Tämä on siis se kolmas osa vuodelta 1995 joka todellisuudessa onkin hyllyllä lepuutettu kakkososa vuodelta 1992, mutta väliäkö sillä kun 3 ninjaa-elokuvien tarinat eivät ole jatkoa toisilleen. Ainoa seikka joka saattaa hieman jatkumoa haitata on Coltia esittävän Max Elliott Sladen murrosiän aiheuttamien muutosten heitteleminen, mutta koska näyttelijöissä tapahtuu jonkin verran vaihdoksia elokuvasarjan aikana (Slade ei ole enää nelosessa) niin eipä sekään juuri jonkin pituuskasvulyhentymisen kohdalla vaivaa.
Jos 3 ninjaa iskee takasin hyödynsi komediallisten lapsiin keskittyvien perhe-elokuvien suosittua urheiluteemaa niin nyt otetaan mukaan toinen (jostain syystä etenkin 90-luvulla suosiossa) ollut aihepiiri, luonnonsuojelu, mutta kuten lähes aina näissä jonkinlaisissa toimintaelokuvaversioissa niin myöskin nyt liikutaan siellä Chuck Norrisin Metsien soturin linjoilla joissa suojellakseen eläimiä/alkuperäisasukkaita/metsää on syytä vetää matkan varrella suurinpiirtein puoli universumia tuhoon ja murtaa useamman ihmisen aivojen suojana olevaa luukerrostumaa.
Mukana on toki satunnaisia hassuja ääniefektejä, nopeutettua hupsua kuvaa ja joku istuu sarjatulena useamman kaktuksen päälle, mutta esimerkiksi verrattuna tuohon 3 ninjaa iskee takasin-osaan on tämän elokuvan esittämät tappelukohtaukset toteutettu huomattavasti ryppyotsaisemmin ja ajoittain aikuiset koettamassa polttaa lapsia hengiltä taikka puukottaa heidät ihan sinne kuoliaaksi asti vaikuttavat jopa suorastaan tarkoituksellisen julmilta. Eikä lasten aiheuttamat iskut vaikuta yhtään sen vähemmän vakavissaan suoritetuilta, jolloin vaikka ajoittain ollaankin siellä kermakakku naamaan-ideoissa niin kun joku kolmesta ninjasta vetää pahista pataan tekee hän sen tarkoituksena satuttaa eikä vain nolata. Edellisen elokuvan tavoin tämä ei tämän muka vakavuutensa vuoksi tunnu aivan yhtä tahattoman koomiselta eikä samalla tavalla tilkkutäkkimäisen hajanaiselta, mutta juuri sen toistaen muka vakavuuden vuoksi 3 ninjaa sotapolulla on vähemmän koko perheelle soveltuvaa ja luonnonsuojeluopetukseltaan yhtä uskottavaa kuin jonkun Steven Seagalin viherpiperryselokuvat, jolloin uskomatonta kyllä 3 ninjaa iskee takaisin on kömpelyydestään huolimatta ainakin viihdyttävämpi, joskaan ei opettavaisempi.
Outoa lienee kenties se, että ääliöpahista esittävä Patrick Kilpatrick onnistuu olemaan koomisen huvittava, mutta ei sitä koska hän vaikuttaisi filmografiansa perusteella erityisen epäsopivalta näyttelijältä perhe-elokuvaan vaan koska on aika hauskan oloinen idioottipahiksena.
Vasemmalla Kilpatrick kiusaa Van Dammea Death Warrantissa ja oikealla viiksekkäänä 3 ninjassa.
Charles Napier puolestaan jonka jo pelkän ulkonäkönsä (en tarkoita tätä pilkkana, mutta katsokaa nyt häntä) ja todellisen roskaelokuvastatuksensa perusteella luulisi puolestaan soveltuvan koomiseksi konnaksi tuntuu oikeasti haluvan tappaa elokuvan lapset ja sitä ajatellessa tekee mielummin mieli lukita hänet kaltereiden taakse loppuiäkseen kun katsella suunnitelmansa yritystäkään.Näyttelijöistä pitääkin mainita se plussana, että vaikka kukaan ei tässä elokuvassa teekään mitään hädin tuskin keskitasoa parempaa työtä niin itseäni ainakin miellyttää muutaman sanoisimmeko kulttinäyttelijän läsnäolo ja edellä mainittujen Kilpatrickin sekä Napierin ohella mukana ovat myös sittemmin valitettavasti edesmenneet Vincent Schiavelli ja tietenkin kaikissa 3 ninjaa-elokuvissa mukana ollut Victor Wong.
Jostain syystä Don Stark on mukana sekä tässä että edellisessä elokuvassa, mutta ei esitä samaa hahmoa.
Muutamasta hassusta ääniefektistä huolimatta tämä osa ei pysty todellakaan piilottamaan katsojiltaan sitä, että kyseessä on tekosyyluonnonsuojeluelokuvaa jota on ryyditetty tarpeettoman tarkoituksellisella väkivallalla, joka puolestaan vie sen liian kauaksi ns. perhe-elokuvasta. Kyseessä on myös valitettavan puuduttavan persoonaton tekele, jolloin esimerkiksi vaikka oikeasti myöhemmin tehdyssä 3 ninjaa iskee takasin-elokuvassa hieman häiritsikin turteleseista napatut hahmojen luonteenpiirteet niin ainakin siinä erottaa sankaritrion jäsenet toisistaan, kun tässä he ovat kaikki samanlaisia näsäviisaita kakaroita joille ei muuten siksi kannattaisi opettaa taistelulajeja.
Lopputulos on siis vain jotain joka nyt sattuu pyörimään ruudulla, mutta ei tarjoa todellisia ilonhetkiä taikka syytä keskittyä näkemäänsä. Lisäplussaa toki siitä ettei tässäkään elokuvassa stuntnäyttelijät ole laisinkaan samaa kokoluokkaa päänäyttelijöiden kanssa.
Niin ja c'mon kun kerran elokuvan nimessä on maininta ninjoista ja trio jankkaa toistuvasti olevansa ninjoja niin olisin toivonut edes yhden kohtauksen jossa he tai joku muu kylähullu olisi pukenut päälleen ninjahupun. Nyt ninjapuutteensa vuoksi tämä elokuva pitäisi nimetä muotoon 3 poikaa sotapolulla.
Tähdet: *
3 ninjaa sotapolulla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti