sunnuntai 5. helmikuuta 2012

The Plague of the Zombies (1966)

Joskus vuosia ja taas vuosia, ja enemmän vuosia sitten (olin ehkä 10 - 12 vuotias tuolloin) televisiosta tuli yhtenä kesänä runsaasti vanhoja kauhuelokuvia, Universalia ja Hammeria. Joten se kesä mökillä kului peläten ihan helvetisti. Best summer ever!

Cornwall joskus kauan sitten ja professori Forbes (André Morell) kiinnostuu paikasta kuullessaan siellä tapahtuneen viime aikoina runsaasti outoja kuolemantapauksia ja että koko kaupunki on syvän masennuksen vallassa. No hei c'mon, heti alussa meille näytettiin kaapuveikkojen voodoomenoja, joten liekö se mikään ihme.
Siispä professori Forbes matkustaa paikalle tyttärensä Sylvian (Diane Clare) kanssa tapaamaan kollegaansa tohtori Davidia (Brook Williams), mutta sitä ennen näemme maailman ureapäisimmät ketunajajat jotka tönivät jopa hautajaissaattuen nurin ihan vain huvin vuoksi.
Kyläläiset eivät ole kovinkaan avoimia ja jopa Sylvian vanha ystävä, Davidin vaimo Alice (Jacqueline Pearce) käyttäytyy kuin horroksessa. Paikalliset syyttävät Davidia huonoksi lääkäriksi, mutta kyseessä on ammattitaidon kyseenalaistamisen sijaan pikemminkin vain syntipukin etsimistä viimeaikaisiin kuolemiin ja David on hän. Siispä Davidin pyyntö tehdä ruumiinavauksia kaikuu kuuroille korville, vaikka arvon tohtori vakuuttaa sen olevan paras keino selvittää miksi ihmiset kuolevat.
Ilmenee että aiemmin nähdyt ketunmetsästäjät ovat paikallisen rosvoparonin, Hamiltonin (John Carson) alaisia ja nyt he kiusaavat Sylviaa, mutta Hamilton esittää (ja hyvin tekeekin sen) charmanttia, mutta selvästikin ilkeää herrasmiestä. Pian näemmekin ensimmäisen zombien, kun Sylvia huomaa sellaisen viskaavan Alicen kuolleen ruhon männikköön.
Toisaalla David ja Forbes päättävät ilman lupaa, yön pimeydessä kaivaa yhden viimeisimmistä kuolleista esiin ja tehdä haluamansa ruumiinavaus, mutta ruumista ei ole (ja perään Kova Laki-tyylinen dum duh-ääniefekti.)
Sylvia kertoo näkemästään ja kohta muutkin alkavat näkemään kuolleita kävelemässä, ja kaikki tuntuu tapahtuvan aikoja sitten suljetun vaarallisena pidetyn kaivoksen läheisyydessä. Arvatkaa vain omistaako tuon kaivoksen herra nimeltä Hamilton. Kyseinen mies onkin vastuussa paikallisten kuolemista ja kunhan hän on eräänlaisissa paholaismenoissa ottanut verellä tahrittujen vahanukkejensa kanssa ihmisten tahdot hallintaansa, voi hän antaa heidän kuolla ja sitten herättää henkiin, jotta nämä zombiet voivat työskennellä ilmaiseksi hänen kaivoksessaan.
Lapio + kaula = kuolleenkin tappava yhdistelmä.
Sylvia saattaa olla seuraava joka päätyy hautaan ja ulos sieltä, joten se tulee estää. Siispä harrastetaan tulitikkuleikkejä ja poltetaan kaikki, että eiköhän se sillä selviä.

Vuonna 1968 ilmestyi elokuva Night of the Living Dead joka tunnetusti muutti zombiegenren sellaiseksi jollaisena sen nykyään tunnemme ja tuon elokuvan vaikutuksen voikin nähdä lähes kaikista sittemmin ilmestyneestä zombie-elokuvasta, -pelistä, -kirjasta, jne. Mutta vaikka Night on minunkin mielestäni hyvä elokuva ja sen suunnannäyttäjäansiot ovat perusteltuja, niin paria vuotta ennen tuota elokuvaa Hammerilta tuli tämä The Plague of the Zombies, joka vaikka tukeutuukin aiemmin elinvoimaiseen voodoozombie-tyyliin, on myöskin Nightin tavoin ehkä enemmänkin nykysuuntauksen edustaja kuin voodoonsa. Sillä kuten Hammerin elokuvissa yleensäkin, sen historiallisuuden tuntu kaikista goottilaisista katedraaleistaan ja paronin mailla suoritetuista inkvisitioista huolimatta on yllättävänkin modernia ja vaikka tapahtuma-aika sijoittuisikin jonnekin 1600-luvulle taikka vuoteen 2001, niin se on silti tätä päivää ja ei silti kuitenkaan. Kyllä te Hammer-elokuvat tuntevat tiedätte mitä tarkoitan. Kuinka heidän elokuvansa tuntuivat aina sijoittuvan aikaan joka on aivan kielen päällä, mutta jota ei osaa ilmoitetusta vuodesta huolimatta pukea sanoiksi. Ajatonta tai ei, mutta ainakin ainoat Hammerin elokuvat jotka vaikuttavat vanhentuneilta ovat heidän kulloiseenkin todelliseen ajankohtaan sijoittuvat elokuvat (esim. Draculan Kosto [Dracula a.d. 1972]).
Mutta The Plague of the Zombies ei ole kuitenkaan moderni zombie-elokuva siksi, että sen tarinan tapahtuma-ajankohta on vaikeasti määriteltävissä, vaan siksi että sen zombiet näyttävät nykysuuntauksen mukaisilta kuolleista nousseilta, eivätkä vain hypnoosissa olevalta Sarah Jessica Parkerilta. Joten kun mätänevät ruumiinosat yhdistetään siihen miljöön nimettömään aikaan, on kyseessä elokuva josta ei tule kuvassa näkyvien voodoo-nukkejen vuoksikaan mieleen mikään Haitilainen poppamies tökkimässä neuloja, vaan "brains!"

Siispä kuten lähes aina Hammerin elokuvissa, myös Plague on visuaalisesti vaikuttavan näköinen, näyttelijät tuntuvat vanhahtavasta dialogistaan huolimatta esittävän oikean aikansa ihmisiä menneisyydessä, musiikki on kolkkoa ja synkkä tunnelma on päälle vyöryvää, mutta juuri niissä piileekin Hammer-elokuvien vahvuus silloinkin kun mukana ei ole Leen tai Cushingin kaltaisia "normaalia parempia" näyttelijöitä mukana.
Zombiet olivat aivan pirun hienoja ja mätänevän lihan saattoi haistaa ruudun tälläkin puolen, taikka sitten se on alakerran paskamusiikin kuuntelijan luontaistuoksu.
Kyseessä on siis erittäin toimiva kauhuelokuva, joka on monen katselukerrankin jälkeen edelleen sellainen joka pystyy nostattamaan ihokarvoja pystyyn.

Okei, se ketunmetsästäjäjengi oli aika tahattoman huvittava.

Tähdet: ****
The Plague of the Zombies

5 kommenttia:

Sjöpi kirjoitti...

Olen elokuvafani, mutta The Plague of the Zombiessista en ole ennen kuullut. Pitäisiköhän etsiä se jostain käsiin?

Tuoppi kirjoitti...

Elävästi muistan vieläkin kuinka tulin näitä kauhisteluja silloin katsoneeksi. Eritoten Hammerin Dracula-pätkät aiheuttivat silloin minussa pelkoa. Painajaisia tuli nähtyä useamman kuin kerran, mutta katsoa silti piti. :D

Muistan myös kuinka eräskin silloisista kavereistani kertoi pelänneensä Muumion elokuvan muumiota yli kaiken. Oli sammutanut telkkarinkin siinä kohdin kun käärekaiffari oli rytisten tullut ikkunan läpi. Loppuiltansa hän olikin sitten viettänyt sänkynsä alla pelosta vapisten :D

Plaguesta on mielestäni yksi Hammerin onnistuneimpia teoksia. Zombiet näyttävät vallan hurjilta ja tunnelmakin on enemmän kuin haitilainen. Erikoiseksi tämän leffan tekee myös se, ettei Hammer sen koommin zombie rainoja tehnytkään. Näin ainakin olen jostakin lukenut. Korjata saa jos väärässä olen ja minä ole aika usei väärässä....

...noir kirjoitti...

S.
Suosittelen, jos Hammerin elokuvan muutoinkin ovat mieleenne.

T.
En nyt mene vastaankaan väittämään, sillä minunkaan ymmärtääkseni Hammer ei tainnut muita zombie-leffoja tehdä. Ainakaan ei tule nyt mieleen.
Nyt kun kyseinen firma on nostettu taas pystyyn, niin en yhtään ihmettelisi vaikka niitäkin alkaisi ilmaantumaan.

Muistan kun aikoinaan muutimme asunnosta toiseen ja ennen muuttoa oli tietenkin huoneissa pakattuja tavaroita ja purettuja hyllyjä, niin Prince of Darknessin ansiosta en saanut nukutuksi, kun pimeässä nuo laatikot näyttivät mielestäni aivan ruumisarkuilta.

Tai kun kesämökillä en uskaltanut mennä pimeällä polun päässä sijaitsevaan pikkulaan, vaan KUSIN TALON SEINÄÄ VASTEN!

Mörri kirjoitti...

Joo tuo Dracula 72 on aika...myötähäpeää. Vaikkakin hakkaa 98% jenkkiläisistä vampyyrihöpinöistä, mielummin sitä kattoo kun jotain Twilightia.
Mulla on tää Plague vissiin kattomatta, vaikka hyllyssä odotellut jo kauan. Ei vaan riitä tunnit elämässä.

Muistan kans pentuna kun tuli kesällä paljon kauhua. Heppaleirillä muut tytöt pelosta itkua vääntäen katsoi jotain Hammerin klassikkoa, itse olin tv:n edessä kuin mr Burns "Exellent!" Mulla on muuten tasan 2 traumaattista lapsuuden kauhukokemusta, enkä tiedä mitkä elokuvat oli kyseessä, mutta olin varmaan alle 8 vuotias. Molemmat oli mustavalkoisia, toisessa joku naama nauroi kovaa ja toisessa oli hullu tohtori kidutuskammiossa. Sen jälkeen en olekkaan pelännyt, mitä nyt vähän Harry Pottereita ja Paranormal activityä...

...noir kirjoitti...

Joo, riippuen siitä mihin Dracula 72:sta vertaa, se on varsin mainio elokuva ja enkä minäkään sitä inhoa. Siitä vain näkee liian helposti sen olevan aikansa tuotos ja valitettavasti sen 70-lukulaisuus ilmenee samalla tavalla kuin Roger Cormanin elokuvissa, että tuntuu kuin katselisi jotain parodiaa ajastaan. Joten kyllä muiden Hammer-elokuvien määrittelemätön historia on niihin sopivampaa, mutta onhan Lee ihan kingi vaikka tekisi jonkun Dracula 3000:n (mitä ei onneksi tehnyt, sillä se vasta huono onkin ja silti parempi kuin Twilight.)