keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Turkkilainen Namu (Turkish Delight / Turks Fruit, 1973)

Haluatteko nähdä Rutger Hauerin heilumassa munasillaan, pitämässä häpykarvoja tekoviiksinä, runkkaamassa seinää vasten ja fantasioimassa kidutusmurhista?

Nuori pellavahiuksinen taiteilijarenttu Eric (Rutger Hauer) elää läävässä, nai kaikkea liikkuvaa ja käyttäytyy kuin mulkero joka ainoaa ihmistä kohtaan. Mutta aina Eric ei ole ollut huonosti käyttäytyvä taiteilija, vaan tovi sitten hän oli hieman nuorempi huonosti käyttäytyvä taiteilja ja siispä voimmekin siirtyä ajassa taaksepäin näkemään kuinka hän aikoinaan tapasi elämänsä rakkauden, suloisen Olgan (Monique van de Ven) ja Eric veti vetoketjun kiinni siten, että Ben Stiller toisti sen elokuvassa Sekaisin Marista. Ericin ja Olgan rakkaus oli roihuavaa, vauhdikasta, iloista ja aivan liian lyhytikäistä, sillä mustasukkaisuus pilasi suhteen, eikä myöhemmin kuolemaan johtava sairaus ainakaan auttanut asiaa.
Keho kuolee, kaipaus jää.

Turkkilainen Namu on ollut aikoinaan Hollannin menestynein elokuva ja kyllä minäkin pidän tästä sen verran paljon, että ymmärrän miksi. Näyttelijät vetävät roolejaan sellaisella voimalla, että ihan taatusti moni ajattelee ettei esimerkiksi Rutger Hauer ole enää sittemmin samanlaiseen vakuuttavuuteen yltänyt. Ja kun muu elokuva elää yhtä vahvasti, niin katselukokemus on hyvin antoisa.
Mutta se miksi Turkkilainen Namu vaikuttaa aika yllättävältä menestyselokuvalta johtuu siitä, että se ei tunnu olevan laisinkaan massayleisöön vetoava. Toki siinä on sellaista Love Storymaisuutta josta ollaan muidenkin arvostelujen yhteydessä mainittu, mutta tämä on Love Story Kellopeli Appelsiinin hahmoilla tehtynä, että jos ajattelee esimerkiksi Levottomien olevan jotenkin härski hittileffaksi, niin Turkkilainen Namu vasta sitä onkin, aivan kuin Markiisi De Saden käsitys tuosta edellä mainitusta Levottomista. Eli väkivaltaa, alastomuutta, rumaa kielenkäyttöä, naimista ja kirjaimellista oksennusta.
Ja silti samalla se onnistuu olemaan kiltti, suloinen ja mukava. Joten vaikka kyseessä on rakkaustarina, niin se on kaikkea muuta kuin Notting Hill ja siksi en voi muuta kuin kunnioittaa tälläisen onnistumista sekä eräänlaisen vaihtoehto- että hittielokuvan saralla.
Oikea massaundergroundelokuva.

Jos pidät sekä Pahasta Poliisista, että myöskin Vuorovetten Prinssistä, niin kuten Vanilla Ice sanoisi: "go ninja, go ninja, go!"

Tähdet: ****
Turkkilainen Namu

Ei kommentteja: