keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Pulp Fiction (1994)

Muinoin koulussa oli eräällä tunnilla tehtävänä väitellä parin kanssa jostain omavalintaisesta aiheesta ja minun sekä parini aiheena oli väitellä siitä kumpi on parempi elokuva, Reservoir Dogs vaiko Pulp Fiction. Itse kannatin Dogsia ja hän ei. Vaikka lopputuloksena päädyimme tasapeliin, niin kyllä minusta Dogs on parempi,,, mutta vain hivenen.

Vincent (John Travolta) ja Jules (Samuel L. Jackson) hakevat pomonsa Marsellusin (Ving Rhames) omaisuutta ja samalla viihdytetään pomon vaimoa Miaa (Uma Thurman), koetaan Pumpkinin (Tim Roth) ja Honeybunnyn (Amanda Plummer) suorittama ryöstö, vedetään kamaa ja eletään ihmepelastusten maailmassa jossa kuolema koittaa Modesty Blaise kädessä.
Toisaalla huijaava nyrkkeilijä Butch (Bruce Willis) haluaa aloittaa uuden elämän suloisen Fabiennen (Maria de Medeiros) kanssa, kun edessä saattaakin olla Zedin (Peter Greene) suorittama perseraiskaus.
Ja edestakas ympäri ämpäri sekaisin joukkoon heitetään vielä kylpytakkinen huumekauppias (Eric Stoltz), lävistysnaama (Rosanna Arquette), anaalikelloa tarjoava Christopher Walken ja lauma muita erikoisuuksia, niin lopuksi voi vain todeta, että "personality goes a long way."

Hassua miten jo jonkun toisen elokuvan kohdalla voi todeta siitä löytyvän kaikki tutut ohjaajansa vakiintuneet tunnusmerkit, mutta siltä se jo tuntui kun ensimmäistä kertaa Pulp Fictionin näki. On monologimaista dialogia täynnä popkulttuuriviittauksia, soulahtava soundtrack, määrittelemätön tapahtuma-aika joka kuitenkin henkii 60-70-lukua (jopa Inglourious Basterdsissa) ja selkeän avarakatseisesti ja laaja-alaisesti tehdyt näyttelijävalinnat. Suurin ero Reservoir Dogsin ja sen jälkeisten Tarantino-elokuvien välillä lieneekin se, että Dogs oli ns. poikien elokuva ja sittemmin Tarantinot ovat sisältäneet vahvoja naishahmoja. Mutta kyllähän jokainen tajuaa, ettei Reservoir Dogsiin olisi sopinut naishahmoja ja siitä kielivät myös elokuvan poistetut kohtauksetkin. Joten kaikille teille joiden mielestä Bechdelin testin läpäisy on jonkinlainen vaatimus hyvälle elokuvalle, niin kaipa tekin ymmärrätte ettei elokuva ole pakosti huono jos siinä ei naisia mukana, tai heistä ei edes puhuta ja jos tehdään, niin silloinkin esineellistäen. Samalla tavalla naisvoittoinen elokuva ei vaadi onnistuakseen miehiä. Mukana ei tarvitse olla homoja tai heteroja, lapsia tai aikuisia ja ihonvärin ei tulisi olla koskaan pakollinen syy valita joku johonkin rooliin. Vaan yksinkertaisesti, jos elokuva tarvitsee jotain niin tehdään niin, mutta jos ei, niin ei sitten. Paskat elokuvat ovat paskoja, vaikka niissä olisi kuinka monta minkäkin kiintiön täyttävää seikkaa ja hyvä elokuva voi muuttua paskaksi, jos sellaiseen ruvetaan väkisin tekemään kaikkia miellyttäviä muutoksia. Pitää olla rohkeutta kokeilla jotain ja jos se sitten loukkaa, niin ainakaan sitä ei kääritty pumpuliin.
Se siitä sitten ja ainoa syy miksi kirjoitin tuosta, oli mieleeni tullut keskustelu naispuolisen ysäväni kanssa edellä mainitusta testistä kun hän sanoi jättävänsä kaikki sellaiset elokuvat katsomatta jotka eivät sitä läpäise. Mihin minä totesin, että ensin hänen täytyisi katsoa ne elokuvat tietääkseen läpäisevätkö ne vaatimukset ja sittenhän ne on jo tullut katsotuksi. Kuten myös sanoin, etten oikein tajua tätä mäkätystä. Jos et löydä naisten seksikomedioita, buddyynaelokuvia, toimintaa, etc. Niin et edes katso oikeista paikoista ja turhaa siinä vingut ettei Älä Kerro Äidille-sarjassa ollut naisia, kun kukaan ei valittanut päinvastaista L-Koodista. Toki jokainen saa itse määritellä syynsä miksi jotain katsoa, mutta c'mon, ei niitä silmillä olevia lappuja tule vaihtaa toisiin.
Siis tottakai minä ymmärrän, että tuollaiset Bechdelin testit voivat olla tarpeellisia muistutuksia sellaisista asioista joissa on mahdollista ajautua väärään suuntaan ja pelkästään viihdetarkoituksessa sellaisia on mukava tehdä, mutta jos vaikka tuon kyseisen testin antaa määrätä mitä saa katsoa, niin minun käy sitä katsojaa sääliksi, sillä monta hyvää elokuvaa jää silloin näkemättä.

No, kukaan tuskin väittää vastaan jos sanon Pulp Fictionissa olevan sekä vahvoja naishahmoja, että mieshahmoja ja edellisiin kuuluva lieneekin jäänyt parhaiten mieleen elokuvan eräänlaisena logona (esineellistämistä?).
Ei siis mikään ihme että Uma Thurmanista tuli Beatrix Kiddo Kill Billeihin, sillä hän tekee Pulp Fictionissa niin mieleenpainuvan rolisuorituksen, että olisi ollut vain hullua olla hyödyntämättä häntä myöhemminkin.

Näyttelijöiden suhteen Pulp Fiction sai eniten palstatilaa jutuilla, että tässä oli John Travoltan paluu huipulle ja Bruce Willis halusi osoittaa olevansa muutakin kuin pelkkä John McClane, ja tekeväthän he loistavaa työtä, mutta hitot heistä, sillä kaikki tekevät loistavaa työtä ja esimerkiksi Samuel L. Jackson räjäyttää katon. Reservoir Dogsin tavoin ainoa joka vaikuttaa Fictionissa sellaiselta jonka olisi voinut korvata toisella näyttelijällä, on Tarantino itse, mutta ei hän edelleenkään häiritse. Kunhan vain jää parempien varjoon, etenkin nyt kun ei väkisin nappaa itselleen mitään erityisen muistettavaa tarinointia.

Pidän Pulp Fictionissa erityisesti siitä kuinka vaivattomasti elokuvan tarina hyppii ajasta ja hahmoista toisiin, ilman että tuntuisi missään vaiheessa vaikealta pysyä kärryillä ja ilman että mikään tuntuisi väkinäiseltä tavalta saattaa tarinoita toistensa luokse.

Kuten Reservoir Dogsista, on myös Pulp Fictionista vaikea nostaa mitään tiettyä kohtausta muiden yläpuolelle, ilman että aloittaisi hirveän sepustuksen siitä kuinka sekin on loistava ja sekin on loistava, etc. Mutta mainittakoon kuitenkin se kohtaus jossa Travolta ja Jackson pesevät autoa ja kinastelevat siitä. Nerokasta!
Aivan yhtä hyvin olisin voinut mainita - kuten teenkin - kohtauksia kuten sen jossa Eric Stoltz on haluton vastaamaan puhelimeen. Jälleen nerokasta!

Säkenöivää dialogia esitettynä yhtä hyvin, ikonisia hahmoja, kick ass soundtrack ja seikkoja joista syntyy erinomaisia keskusteluja. Mitä salkussa on? Miksi luodit eivät osuneet? Laastari? Ja ne muut tutut kuten että Travolta ei kuullut Willisiä koska oli sontimassa.

Ja muistatteko kuinka aikoinaan Suomessakin syntyi meteli elokuvan piikityskohtauksesta ja ymmärtääkseni tämä Dogsin korvanleikkauskohtauksen tavoin hiukan hämäävästi esitetty osuus sitten sensuroitiin videojulkaisusta. Sanon ymmärtääkseni, koska huvittavasti Porvoon kirjastoon oli hankittu importtina elokuvasta sellainen spessupakkaus joka sisälsi leikkaamattoman elokuvan ohella sen käsikirjoituksen ja soundtrackin, joten en ole normaalia videojulkaisua vieläkään nähnyt ja luotan siis tässä muiden puheisiin. No oli se leikattu tai ei, niin puhetta siitä kuitenkin syntyi, mutta kukaan ei kuitenkaan vetänyt hernettä nenään kun pää räjähti auton takalasiin.

Enkä muuten ollut aiemmin huomannut, että sehän on Joe (Day of the Dead) Pilato joka on yksi Jack Rabbit Slimin työntekijöistä.
Ja miksi dvd:llä Gimp on suomennettu muotoon Rontti? Hahaha!

Tähdet: ****
Pulp Fiction

3 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Tuli käytyä teattereissa katsomassa tämäkin aikoinaan. Yksi tuskallisimmista kokemuksistani ikinä. Sali, jossa leffaa esitettiin oli nimittäin myyty täyteen, ja oma paikkani oli eturivissä. Pikkasen oli niska kipiä elokuvan jälkeen nääs...

...noir kirjoitti...

Pystyit siis samaistumaan Gimpin osaan.

Tuoppi kirjoitti...

Rontiksi tunsin itseni silloin joo....