torstai 16. kesäkuuta 2011

Nasta Laudassa (Vanishing Point, 1971)

Päätimme Double Featuren Tuopin kanssa ottaa arvosteltavaksi saman elokuvan kumpikin, ihan vain siksi että olisi hauskaa lukea miten näkökulmamme eroavat. Kyseessä ei ole mikään Siskel & Ebert-juttu jossa toinen edustaisi jonkinlaista hyvää poliisia toisen ollessa paha sellainen. Kunhan nyt vain kirjoitetaan samasta elokuvasta. Joten käykääpä lukaisemassa myös Double Featuresta samaan leffaan liittyvä arvostelu (klik klik.)

Kivuttoman valintaprosessin jälkeen kohteeksi päätyi tämä ei niin yllättäen otsikossakin mainittu Nasta Laudassa, eli coolimmin Vanishing Point. Jep, juuri se elokuva jonka mukaan Primal Scream nimesi yhden levyistään. On muuten sitten huisin mainio levy tuo Primal Screamin Vanishing Point, että kannattaa pistää kuunteluun.

Poliisi on järjestämässä tiesulkua estääkseen Kowalskia (Barry Newman) jatkamasta matkaansa. Miksi? Siirtykäämme ajassa hiukan taaksepäin.
Kowalski ajaa työkseen asiakkaiden kaipaamat automobiilit sinne minne ne tarvitaan, samaan tapaan kuin C. Thomas Howell Liftarissa teki. Veri vetää Kowalskia tien päälle niin vahvasti ettei hän yksinkertaisesti osaa pysähtyä paikoilleen ja vireystasonsa hän pitää yllä nappaamalla spiidiä. Kowalski lyö vetoa diilerinsä kanssa siitä, että hän ehtisi ajamaan auton Denveristä San Franciscoon 15 tunnissa ja niinpä mies astuu valkoisen dodgen ratin taakse ja lähtee matkaan.
Heti ensihetkistä lähtien ylinopeutta ajava mies herättää poliisien mielenkiinnon ja kohta jokainen poliisi vuorollaan haluaa saada Kowalskin pysäytetyksi. Hiekka pölyää, mutkat suoristetaan, pölykapselit lentävät ja sokea radiotoimittaja Super Soul (Cleavon Little) uutisoi tapahtumista romantisoiden Kowalskia ja nostaen hänet vapauden symboliksi, kansansankariksi.
Takaumista opimme, että Kowalski oli toiminut ennen poliisina kunnes oli joutunut systeemin pettämäksi ja kokenut myös henkilökohtaisen menetyksen. Tämän jälkeen kynttilää poltetaan niiden molemmista päistä. Pysy liikkeessä, niin mikään ei kosketa.
Kowalski ajaa ja palaamme elokuvan aloittaneeseen tiesulun pystytykseen.
Törmäys. Liekkimeri. Loppu.

Vuoden 1995 Video-oppaassa tästä elokuvasta todetaan seuraavaa:
"Roadmovie-käsitteen menevä kulttikiteytymä, jossa on päihdyttävää vapauden energiaa - joskaan ei pohjimmaista tolkkua."

Ja se pitää aivan paikkaansa. Tämän elokuvan juoni on käytännössä se, että heppu ajaa autolla, poliisit ajavat perässä. Takaumat, hurraavat hipit, vedonlyönti ja kaikki muu ajamisen ulkopuolella oleva asia on lähes tarpeetonta koristelua. Toki on ymmärrettävää, että mukaan laitetaan jotain, mitä tahansa muuta mukaan ettei elokuva olisi pelkkää Le Mansia. Kuitenkin se mikä tässä elokuvassa koukuttaa on vauhti ja muut saavat luvan vain toimia välimerkkeinä joiden aikana saa vetää henkeä.

Kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta, tai pikemmin juuri siitä syystä Nasta Laudassa toimii erinomaisesti.
Barry Newman on täydellinen valinta hiljaiseksi Kowalskiksi jonka puolella on helppo olla, vaikka tosiasiassa hän on vain huligaani joka aiheuttaa häiriötä, mutta ainakin hän tekee sen niin että itsekin haluaisi toimia samoin. Kowalski-rooli on sellainen, että teki Newman sitten mitä tahansa elämänsä aikana, niin hänet tullaan muistamaan hahmona joka on "lone driver, the last American hero, the electric centaur, the, the demi-god, the super driver of the golden west!" ja se on hieno tapa jäädä elämään.

Miten minulla on sellainen tunne, että 70-luku oli oikein otollista aikaa tehdä elokuvia jonkinlaisista antisankareista ja sinne Travis Bicklen, Popeye Doylen ja Harry Callahanin seuraan istuu Kowalski enemmän kuin täydellisesti.

Ja seikka joka ei aiemmin tullut mieleeni, mutta nyt tuli, on se että Pulmuset-sarjassa Al Bundylla on autonaan vanha Dodge ja vaikka sarjassa usein kuvataankin tuota nimenomaista autoa pelkkänä romuna niin siinä se myös ajoittain toimii Alin henkilökohtaisen vapauden symbolina. Ehkä vedän liian laajoja johtopäätöksiä, mutta en voi olla ajattelematta Kowalskin autoineen olevan jonkinlainen esikuva Al Bundylle. Kowalski on nimittäin hahmona sellainen kapinallinen auktoriteettien vastustaja, että hän olisi joku jota Alin kaltainen vapautensa menettänyt ihminen ihailisi.

Jos tämän elokuvan nähtyään ei hymyile kuin Smylex-valmistaja ja toivo osaavansa ajaa autoa, niin sitten ette ole minä ja minuun tämä iski kuin Sean Penn paparazzia.

Tähdet: *****
Nasta Laudassa

3 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Tämähän meni yllättävän kivuttomasti tämä saman leffan arvosteleminen. Ehkä kokeilemme sitä jossakin kohtaa uudestaan. Jospa saisimme mukaan muutaman muunkin meidän lisäksemme...

Hyvän arvostelun olet muuten kirjoittanut. Tuo Al Bundy vertaus tuli minullekin yllätyksenä. Tiesin hänen omistavan Dodgen, mutta enpäs siitä huolimatta ole tullut ajatelleeksi Alin olevan Kowalskin sukulaissielu... Hyvin bongattu nääs :D

...noir kirjoitti...

Joo, tämä toimi ihan hyvin, että kyllä me varmaan jossain vaiheessa toistamme kokeilun.

Minusta oli hauskaa se, että molemmat kiinnitimme huomiota samoihin seikkoihin, eritoten tuohon vapauden kuvaamiseen. Joten vaikka pisteytyksemme erosivat, niin aikalailla (yhtä seikkaa lukuunottamatta) pidimme samoista asioista tässä elokuvassa.

Tuoppi kirjoitti...

Jep jep. Täytyyhän tätä tosiaan uudestaan kokeilla, kun alku meni näinkin mukavasti. Eli viestiä vaan kehiin, sitten kun aika on kypsä uudelle yritykselle nääs :D

Joo. Aikalailla samoilla linjoilla oltiin tämän leffan suhteen. Mikä tietysti oli osittain odotettavissakin. Great minds do think alike... oli leffan loppu sitten toisen mielestä downer tahi ei...