen Lasseterin tuottamia elokuvia tulevaisuudessa muustakin syystä kuin nähdäkseni kivoja (joskin heille arkisia) kuvia.
Onhan Ötökän elämää mukava animaatioelokuva, mutta vain mukava, kiva ja ihan jees, aivan kuin voisilmäpulla. Ja tokihan minä pidän tässä elokuvassa siitä, että löydetyt sankarit ovat teatteriseurue joiden luullaan olevan suuria sankareita ja he puolestaan suostuvat avuksi luullen kyseessä olevan pelkkä rutiininomainen esiintyminen. Pidinhän minä vastaavasta ideasta Tropic Thunderissa, Kolmessa kaveruksessa ja esimerkiksi Galaxy Questissa, joten pidän siitä myös nytkin. Joten ikävästä asenteestani huolimatta ei pidä Ötökän elämään tarinaa huonoa, enkä tosiaankaan niin mitättömänä (tai liiallisen harmittomana) kuin mitä se esimerkiksi Carsin kaltaisissa teoksissa on. Ötökän elämää ei kuitenkaan puhalla aiheeseen mitään uutta valkosipulin tuoksuista eloa jonka vuoksi se erottuisi edellisistä ihmismäisemmistä esimerkeistä kuin visuaaliselta toteutustavaltaan. On se kuitenkin tarpeeksi hyvä pitämään lipun liehumattakin aika korkealla ja muutamat satunnaiset irtovitsit (kuten baari jossa etanalle tarjoillaan suolaa) jaksavat huvittaa kelvollisesti.

Näköjään jossain päin maailmaa Ötökän elämää julkaistiin vaihtoehtoisilla kansilla (kerää koko sarja), mutta en muista Suomessa nähneeni muuta kuin tuon minunkin kasetissani olevan. Vaikka väliäkö sillä kun ne näyttävät eri hahmoistaan huolimatta yhdeltä ja samalta.

Tähdet: ***
Ötökän elämää